tekohengitystä

 

Tähän se on taas mennyt. Ponilla on kylmäyssuojaa, keraamista loimea, höyryhengitystä.. Mutta eikös tämä ole sitä normaalia hevosenomistajan arkea? Olisihan se nyt ihan liioiteltua jos voisi vain käydä ratsastamassa ilman huolta. ;) Saati, että olisi itselle aikaa. Mitä se on?

Yskä on ponilta kokonaan kadonnut, samoin kirkkaan liman tulo on loppunut (sitä tuli kaksi päivää yrttien aloittamisen jälkeen), mutta ei hengitys edelleenkään priimaa ole. Sieraimet ovat turhan helposti levällään ja hengittäminen näyttää varsinkin ennen liikuntaa vähän raskaalta. Eilen sitten aloin ensiavuksi antaa höyryhengitystä, sehän on tunnetusti hyvä keino saada lima liikkeelle ja röörejä auki. 

Rippe oli alkuun höyryhengityksestä sitä mieltä, että aion vähintäänkin tappaa sen. Mutta äkkiä se antautui kohtaloonsa ja hengitteli kiltisti omistajan tekemiä yrttihöyryjä. Ja ehkä siitä on ollut apuakin, poni vaikutti tänään paremmalta, kun eilen.
Jos ei ala olo helpottua alkuviikosta, niin soittelen tohtorille. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin ihan hallinnassa ja Ripen olo on aina helpompi lenkin jälkeen. Rasitus ei ainakaan pahenna oireita, eikä poni hengästy mitenkään normaalia enempää tai pumppaa. Parasta olisi, että pääsisi kerran heittämään oikein kunnon lenkin, että saisi limat sitten liikkeelle, mutta toipilaisuus estää sen.

Eilen ohjasajoin Ripen maneesissa ja se tuntui pientä vetämättömyyttä lukuunottamatta tosi kivalle. Se oli yritteliäs ja ravasi varsinkin vasempaan todella kivasti. Oikea onkin sitten melkoinen murheenkryyni. Sairasloma on tehnyt sen, että vinous on palannut. Tunnustelin sitä viimeksi autotien laitaa kävellessä, että persus on taas siirtynyt oikealle. Se taas ympyrällä tarkoittaa sitä, että etupää osoittaa vasemmalle eli oikeassa kierroksessa ulospäin.

Kierros on selvästi ponille todella hankala. Lopulta laitoin sisäohjan silarenkaasta kuolaimen kautta käteen, jolloin sain vähän vipuvaikutusta. Senjälkeen minun ei tarvinnut, kun pitää ulko-ohjalla ponia pystymmässä ja pää hakeutui sitten lähes automaattisesti asettumaan sisään. Kunnollisesti ja rehellisestä myötäyksestä sai palkaksi kävellä. Tuntui toimivan ja Rippe yritti aina vain enemmän tehdä oikein. Ravi on hidasta, mutta olkoon; tärkeintä on, että asetus menisi läpi.
Lopuksi tehtiin vielä vähän jyrkkiä ristiaskelia siihen vaikeampaan suuntaan, lopetettiin hyvin menneeseen suoritukseen ennenkun poni kyllästyy.

Tänään käytiin sitten vastapainoksi ratsain maastossa kiipeilemässä ja otettiin ihan lyhyt pätkä raviakin. Se oli todella lyhyt, sillä mukana ollut hevonen riehaantui, pukitti, ryntäsi Ripen häntään ja sitten Rippe potkaisi. Onneksi ei sattunut mitään ja potku osui ratsastajaa turvakengän kärkeen! Senjälkeen otettiin vielä ihan lyhyt pätkä onnistuneesti ja loppulenkki käveltiin ihan suosiolla. Ravia otin vain kuullostellaksi, että yskiikö Rippe. Ei yskinyt.

Ripelle tuli lenkillä hikikin. Ei sinällään ihme, kun ei se ole mitään kummoista päässyt pitkiin aikoihin tekemään. Ja tuolle karvalle on ilmakin aika lämmin.

Kohta lähden vielä tekemään iltatallin ja samalla katsomaan, että miten se poniini siellä oikein hengittelee.

Sitä kuvahaastetta en sitten näköjään kerennyt tekemään tänäkään viikonloppuna. Miten se aika onkin niin kortilla?

Pappahevosen tanssiesitys autotiellä ja yleistä kuulumisten kirjoittelua (mm. taas sädemätää)

Voidaanko mennä jo?

Täällä on lunta! Ei paljoa, mutta kyllä se kummasti valoisuutta lisäsi. Tilsojen muodostuminen kavionpohjiin tosin tuo vähän harmaita hiuksia. Rippe on liikkunut ihan joka päivä kävellen edes sen 20min. Olen pyrkinyt pitämään liikunnan monipuolisena ja parina päivänä on ihan vähän ravattukin.

Ihan selvästi olisi nyt tarvetta päästä ottamaan vähän vauhtia. Tuntuu olevan hengitystiet aikalailla tukossa kostean syksyn ja liikkumattomuuden jäljiltä. Pienenkin ravipätkän jälkeen Rippe yskähtää ja muutenkin hengitys on kuulostanut raskaalle liikkeessä.

Kävin hakemassa sille vähän yskään vaikuttavia yrttejä kaupasta ja koetetaan niitä. Juotin niitä vellin joukossa ja lisäsin myös iltaruokaan öljylorauksen kera, tuoksui aivan sairaan ihanalle! Ja ilmeisesti maistuu myös. :) Lisäksi otan nyt ravin pikkuhiljaa jo mukaan liikuntaan, jotta lima pääsisi liikkeelle.

Ja kai sitä kohta uskaltaisi kiivetä selkään ja lähteä maastoon. Olen ikävöinyt kovasti Ripen kyytiin.

Traktori on juuri kadonnut näköpiiristä ja olemus on muuttunut jo rennommaksi.

Yksi päivä käytiin kävelyllä. Mentiin mastonmäki ylös, metsän läpi voimalaitoksentielle ja sieltä oli tarkoitus tulla autotien vartta takaisin kotiin. En tiedä miten hyvä tuuri vaaditaan, että sillä 500m pätkällä kohdataan kasa henkilöautoja, traktori ja bussi.. Jokatapauksessa lopputulema oli se, että Rippe-pappa pysäytti tanssillaan koko Niskalantien liikenteen. Heh. Olisi naurattanut jos ei olisi hävettänyt.

Voi hyvä ihme sentään sitä lenkkiä. Kaikki meni ihan hyvin aluksi, vaikka Rippe olikin aika virkeä. Sitten vastaan tuli bussi. Kohdalla hieman puhistiin ja pompattiin, mutta selvittiin. Katsoin taakseni ja totesin, että traktorihan se sieltä lähestyy. Aloin tehdä nopeita ratkaisuja ja päädyin ravauttamaan Ripen pihatien risteykseen. Bussin kohtaamisesta riemastuneena se ampaisikin vierelläni laukalle, mutta siirtyi heti käskystä raville. Ravaaminen sujui siihen asti hyvin, kunnes traktroin ohittaneet henkilöautot sujahtivat ohitsemme. Rippe pyörähti kerran ympäri, näki traktorin ja sen kuppi meni täysin nurin. Se alkoi juosta ympärilläni sieraimet levällään.

Totesin, etten enää kerkeä pihatielle ennen traktoria, eikä poni pysy käsissäkään jos koettaisin juosta. Otin käyttöön suunnitelma B:n; poni niin pitkälle ojanpientareelle, että se voi tanssia turvallisesti siellä. Ihana traktorikuski tajusi tukalan tilanteen ja pysäytti! Toisesta suunnasta tullut henkiläautokin pysähtyi ja antoi meille tietä. Siinä sitten talutin häntä tötteröllä tanssahtelevan ponivanhukseni pihatielle. Siihen asti roikuin sen naruissa aivan rystyset valkoisina ja toivoin, ettei mikään remmi petä. Pihatielle päästessa uskalsin huokaista helpotuksesta ja vilkuttaa kuskeille. Rippe tanssi ripaskaa, kunnes traktori katosi näköpiiristä. Sitten se huokaisi syvään ja muuttui taas lauhkeaksi lampaaksi. Ihan käsittämätöntä.

Kiipeilemässä mastonmäessä

Ripen maha tuntui jo rauhoittuneen tässä välissä, mutta tänään se taas vähän kuraili ja oli selkeästi vähän haluton liikkumaan, sekä hiukan hapan. Maha myös möyrysi kovasti, mikä ei ole normaalia. On tietysti paljon mahdollista, että se on taas juonut kuralätäköstä.. Ja minä kannan sille joka päivä vettä tarhaan, ettei tarvitsisi likavettä kitusiinsa imeä. Täytyy varmaan antaa kuitenkin sille pylliumia kuuri jossakin välissä.

Märkä syksy on saanut taas sädemädän aktivoitumaan, se sama jalka haisee taas ja aristihan se myös kaviokoukulle. :( Vesiboksi olisi näillä keleillä todellä kätevä.. Tallin käytävällä vesimpärin kanssa peseminen on hiukan työlästä. Ulkona ei voi pestä, koska jokapaikassa on pelkkää kuraa.
Nyt olen parina päivänä putsannut säteen kunnolla ja kaivanut sen auki. Pesun jälkeen levitän siihen kunnon kerroksen Reducineä. Tänään ei enää tullut aristusta kaviokoukulle, joten ehkä sekin taas siitä.

Tänään annan minulla olla ikävä

"annan ajatusteni 

tuudittautua muistoihin sinusta
-enkä pyyhi kyyneleitä
kasvoiltani"

Vuosi ilman Taavia. Välillä minusta tuntuu, että Taavi oli vain ohikiitävä hetki elämässäni, uni, jota ei koskaan oikeasti eletty. Se ei tunnu todelliselta ollenkaan ja sen kanssa vietetyt vuodet tuntuvat jotenkin kaukaisilta. Toisaalta, en ole halunnut edes muistaa. Olen sysännyt ajatukset siitä kauas ja välttänyt miettimästä niitä. En ole uskaltanut, koska se tekee edelleen melko kipeää. Sinä iltana, vuosi sitten, minä menetin parhaan ystäväni. Matkalla ampumapaikalle minä kävelin elämäni raskaimmat metrit. Sinä iltana sieluani raastoi valtava tuska.

Maailmassa tulee vastaan monta kivaa hevosta, monta mukavaa ja mieleenpainuvaa. Mutta tulee vain yksi Taavi. Se hevonen, joka kääntää kaiken päälaelleen, opettaa paljon ja vie lähtiessään vielä enemmän. Se hevonen tulee elämäämme tarkoituksella. Juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsemme.
Sellaiseen hevoseen törmää vain kerran. Ja senjälkeen mikään ei koskaan ole enää entisellään.
Minä näin unta Taavista jo ennenkuin se tuli elämääni. Kuvan nähdessäni tiesin, että tässä on minun hevoseni. Mutta en tiennyt millainen matka minua odotti.

Minä opin Taavin myötä ajattelemaan asioita hevosen kannalta. Opin, että kehu on aina moitetta parempi. Ja sen, että yleensä epäonnistumisen kohdalla kannattaa vilkaista peiliin. Sen jälkeen pitää etsiä uusi tapa toimia. Oivalsin, että kaikki epäonnistuvat joskus ja tekevät virheitä. Vain sillä on väliä, oppiiko virheistään. Hevonen antaa usein anteeksi.

Opin, ettei kaikki hevoset ole samanlaisia ja joskus joutuu käyttämään hassujakin keinoja asioiden ratkaisemiseksi. Opin, ettei vihainen hevonen testaile. Sillä on syynsä käytökseen ja valitettavan usein sen takana on kipu.
Taavi on purrut minua, jyrännyt ylitseni, karannut käsistäni ja murtanut sormeni. Se on nolannut minut monta kertaa ja pistänyt minut itkemään silkasta häpeästä. Ja minä todella ansaitsin sen kaiken.

Jouduin mukautumaan Taavin rauhalliseen elämäntahtiin väkisin ja se teki minulle todella hyvää. Opin laskemaan kymmeneen, joskus sataankin. Opin katsomaan lenkin varrella maisemia. Opin olemaan kiirehtimättä kokoajan ja elämään enemmän tässä hetkessä. Nauttimaan pienistä hyvistä asioista.

Ainut asia, jonka haluaisin vielä oppia on, että osaisin antaa itselleni rauhan lopettamispäätöksen kanssa. Vaikka tiedän, että tein oikein. En olisi vielä halunnut päästää Taavia lähtemään. Rakkaus Taavia kohtaan ei katoa koskaan.

Kiitos Taavi kaikesta, mitä annoit. Minun kaunis sinisilmä-enkelini.

Oispa kaikki hyvin siellä
Ja sulla hyvät oltavat
Kun me nähdään sillä tiellä
Toivon että tunnistat

Ponin huoltoa, ohjasajotehtäviä ja mahahuolia

Ponia on huollettu loppuviikosta urakalla. Nyt taas kelpaa päästellä ja alkaa kunnonkohotukseen.

Torstaina aamulla Noora kävi kranioimassa Ripen läpi. Etupää oli jumissa, samoin kavionivelet. Myös selästä löytyi jäykkyyttä ja lantiokin taisi olla hieman vinossa. Ei kuitenkaan mitään kauhean hälyyttävää. Iltapäivällä eläinlääkäri kävi tallilla ja kurkkasi samalla Ripen hampaat. Itse en päässyt paikalle työvuorojen takia, mutta onneksi ihana tallikaveri hoiti Ripenkin.
Ripeltä löytyi joitain pieniä piikkejä, ei mitään dramaattista. Voivat kuulemma olla seurausta siitä, ettei Rippeä ole varmasti pitkiin aikoihin raspattu ennen viimekevättä. Ell suositteli tarkistamaan suun tilanteen puolen vuoden kuluttua. 

Rippe-parka oli mennyt rauhoitteesta kovaan känniin, eikä meinannut selviytyä hoitotilasta omaan karsinaan. illalla kävin katsomassa sitä ja se oli myös hikoillut voimakkaasti. Eikä ollut edes saanut isoa annosta. Annoin sille ämpärillisen lämmintä lesevettä, että suolisto ainakin toimisi.

Olisi kiva jos ponimittaisille 145-loimia käyttäville olisi omat loimet.. Sellaisella lyhyellä helmalla.

Olen nyt joka päivä kävelyttänyt Rippeä 20-30min reippaalla tahdilla. On tehnyt itsellekin hyvää ja onneksi Rippe on melko kiitollinen taluteltava - tulee reippaasti mukana. Kranion jäljiltä etupään liike muuttui selkeästi paremmaksi ja jäykkyys katosi!
Tänään laitoinkin pitkästä aikaa sille ohjasajovermeet kyytiin ja marssittiin maneesiin.

Alkuun tein avoja pitkillä sivuilla ja päädyissä ympyrät, joissa koetin saada takapään astumaan vähän ristiin ajoittain. Onnistui melko hyvin, mutta jonkinverran Rippe vastusteli kättä; kiskoi päätään ja pysähteli. En heti tajunnut mistä se johtuu.

Peiliinhän se oli katsottava - käsi oli liian kova ja kuollut. Pidätin liikaa ja jäin vetämään. Aloin liikutella sormia jatkuvasti (se auttaa rentouttamaan käden) ja pään kiskominen loppui siihen! Myös avot alkoivat sujua ilman vastustelua.

Tein pitkällä sivulla Ripen kanssa tehtävää, joka osoittautui todella hyväksi ja tehokkaaksi. Pyysin avoa pitkällä sivulla, viimeisen kirjaimen kohdalla käännyttiin voltille edelleen ajatuksella se avomainen taivutus, puolikkaanv oltin jälkeen palattiin väistöä uralle, siitä avoa toiseen suuntaan ja sama kuvio.

Rippe teki tehtävää todella keskittyneesti, tehtiin noin kolme kertaa putkeen koko kierros. Sitten annoin levätä, koska tehtävä oli selkeästi vaikea. Välissä ei tule lepojaksoja, vaan joutuu kokoajan keskittymään.

Lopuksi vielä vähän aikaa hidasteltiin kirjainten kohdalla käyntiä ja otettiin pysähdys, joissa hain vielä painon takajaloille. Sitten muutama kierros reipasta käyntiä vapain ohjin loppuun.

Tuntui todella kivalle taas näperrellä ja puuhata jotain. Ei sen aina tarvitse olla vauhdikasta, yllättävän paljon saa kulumaan aikaa ihan vaan käynnissä näpräämiseen.

Pieni huoli Ripen mahan kunnosta on alkanut taas kalvaa. Sen maha rauhoittui heti kotiinpalattuamme, mutta nyt muovissa ollut heinä loppui ja Rippekin siirtyi syömään kokonaan kuivaa. Ja eilen vastassa oli kurapaskahäntäinen poni. Ääk! Totutus on tehty varoen ja pikkuhiljaa, sokeria ei pitäisi olla enempää, kun vanhassakaan heinässä, hygieeninen laatu aistimääräisesti erittäin hyvä. Mikää muu ei ole ruokinassa nyt muuttunut. Mutta perse kuraantuu ja kasat löystyvät, myös kikkareiden laatu on hajoavaa ja kuituista.
Rippe ei pääse nyt käsiksi edes mihinkään savimaahan tai kuralätäköihin, koska se on omassa soratarhassaan.

Kun mietin asioita taaksepäin, en itse keksi, kun yhden selityksen tälle kurailulle. Heinä ei sula kunnolla eli sitä ei varmaan myöskään pureskella riittävästi. Se muoviin pakattu esikuivattu oli paljon pehmeämpää ja siten helpommin pureskeltavissa. Ja kevät-kesällä kurailuongelma päättyi, kun Rippe siirtyi tarhaamaan yksin kesäksi. Samalla se siirtyi kokopäiväiseen verkkoruokintaan, se nyppi heinänsä lähes korsi kerrallaan ja pureskeli paremmin.

Nyt sitten koetan miettiä, että mitä tehtäisiin. Ainakin nyt ensiavuksi haen huomenna kaupasta jotain suoliston bakteerikantaa tasapainottavaa valmistetta, maitohappobakteeria tai hiivaa.

Loma on lusittu

Eilen menin aamulla käpälöimään ponin jalkoja ja kaviot oli lämpimät, sitten olin jo löytävinäni pulssinkin ja paniikkihin siinä iski. Kylmä hiki pukkasi otsalle. Siitäkin huolimatta, että onhan ne aina olleet välillä lämpimät ja pulssitkin niissä voi haaleasti tuntua. Tiedänhän minä. Ja poni liikkuikin ihan normaalisti.

Oli pakko lähteä töihin ja käskin ystäväni päivällä vilkaista, että poni on paino kaikilla neljällä jalalla yhtä paljon. Sain raportin, että kaikki oikein hyvin. Silti piti vielä illalla mennä katsomaan. Tiedän, etten voi nukkua jos en käy katsomassa. No eihän niissä jaloissa mitään ollut. Lämmötkin liikkeessä laskivat, eikä pulsseja tuntunut. Hohhoi. Josko lopettaisi sen jalkojen kyttäämisen ja keskittyisi vaan olennaiseen.

Jokatapauksessa oman mieleni rauhoittamiseksi aloitin 20minuutin kävelylenkit jo nyt. Perjantaina tulee kuukausi täyteen, mutta koska vointi on jo hyvä, niin tuskin siinä muutamalla päivällä on paljon väliä.
Reipas 20-30 minuutin kävely pitää insuliinin paremmin kurissa sekä edistää aineenvaihduntaa ja näin edesauttaa hevosen terveenä pysymistä. Toki kun toipuminen etenee, niin päästään sitten kunnon lenkeille ja ottamaan se hikikin pintaan.

Tänään minä niitä jalkoja taas käpäilin (vaikka koetan lopettaa), lämpimät on kaviot, mutta pulsseja en löytänyt edes lenkin jälkeen. Poni liikkui mielellään ja hyvin kokoajan. Kylmäsin vielä varmuudeksi lenkin jälkeen.

En tiedä, kumpi oli enemmän innoissaan lenkille lähdössä. Rippe korvat hörössä hapuili suitsia suuhunsa ja oli kovasti menossa. :) Täältä sitä taas noustaan!

Huomenna Ripellä on kraniohoito ja iltapäivällä eläinlääkäri kurkkaa sen suuhun ihan vaan rutiinimielessä, kun oli tulossa tallille yhtä toista hevosta raspaamaan. En itse pääse paikalle, mutta onneksi tallikaveri on luvannut hoitaa.

Rokotusohjelma meiltä jäi kesken, koska nyt ei voi rokottaa. Myös madotusta suosittelevat siirtämään tuonnemmaksi, joten jätetään sekin nyt välistä. En halua ottaa turhia riskejä.

Loimen etuosan lisäpala

Ostin Ripelle kesällä Thermo Masterin sadeloimen, se on kokoa 135 ja osoittautui Ripelle vähän naftiksi. Sitten keksin, että minulla on jossain varastossa Taaville ostamani loimen etuosan levennin. Se löytyi käyttämättömänä paketissaan ja osoittaitui käytössä erittäin hyväksi! 

Erittäin helppokäyttöinen ja tekee loimesta moneltakin kantilta istuvamman. Lisätila edessä toi loimelle sopivasti pituutta taakse. Samalla etuosaan tuli lisää liikkumatilaa. Loimi roikkuu edestä melko löysällä, eikä se koko päivän aikana valu taaksepäin, Ripellä on siis koko päivän lavoilla tarpeeksi tilaa. Tässä loimessa pala olisi saanut olla jopa aavistuksen lyhyempi.

Ihan paras lisäplussa tuossa palassa on se, että se antaa syödessä lisää tilaa. Pala taipuu alas kaulan kohdalta, eikä kurista tippaakaan! 

Toinen vinkki myös loimien istuvuuden säätöön olisi tarjoilla. Edestä vähän leveää loimea on helppo kaventaa pienillä taitoksilla. Tein juuri äskettäin kahteen loimeen taitokset, koska ne roikkuivat edestä liian isoina, eivätkä siksi istuneet minusta tarpeeksi hyvin. Toinen oli hiukan iso villaloimi, jonka sain kaupanpäälle satulaostoksien yhteydessä ja toinen oli Ripen ohut tallitoppa. Tallitopan kanssa taitteet nostivat lapalaskoksen ylemmäs ja oikeaan kohtaan, jolloin loimi istui hevosen päälle paljon paremmin. Harmi, ettei siitä ole kuvaa.
Lisätaitoksen ansiosta loimeen tulee lapojen kohdalle myös vähän lisää tilaa.

Tässä näkyy villaloimeen tekemäni taitos, loimi ryhdistyi ja pysyi paikallaan hyvin.

Vähän kuulumisia ja liikutussuunnitelmia

Meille kuuluu oikein hyvää. Rippe on edelleen sairaslomalla. Vielä viikko pitäisi malttaa ja sitten päästäisiin varovasti aloittamaan työnteko. Ollaan nyt tehty käytävällä selkälihasjumppaa ja lisäksi pari kertaa ollaan kentällä laiteltu jalkoja ristiin paikoillaan sekä haettu painoa takaosalle peruutustehtävillä. Muuten liikunta on ollut aamulla tarhaan ja illalla talliin.

Liikutuksen otan varmuuden vuoksi erittäin varman päälle, koska eihän meillä ole mihinkään kiire. Enimmäiset pari viikkoa vain kävellään, ajattelin lähinnä ohjasajaen jumpata ja käydä kiipeilemässä, ratsastuksen jätän alkuvaiheessa vähemmäle. Lisäksi olisi tarkoitus kokeilla, että suostuisiko Rippe vetämään rengasta perässään, se olisi oivallista jumppaa ja tosi hyvää vaihtelua arkeen. 
Kahden viikon jälkeen otetaan ohjasajaen mukaan myös ravia. Kuukauden kuluttua sitten enemmän ravailua myös selästä käsin ja alan muutenkin lisäämään ratsastuksen määrää. Laukka jätetään suosiolla vasta kolmannelle kuulle.

Vaikka kavioissa ei kuvissa näkynytkään muutoksia, tulehdus on kuitenkin tehnyt tuhojaan lamellikerroksessa. Liian nopea liikutuksen lisääminen saattaa aiheuttaa lisää vauriota ja ennestään tulehduksen heikentämissä lamelleissa, jolloin kavioluu voisi kääntyä "jälkijunassa". Eikä meillä ole kiire mihinkään. Jos nyt tehdään asiat kunnolla, meillä on aikaa kyllä laukata ja rellestää myöhemminkin.

Viimeperjantaina meillä kävi kengittäjä, Rippe sai hokit alleen. Muuten se laitettiin ihan tavalliseen kenkään kuvien mukaan, varvata lyhennettiin vähän. Kavioiden tilanne alkaa nyt olla tosi kiva. Ne alkavat löytää muotonsa ja muistuttaa kaviota. Myös kengitysväli (6vkoa) alkaa riittämään, ettei kavio ole jo neljän viikon jälkeen yli kengästä.
Kengityksen jälkeen hysteerisenä lääpin jalkoja, koska kengitys voi kuulemma joskus aiheuttaa takapakkia. Rippe ei onneksi reagoinut siihen mitenkään.

Ensiviikolla Noora tulee kranioimaan Ripen läpi. Se sattuu hyvään saumaan ennen liikutuksen alkua. 

Ruokintakin on tuottanut vähän päänvaivaa. Tallin uusi heinä kyllä sopii Ripelle, vaikka siinä onkin nykyistä heinää korkeammat sokerit. Edellinen heinä oli kuitenkin märempää ja uusi taas kuivempaa, niin lopputulos sokerien suhteen on ihan sama. Siinä voidaan siis huokaista helpotuksesta. Rippe ei onneksi ole ollut missään vaiheessa sokerille kamalan yliherkkä, kunhan heinä on rajoitettua ja sitä pääsee liikuttamaan.
Nyt on pikkuhiljaa aloitettu vaihtamaan uuteen heinään.

Heinän matala valkuainen tosin aiheuttaa pientä päänvaivaa, koska Rippe helposti näyttää hoikistuvan ja tiputtavan lihaksiaan. Nythän se on syönyt 0,4dl Krafftin Pluss Proteinia keväästä asti. Silloin laskin, että se riittää täyttämään puuttuvan valkuaisen. Se on sopinut sille ja maistunut ihan hyvin. Lisäksi nappulan suuri koko mahdollistaa sen käyttämisen myös makupaloina. Kätevää!
Nyt kävin hakemassa sille Agrimarketista Racing Proteinia, koska se oli Hevosenomistaja-lehdessä alennuksessa tässä kuussa. Pitoisuudethan noissa ovat kutakuinkin samat.

Sitä pitäisi kuitenkin syöttää nykyisen heinän rinnalla huomattavasti enemmän, mutta en oikein uskaltaisi ruokkia valtavalla ruokamäärällä tässä vaiheessa. Ja haluaisin myös pitää ruoka-annoksen kuivana, siksi esim. soija ei käy (eikä siinäkään syöttömäärä kovin pieneksi jäisi, koska se on niin kevyttä tavaraa). Päädyinkin lopulta siihen, että annan tätä jonkin verran alle laskennallisen tarpeen ja katselen, miltä tilanne näyttää. Akuutimpi tarve proteiinille on tottakai vasta sitten, kun pääsee liikuttamaan kunnolla. Eikä liiallinen valkuainenkaan ole hyväksi tällaiselle riskipotilaalle.

Kivennäisenä Rippe syö Makanan Mineralia ja lisäksi annan sille itse päivällä 1,5dl pellavaa (jossa on seassa myös lesettä ja riisileseitä sekä yrttejä, ts. "kotikutoinen mash"), johon sekoitan jauheet (kurkuma-inkivääri-MSM ja C-vitamiini), mitkä ei kuivan ruuan seassa mene alas.
Yhdessä vaiheessa Rippe lopetti syömästä lesepuuroaan ja alkuun se suhtautui samoin myös uuteen mashpuuroonsa. Luulen, että se yhdisti sen kipulääkkeeseen, joka piilotettiin aina siihen puuroon. Nyt se taas maistuu hyvin. :)

Liebster-haaste

Minä sain Liebster-palkinnon ja -haasteen Takaisin Lähtöruutuun -blogista. Kiitos siitä! vastauksien kyhääminen on tämän kaiken hässäkän keskellä vähän viivästynyt. Enkä vieläkään saanut tarpeeksi aikaa kasaan, että olisin kerennyt kyhäämään omat kysymykset. Meni tosi kauan taas, kun tappelin kuvien taustavärin ja muotoilun kanssa.

 

Lähtöruutuun blogista kopsasin tämän tekstin: 

"Liebster award eli Liebster-palkintohan on kansainvälinen. Sen tarkoitus on nostaa esiin pieniä tai uusia blogeja sekä toivottaa näitä bloggareita tervetulleeksi blogimaailmaan."

Ohjeet:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.   
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.   
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille

KYSYMYKSET:

1. Mikä on hevoselämässäsi juuri nyt hyvin? Mikä voisi olla paremmin?

Minulla on kiva poni, josta olen haaveillut kauan. Se selvisi kaviokuume-episodistaan näillä näkymin loistavasti ja meillä on toivottavasti pitkä terve jakso edessä. Tokihan kaikki olisi vielä paremmin jos poni ei olisi alunperinkään sairastunut. On tylsää, kun Rippe on saikulla.

Haluaisin toisaalta pystyä tarjoamaan sille myös paremmat ja lajityypillisemmät olot, mutta se on melko mahdotonta moneltakin kantilta. Rippe ei mm. voi olla luonnonpohjaisissa tarhoissa, joissa kasvaa ruohoa. Se joutuu myös helposti muiden kiusaamaksi ja stressaa kavereista ilmeisen helposti.  

2. Jos raha, aika tai mikään muu ei rajoittaisi harrastamistasi, miten harrastaisit?

- Muuttaisin maalle, rakentaisin pihaan toimivan aktiivipihaton, hyväpohjaisen hölkkäradan ja kai sinne voisi maneesinkin rakentaa huonoille keleille jos sitä rahaa olisi. Pihaton lisäksi  muutama karsina solariumilla kuivatteluun ja sairasteluun. Hevoset sasivat elää mahdollisimman luonnonmukaisesti hyvillä pohjilla, mutta myös ihmisille tilat olisivat mukavat käyttää. Kilpailla en tahtoisi, mutta lännenratsastukseen haluaisin tutustua tarkemmin jos olisi mahdollisuus rahallisesti ja ajallisesti panostaa enemmän.

3. Miksi juuri hevoset?

- No siinä on kysymys, jota pyörittelen mielessäni tasaisin väliajoin. Hevonen on kiehtova eläin ja mitä enemmän olen tutustunut niihin ja niiden ajatusmaailmaan, sitä kiehtovammaksi ne käyvät. Minusta on mielenkiintoista tutkia, miten positiivisella vahvisteella niin ison eläimen voi saada toimimaan.  Hevonen on todella oppivainen ja älykäs eläin.

4. Jos ottaisit hevosellesi vuokraajan tai hoitajan, mitkä olisivat tärkeimmät valintakriteerit?

- Ihmisen pitäisi olla ehdottoman luotettava. Hänen pitäisi ymmärtää ja omaksua samanlainen ajatusmaailma kanssani, mitä tulee hevosen käsittelyyn ja ratsastukseen. Lisäksi haluaisin, että hän olisi myös yhtä tarkka hevosen hyvinvoinnista ja siinä tapahtuvista muutoksista. Siksi minulla ei ole vuokraajaa.

5. Millainen on mielestäsi hyvä hevosblogi?
- Semmoinen maanläheinen, hevoslähtökohtainen ja pohdiskeleva. En oikeastaan lue kilpablogeja, koska sellainen ei minua kiinnosta.

6. Millaista blogia itse haluat kirjoittaa? Onko blogisi sellainen?
- Päiväkirjaa itselle, melko rehelliseen sävyyn kerrata miten homma meni noin niinku omasta mielestä. Paikka, jossa voi purkaa ajatuksia, murheita sekä onnistumisia ja mielellään jakaa niitä muiden kanssaihmisten kanssa.
Osaksi kirjoitan tällaista blogia, mutta valitettavasti olen nykyään paljon varovaisempi siinä, mitää blogiini kirjoitan. Ripen sairastuttua kupla on vähän ikäänkuin puhkaistu, joten saa nähdä uskaltaisiko sitä olla vähän avoimempi jatkossa. 

 

7. Mitä hevosurheilun lajia et ole koskaan kokeillut? Miksi et ja kokeilisitko, jos tulisi tilaisuus?

- Vikellys. Se ei kyllä kiehdo minua millään tavalla, koska hevosen osa on siinä lähinnä esineellinen.

8. Mikä on ratsastuksessa mielestäsi vaikeinta ja miksi?

- Oman kehon hallinta. Aika paljon on siitä kiinni ja useimmiten erilaiset ongelmat ratkeavat omaa istuntaa korjaamalla. Vaikeaa on myös myöntää, että jos homma ei toimi, niin yleensä kannattaa katsoa peiliin.
Siksi en oikeastaan harrasta mitään kovin tavoitteellista. En itseni mielestä voi vaatia hevoselta suoruutta ja taipumista jos en kykene siihen itse lainkaan.. Kyllähän nuo tuppaavat sitten olemaan samaan suuntaan vinoja.

9. Minkä perusteella valitset tallipaikan ja mitkä ovat asioita, joista et suostu tinkimään?

- Tallipaikan valintaan vaikuttaa moni asia. Ja usein kaikkea ei voi saada, jostain joutuu aina tinkimään. Minulle tärkeää on, että talli sijaitsee melko lähellä kotia tai esimerkiksi työmatkan varrella. Hevosen kannalta pidän tärkeänä, että se saa ulkoilla koko päivän, se saa heinät vähintään neljä kertaa päivässä ja sillä on mahdollisuus olla kavereiden kanssa (jos sille löytyy sopiva kaveri). Plussaa on sitten hyvät maastot ja muuten hyvät liikutusmahdollisuudet ja lämmin vesi.

 

10. Jos saisit ratsastaa ihan millä tahansa hevosella maailmassa, minkä valitsisit ja miksi?

- Äkkiseltään en keksi mitään tiettyä hevosta. Minua ei kiehdo esim. mikään kouluratsu tmv. Mutta yleisesti olisi hauskaa kokeilla esim. shireä, koska haluaisin tietää miltä sellaisen askeleet tuntuvat selästä käsin.

11. Jos et harrastaisi hevosia, millä täyttäisit vapaa-aikasi?
- Kahvittelemalla kavereiden kanssa, hoitamalla muita eläimia, makaamalla sohvalla, tuhlaamalla rahani kaikkeen turhaan.. Vaikeaa se olisi ja oli, ei sitä oikein turhautumatta osaa olla.