Happamia ja aurinkoisia kuulumisia yösairastelijalta

Muutaman viimeisen päivän tekemisiä on verottanut allekirjoittaneen sairastelu, kysymyksessä niinkin iki-ihana tauti, kun virtsatietulehdus! Ottaisin melkein mitä tahansa mieluummin. Kärvistely viikonlopun yli ja tiistai-aamulle varattuun lääkäriaikaan päättyi tänään, kun oli pakko aloittaa varuilla kaapissa oleva kuuri. Ei siis tarvitse antaa näytettä tälläkään kertaa, mutta josko lääkäri osaisi antaa jotakin apua näihin jatkuviin tulehduksiin.

Ja koska taudin oirekuvan mukaiset oireet piinaavat minua aina erityisesti iltaisin, olen hereillä vielä aamuyölläkin. Sopivaa aikaa kirjoittaa blogia siis (kunhan pahin tuska on taas laantunut) !

Taavin elämään on kuulunut hyviä päiviä ja huonompi päiviä. Lähinnä siis naaman happamuusaste on vaihdellut aurinkoisesta sitruunan nielleeseen. Ja samaa tahtia sitten vaihtuu myös omistajan naamataulu.

Perjantaina raahattiin Taavi K:n kanssa maastoon mukaan pimeällä katselemaan uutta otsalamppua. Taavi olisi mielummin jäänyt kotiin.. Mutta kun kerran lenkillä oltiin, niin se kulki reippaasti, ravasi tosi kovaa (jouduin oikeasti juoksemaan) ja säikähteli niinkuin pimeälenkkeihin kuuluu. Mutta kertaakaan se ei juossut tai hyppinyt meidän päälle vaan pysähtyi ihmisen tullessa eteen, ei koettanu jyrätä tmv. Meillä oli ihan hauskaa. :) Valo oli tehokas, lumien tulon jälkeen (jos sitä siis joskus tulee) riittää puolikaskin teho mainiosti. Täydellä teholla se valaisee koko tien todella pitkätä matkalta pilkkopimeässäkin. Mahtavaa! Enää en voi ainakaan tätä käyttää tekosyynä lenkittömyyteen....
Ruokittiin Taavi vielä lopuksi, se viimeisen kerran Penetrolia tässä kuurissa ja pääsi sitten takaisin ulos. 

Lauantaina meinasin lähteä ratsastamaan, mutta virtahepoilua harrastanut (ja joka päivä harrastava) Taavi oli niin likainen, ettei sille olisi voinut laittaa satulaa. Päädyin sitten pesemään mahanalusen ja jalat, jotta iho olisi edes joskus hetken puhdas ja saisi hengittää. Loimi onneksi pitää suurimman osan hevosesta puhtaana, mutta loimia ei sensijaan pelasta mikään. Onneksi on pari hyvinistuvaa loimea, joita voi vaihdella vuoropäivinä päälle. Siitä omin kätösin tuunamastani halpisloimesta tuli todella hyvä kaula-aukon kavennuksella.

  Pesuun Taavi suhtautui happamasti (heti kun se huomasi, ettei ämpärissä ollut sille herkkuja) ja varsinkin mahanalusen pesu oli inhaa puuhaa. Se tuijotti minua korvat niskaa myöten happama ilme naamallaan ja lopulta läppäsin sitä märällä pesusienellä nenälle ja tokaisin, että ”ei tää oo kivaa kenestäkään”. Se oli selvästi käsky hymyillä sillä pää kääntyi takaisin suoraan ja korvat nousivat ylös. Heti paljon parempi! ;)
Pesuoperaation jälkeen Taavi sai kuivatella hetken aikaa karsinassa ja kävin sillä aikaa pesemässä pihaton vesikupin sekä Taavin ruokakupin. Sitten heitin kuivan loimen niskaan ja takaisin mutaan rypemään. 

Sunnuntaina oli vastassa taas ihan yhtälailla mutainen Taavimus.. Ilme sentään oli positiivinen ja sain oikein hörähdyksiä! Harjailin sitten ne osat, jotka olivat kuivia ja päästin Taavin hetkeksi kentälle ilman loimea. Niinkuin ajattelinkin, se piehtaroi antaumuksella sillä aikaa, kun kävin hakemassa sille kuivan loimen ja ruuat. 

kylmäkkö-kaverukset ja mutainen tarha.. Onneksi tuo koko takana näkyvä alue on myös heppojen käytössä ja siellä ne pääosin ovatkin

Maanantaina olin taas suunnitellut pientä ratsastusretkeä päiväsaikaan, mutta minua oli vastassa melko hapan ja nälkäisen oloinen heppanen, kun pyöröpaali oli päässyt loppumaan. Voi sitä julmuutta! Päädyinkin sitten vaan harjailemaan Taavin syödessä heinää. Oli taas niin hapanta, ei niinkään mikään yksittäinen juttu vaan ihan kaikki ylipäätään, koska 1. Taavilla on nälkä 2. Taavia vaan kiukuttaa, kun Taavi syö. Hohhoijaa.

Otin sen sitten hetkeksi pois ruuan luota ja siedätin sitä koskemiseen, joka nyt ärsytti sitä kovasti. Muutama toisto silittelyä ja leipäpalkkaa ja taas sai koskea mihin tahansa ilman luimimista. Selvittelin sitten vielä vähän harjaa Taavin nuokkuessa vapaana pihalla. Kun se sitten kyllästyi seisomiseen, heitin sille loimen päälle ja viskasin takaisin ulos. Heitin kaikille hepoille vähän välipalaa ja olkiakin vein heinäkaukaloihin lisänaposteluksi. Tässä oli taka-ajatuksena se, että siivosin samalla pihaton ja lisäsin sinne uutta olkea, joka saattaa päätyä parempiin suihin ja pihatto on sen kaivelun jälkeen kun pommin jäljiltä. Tätä harrastavat siis tallihevoset päivisin jos pyörö pääsee loppumaan. 

Olisipa se aina näin suloinen..

En ole siis tälläkään lomalla kerennyt ratsastamaan kuin kerran (ainakaan tähän mennessä). Tai viitsinyt. Tai tohtinut. Tai mitä milloinkin sitä syyksi keksiikään, kun ei vaan jotenkin huvita edes. Eihän se niin vakavaa ole, eihän?

Mutta kaksi positiivista yllätystä tällä lomalla olen havainnut (kaiken happamuuden keskellä):

1. Taavin takajalkojen harottava asento on väistymässä, se seisoo nykyään jalat suoremmassa linjassa
2. Greppi ei ole enää Taavin herkkua! Se söi tänään neljä palaa silkasta kohteliaisuudesta ja loput jäi syömättä. Eli siinä jutussa suolisto-ongelmista on ehkä sittenkin perää, ehkä?

Lahjat avattu ja Taavin vointi parempi

Taaville kuuluu taas parempaa ja eilen kokeilin liikuttaa sitä vähän maastossa. Se oli reipas ja halukas liikkumaan, laukka työnsi takaa hyvin ja jatkui vaivattomasti. Pari ensimmäistä askelta ravissa se oli jäykän tuntuinen, mutta siinä se.
Polvien hierominen ei myöskään saa aikaan enää samanlaista äkääntymistä. Vaikkakin taas eilen se oli ylipäätään vähän sellainen mutruinen, mutta muina päivinä se on ollut oikein hyväntuulinen. Taavi vaan ei pidä mistään polviin laitettavista aineista, joten se edelleen mulkoilee minua, kun kosken sen polviin. Olenhan nyt laittanut niihin Arnikaa ja Penetrolia (jota muuten pitää käydä hakemassa lisää klinikalta, kun hulautin sitä maahan...).

Se myös pikkaisen arkailee kupeitaan, saattoi se tonttureissu ärsyttää mahaa ja sekin tekee olon vähän happamaksi, enkä aina ole varma johtuuko happamuus koskemisesta polviin vai kupeisiin... :D Taavi voi kuitenkin muuten hyvin, se liikkuu mielellään, syö hyvin, kakka on hyvää ja se on pirteä. Mitään vakavaa siis tuskin on, se on vaan niin herkkä ihan kaikelle.

Aattona Taavi sai pipareita, omenaa ja leipää, lisäksi se sai nuolla vähän tuota herkkutikkaria. Nams! Laitoin pojille pihattoonkin kaksi paalia uusia olkia, että ne melkein hukkuivat niihin. Näin kostealla tuntuu, että se patja on jatkuvasti kosteana, kun olki vetää itseensä kosteutta.. Ärsyttävää!
Hepat saivat myös omat kuuset jokainen, Taavin kuusi tuli K:n porukoilta asti. :)

Ollaan oltu kilttejä!

Taavi on nyt seisonut ulkona loimitettuna, vaikka pitäisin sitä mielellään ilman. Ja Taavikin ilmeistä päätellen olisi mielummin ilman, loimen pukeminen ei ole kivaa. Lisäksi loimet näyttävät todella ihanilta, kun Taavi möyrii ja nukkuu niiden kanssa ulkona. Onneksi on se uusi loimi laittaa välillä, jotta Horseware pääsee kuivumaan. Eilen sovittelin uutta loimea ja otin sen kotiin pientä kaula-aukon kavennusta varten, jotta lapalaskokset osuvat paremmin kohdalleen. Hassua, että joku loimi oi roikku Taavin päällä!
Vanhat varasadeloimet (3kpl) lähtivät joulupäivänä uuteen kotiin, jotta saadaan vähän tilaa ja rahaa.

Sain iskältä joululahjaksi uuden otsalampun, tänään olisi tarkoitus testata sitä pimeällä. Sen luvataan näyttävän 400m eteenpäin ja valotehoa sillä pitäisi olla 1000lumenia. Kyllähän se paljon auttaisi, kun sitä luntakaan ei ole nyt tullut ja metsä on todella pimeä. Tässä lampussa on myös akkukotelon luona taaksepäin osoittava punainen valo, se lisää turvallisuutta! :)

Hyvää joulua!

Iloa, rauhaa ja lapsenmielistä joulun taikaa!

Yrmynaamainen joulu..

Taavi sitten päätti järjestää pienen jouluyllätyksen. Sillä on takapolvet kipeät, niin kipeät, että meinasin todellakin saada kaviosta, onneksi meni hutiin. Että ilon kautta!

Enpä osaa sanoa, miten ne yhtäkkiä ovat näin kipeytyneet, se on liikkunut paremmin kun pitkiin aikoihin, on ollut hyväntuulinen ja polviin on saanut normaalisti koskea, se ei lepuuttele jalkoja tmv. Tänään se vaan oli köpö ja polvet arat. Tosin kun ruokaa oli edessä, niin ei haitannut mikään koskeminen tai hierominen...

Eilen Taavi sai Väinöltä potkun takamukseen, niin että lasahti (mitäs meni ahdistamaan toisen nurkkaan), onneksi ei tullut vaurioita, mutta silloin se lähti paikalta hiukan haparoiden. Lisäksi se on kahtena päivänä liikkunut reippaasti (toissapäivänä siellä tonttujutussa ja eilen tarhassa juossut), se on saanut vastikään hokkikengät (ja liikkunut niillä hyvin), tarha on mennyt taas mutaliejuksi (se tuntui syksyllä olevan polville myrkkyä), ilma on ollut sateinen ja tuulinen (eihän se hyvää nivelille tee)... Mitäs vielä.. Ainiin, nivelaine on vaihdettu uuteen jokunen aika takaperin ja hampunsiemen on ollut pari päivää loppu, kun en ole kerennyt rouhia lisää. Mikä on todennäköisin syy vai onko sellaista? Onko vika ollenkaan näissä syissä vai onko ne kaikki syyllisiä?

Nyt on ensiavuksi laitettu polviin Penetrolia, Arnikaa ja tuplattu nivelaine, hampunsiemen, voikukka ja omenaviinietikka. Kotoa on huomenna lähdössä lisäavuksi nokkonen ja siankärsämö ja mietin, että kävisinkö ostamassa lisäpurnukan MSM:ää. Lisäksi tilaukseen lähti muutama lisäyrtti nivelille, ainakin vastaisuuden varalle jos ongelma katoaa ennen niiden saapumista.  Lisäksi Taavi on nyt loimitettuna, Horsewaren loimi on siitä mukava, että sen helma suojaa polviakin viimalta.

Nyt vain katsellaan, mihin tilanne kehittyy.. 

Tonttureissu!

Meidän loppuviikko sujui ihan rauhallisissa ja mukavissa merkeissä. En jaksanut ruveta pesuhommiin, sillä löysin aika hyvän työkalun sen säilöheinämönjän putsaamiseen; sahalaitainen hikiviila toimii!

Torstaina menin iltapäivästä tallille, kentän pohja on edelleen kivikova, muttei enää niin jäinen. Maastot ovat pimeät, kun valoa kantaa lumi puuttuu, joten päätin jäädä kentälle. Taavi tuli minua vastaan, kun hetken aikaa huhuilin sitä pihaton portilla. Laittelin sen kentän vieressä kuntoon ja selkäänsä se sai pelkän lampaankarvan.

Tehtiin käynnissä ristiaskelia ja taivuttelin huolellisesti volteille, mutta pidin huolen, että Taavi saa kulkea kaula rentona ja pitkänä. Kraniosta oli taas ollut apua, sillä nyt Taavi taipui myös vasempaan kunnolla, vaikka pieni puoliero oli vielä havaittavissa (se voi olla kyllä ratsastajankin ongelma..).
Taai teki todella hyviä ja jyrkkiä väistöjäkin! En pyörinyt kentällä kovin kauaa, kun Taavi oli niin hyäntuntuinen eikä sitä tarvinnut juuri patistella eteenpäin.
Se sai syödä iltapuuron pihaton ulkopuolella, kun Väinö oli jo saanut omansa.

Perjantaina kerkesin tallille vasta illemmalla ja laiteltiinkin K:n kanssa kaikki valmiiksi lauantaina reissua varten. Heinäverkkoon heinää ja loput ylijäämäheinät heinäkassiin, kauraa kippoon lastausta varten ja muovivatiin tein puuroainekset valmiiksi lenkin jälkeen nautittavaksi. Sitten käytiin ruokkimassa pojat ja harjailin samalla Taavin taas hikiviilalla läpi. 

Lauantaina sitten mentiin aamusta jo tallille, Taavi oli juuri ollut nukkumassa siinä säilöpaalin kupeessa.... Onneksi vain toinen kankku oli vähän märkä. Pojat olivat kuulemma vedelleen sikeinä päät vastakkain ja Marina (vahti-koira) oli nukkunut vähän matkan päässä. Kaiki olivat havahtuneet vasta, kun muut hevoset olivat tulossa ulos.
Taavia hakemaan mennessäni sillä oli Maunon kanssa leikki kesken. Katseltiin sitä hetken aikaa ja sitten Taavi jo tulikin portille. Laitettiin sille loimi selkään ja kulkkarit jalkaan. Olen ostanut kesällä Taaville kunnon vanhanaikaiset kuljetussuojat, sellaiset huopa/nahka-yhdistelmää oleat nahkaremmeillä. Aika virittäminen niissä on, mutta eihän niitä käytetä kun hokkiaikana ja ne varmasti suojaavat!

Lastaus sujui hyvin; kaksi minuuttia ja Taavi käveli sisään. Matkakin sujui ihan hyvin, vaikka loppumatka oli jään takia aika röykkyinen. Se olikin vähän jännittäny Taavia, vaikka ajeltiin rauhassa.

K:n porukoiden pihassa otettiin Taavi kopista ja se oli alkuun vähän huolestuneen näköinen, mutta kun K:n äiti ilmeistyi porkkanoiden kanssa, niin ilme kirkastui. :D Se on niin hupsu, että meinasi taas kiivetä rappuset ylös porkkanoisen perässä.

Tästä porkkanankerjuu näytti alhaalta

Ja tältä ylhäältä... :D

Laitettiin Taaville kaikki joulutamineet päälle ja lähdettiin käymään kyläraitilla kierros. Taavi käyttäytyi hyvin ja asettui talojen pihoilla suoraan oven eteen korvat hörössä odottamaan, että joku avaisi oven. Pipari ei ollut sen mieleen, mutta muuten se söi kyllä kiitollisenä kaikki leivät joita se sai. Taavin mielestä kierros oli ihan siedettävä, kunjoka talosta sai herkkuja. Kun herkut edellisessä paikassa hupenivat, se alkoi hipsiä kohti seuraavaa taloa. Heh.. Yhdessä talossa sanottiin, että se on pieni, seuraavassa, että se on iso ja taisipa joku mainita, että se on pulska. ;)

Lopuksi käytiin katsomassa mistä Taavin oljet tulevat, sinne oli matkaa siitä kylältä noin 3km ja lähdettiin Taavin kanssa edeltä. K lupasi tulla kopin kanssa perässä.Kyläraitilla ollessamme takaa alkoi kuulua kamala ääni ja kun vilkaisin, niin huomasin takaa tulevan rekan, jolla on ketjut pyörissä. Onneksi lähellä oli yhden talon pihatie ja ravasin siihen. Rekka meni tosi läheltä ohi hitaasti, eikä Taavi sanonut siitä yhtään mitään! Hetken päästä ohitettiin sama rekka, kun se oli pysähtynyt ottamaan ketjuja pois, sekään ei tuottanut Taaville suurta ongelmaa.
Loppumatka menikin sitten rauhallisempaa tietä, joka tosin oli harmillisesti aika jäinen. Aina pehmeämmissä ja lumisemmissa kohdissa otettiin ravia ja ylämäissä laukkaa. Alkumatkasta Taavi vähän ihmetteli ja tahmasi, mutta sitten loppumatkan meni pirteästi ja lähti heti ekalla käskyllä oikeaan askellajiin, siis pelkällä äänellä. :) Mentiin sen verran reippaasti, että Taaville tuli vhän hikikin ja se puuskutti, ihan hyvä välillä niinkin. Silti se oli aivan meno päällä kokoajan. Paikanpäällä se sai taas silittelyjä ja leipää, sitten vaihdettiin kuskia ja K ratsasteli vähän aikaa myös. Taavi meni tosi hyvin, eikä osoittanut mitään merkkejä laiskuudesta tai väsymisestä, vaikkei K:lla ollut edes raippaa. 

K:n ratsastuksen jälkeen pakattiin Taavi autoon, tälläkertää piti vähän pohtia kauemmin menemistä koppiin, mutta melkoisen nopeasti kuitenkin päästiin lähtemään. Pysähdyttiin vielä K:n porukoilla kahvilla ja Taavi sai koppiin oman lämpöisen puuronsa.
Kotimatka meni hyvin ja Taavi oli kuivunut kotiintullessa, joten se pääsi heti ulos kavereiden kanssa.

Tänään Taavi vietti vapaata. Hevoset olivat tosin aamulla juosseet itsensä hikeen, ihan vain huvin vuoksi päästelleet hyöryjä. Ihan hyvä, että liikkuvat!

Jumit avattu kraniolla ja temppupohdiskelua

Maanantaina tehtiin Taavin kanssa vähän maastakäsin jumppaa kentällä. Vähän ristiaskelia ympyrällä ja keskihalkaisijalta uralle päin, ne sujuivat vaihtelevasti ja loppua kohden paremmin. Samalla tehtiin myös vähän muita väistämisharjoituksia, Taavi toimi niissä todella hyvin!

Tiistaina Noora kävi antamassa Taaville kraniota. Taavi ei oikein malttanut keskittyä ja jumejakin löytyi. Niinkuin olin ratsastuksen perusteella epäillyt, niin oikea puoli oli melkoisen jumissa ja koko hevonen "banaanina" siihen suuntaan. Auts! Ei ihme, ettei Taavi ole kyennyt taipumaan. SI-nivel oli vähän jumissa vasemmalta, sillä on kuulemma kompensoitu vinoutta.
Polvet olivat ok (huh!), mutta kintereissä oli vähän tukosta, sekään tuskin on ihme näiden liukkaiden kelien takia. Taavi sai käsittelyn jälkeen villavuorisen sadeloimen niskaansa ja torkkui käytävällä meidän juoruillessa. Sitten Taavi pääsi takaisin ulos jatkamaan puuhiaan.

Tänään kävin iltasella riisumassa loimen pois ja moikkaamassa Taavia muutenkin. Se oli kuullut tuloni ja odotti korvat hörössä portilla. :) Tallissa myös sovitettiin uutta loimea, ihan ok. Ostin nimittäin Taaville Horzelta uuden sadeloimen, kun siellä oli 1200d loimi vain 38e! Mitään hienouksiahan siinä ei ole, muttei tarvitsekaan. Lähinnä tuo pinnan kestävyys houkutti ja voin sitten samantien myydä muutaman varaloimen pois tilaa viemästä.

Taavi oli erittäin aktiivisella tuulella (mm. hymyili jatkuvasti herkkujen toivossa...) ja käytin sen hyväkseni, opeteltiin vähän hanskatemppua taas. Olen tosin nyt vähän jumahtanut sen kanssa, koska en osaa päättää mikä olisi seuraavaksi viisain askel etenemiseen. Nyt Taavi osaa nostaa hanskan maasta ja pitää sitä hetkisen suussaan (joskus), yleensä se sitten heitää hanskan pois. Haluaisin siis opettaa sen ojentamaan hanskan minulle, ensin maasta ja myöhemmin selästä.

Nyt pitäisi siis päättää, että:
1. Alanko palkata silloin, kun Taavi ojentaa hanskan minua kohti/hanska koskettaa minua, josta sitten voisi vaatimustasoa nostaa pikkuhiljaa ja ohjata hanska osumaan käteen.
2. Opetanko Taavin pitämään hanskaa kauemmin aikaa suussaan ja nostamaan sen pikkuisen korkeammalla, jolloin sen voisi itse poimia siltä suusta.

Ongelma kohdassa 1 on se, että Taavi heittää hanskan aina vasempaan, se osuu minuun niin usein kun seison vasemmalla, mutta Taavi ei käsitä tehtävää jos seison oikealle. Se ei vahingossakaan heitä sitä oikealle. ;)

Ongelma kohdassa 2 on se, että aina kun ojennan kättä kohti hanskaa, Taavi luulee että se saa palkinnon ja tiputtaa hanskan.. Ehkä tämä silti on käyttökelpoisempi jos ensin keskittyisi vain siihen, että hanska pysyy suussa pidempään? Mutta entäs sitten, oppiiko Taavi ojentamaan hanskan minulle jos itse alussa otan sen siltä ja palkkaan vasta sitten? 

Kun Taavilla on hyvä päivä, niin silloin hymyillään paljon... Ja silloin kyllä omakin huono päivä muuttuu paremmaksi, vai voitko olla hymyilemättä? :)

Lenkillä vaihteeksi ja spurgulta haiseva hevonen

Tänään käytiin Taavin kanssa taas pitkästä aikaa lenkillä! Lyhyt, mutta meille aika vauhdikas lenkki ja taidettiin molemmat nauttia. Mentiin Taaville mieluisaan suuntaan, jolloin saa aina paremmat kyydit ja vauhdit. :D

Parina päivänä olen nyt törmännyt ihan uuteen ongelmaan; märässä maanneesseen hevoseen. Eilen vielä luulin, että se on onnistunut löytämään pihatosta pissaisen kohdan. Ja vaikka en sellaista löytänyt, lisäsin vielä paalin olkia varmuudeksi. Ihmetystä herätti jo eilen jalkojen ja kavioiden tumma väritys, eihän oljissa maannut hevonen saa itseään tummaan likaan millään. Aloin jo silloin epäillä, että olisiko tälle joku muu selitys.

Puliukolta haiseva hevonen, joka on maannu esaripaalin vieressä näyttää tältä.. (kaviotkin on (OTJ lukuunottamatta) oikeasti ihan vaaleat)

Kun minua tänään oli vastassa samanlainen pahalta haiseva, märkä hevonen, epäilykset vahvistuivat.
Harjatessa tämä kummallinen märkyys ei meinannut millään karvoista irrota ja kuivuessaankin se oli melko sitkeää. Karvat olivat tiukasti klimpissä, koko mahanalus, reidet sekä kainalot.. Suihkin karvankiilloketta ensiavuksi, mutta sekään ei meinannut purra. Siis koko hevonen haisi ihan puliukolle!

Kävin sitten lenkin jälkeen tarkastamassa epäuskoisena taas pihaton, siellä ei ollut yhtään kakkaa, ei pissaläikkiä ja pystyin oikein mainiosti itse olemaan siellä polvillaan vaikka kuinka kauan.. Kävin sitten katsastamassa toisen epäilyni kohteen; esikuivatun heinäpaalin ympärystän. No siellähän sitä on makoiltu! Maassa kastunutta esikuivattua heinää oli heinäkatoksen ympärillä reilusti ja se oli kuin olikin aivan litimärkää, sopisi hyvin kuvaukseen. Se myös maassa kastuessaan ja siitä karvaan tarttuessaan alkaa haista ja aiheuttaa sen, että hevonen on tumman, sitkeän nesteen peitossa. Hohhoijaa..
Ilmeisesti Taavin mielestä on yliarvostettua nukkua kuivassa pihatossa. 

En sitten vielä tiedä, onko tuon möhnän poistamiseen karvasta ainut ratkaisu pesu.. Ja sehän onkin helppoa näillä lämpötiloissa ämpäritekniikalla täydessä talvikarvassa olevan kanssa! Erittäin ihanata varmaan kaikkien mielestä ja vähintään koko päivän homma. :)
Onhan tuo tuollaisenakin aika ikävä, kun haisee pahalle ja karva on tahmeaa, vaikka suurimmat klimpit saisikin selvittyä. Ja kun ollaan menossa ensiviikonloppuna mummoja ilahduttamaan, niin olisihan se kiva jos hevonen ei olisi ihan rääkkäystapauksen näköinen ja -hajuinen. :D Toisaalta jos sen pesee, niin tottakai se nukkuu heti uudelleen siinä samassa kohdassa, kun luvassa ei ole erityisen kovia pakkasia, jolloin maa jäätyisi. 

Tänään juuri pohdin olkikuivituksen hyviä puolia ja ehdottomasti parasta siinä on se, ettei se jäädy. Ja toinen on se, että se mahdoton turveralli on jäänyt pois, kotonakin on paljon siistimpää, kun kengät eivät ole turpeessa, myös hevonen on tähän asti pysynyt siistimpänä, eikä se ole niin pölyinen.
Vaikka olen sitä mieltä, että turve on imuvyltään paras kuivike, niin onhan sen sotkuisuus ihan omaa luokkaa. Sitä turvetta kulkeutuu kengissä ihan joka paikkaan ja sitten jokapaikassa on turvepolkuja. Se myös pakkautuu kavionpohjaan tiukastikin joskus.

Pihaton olkikuivitus on myös toiminut ihan erinomaisesti! Olen kerännyt sieltä kakat pois aina kun olen huomannut kasoja ilmaantuneen, pissat ovat saaneet jäädä ja päälle olen laittanut aina paalin verran uutta olkea. Pohja pysyy pakkasellakin ihanan joustavana ja pehmeänä. Ainoastaan kosteilla ilmoilla tietenkin olkikin kerää itseensä kosteutta ja silloin saa useammin lisätä uutta päälle, kun tuntuu kurjalta makuuttaa kosteilla oljilla, vaikka ne "kuivia" ja puhtaita olisivatkin.
Hevosetkin ovat selvästi tykänneet ja ainakin Taavi tuntuu makoilevan paljon pihatossa. 

Tiistaina Taaville on tulossa taas Noora kranioimaan. Katsoin parhaaksi kutsua Nooran, kun Taavi on ollut vähän jäykkä sen hirviepisodin jälkeen. Olkoon tämä sitten Taavin joululahja. Oikeastaan ajattelin, että se on taas kipeä takaa, kun laukat eivät pyörineet kentällä, mutta taisi olla vikaa silloin Taavin mielestä liukkaassa pohjassa. Tänään maastossa oikea laukka rullasi aivan älyttömän hyvin, oikein tunsin, miten takaa moottori työnsi!

Uudet kengät ovat nyt toimineet hyvin ja niinkuin ajattelinkin; Taavi liikkuu taas paremmin. Se on mielestäni aina liikkunut paremmin hokkien kanssa, oli sitten lunta tai ei. En tiedä pitääkö se pidon tunteesta vai mikä ihme siinä on? Vai onko kenties parempi liikkua, kun antura on kauempana maanpinnasta? Tilsakumien osuutta olen myös miettinyt, mutta viimekeväänä Taavi oli ensimmäisen ja viimeisen hokkikengityksen ilman tilsakumeja ja liikkui paremmin silti. Siis vaikka alla olisi hiekkaa. Kummallista.. Täytyy seurata tilannetta ja kysellä asiantuntijoiden näkemyksiä. Edellinen kengittäjä totesi vaan, että "aha", kun kerroin tästä, joten en sitten viitsinyt kysellä enempää. Jospa uuden kanssa saisin vähän keskustelua aikaiseksi.

Takapää tosin luisti tänään pari kertaa, täytyy miettiä pitäisikö vaihtaa pidemmät hokit taakse vai voisiko niitä kenties laittaa enemmän jos näitä jääkelejä tulee lisää. Olisi tärkeää, ettei takapää pääse luistamaan polvien takia. Toisaalta taas hokkien sanotaan olevan nivelille myrkkyä. Taavin kohdalla en tosin ole huomannut ongelmaa hokkiaikoina, päinvastoin. 

Meille on tullut myös muutama uusi lukija tässä viimepäivinä! Tervetuloa! Kommentoikaa ihmeessä ja saa esittää myös toiveita postauksien suhteen.

Uusi talvisempi ulkoasu

Mitäs pidätte?

Tänään Heli oli kuvailemassa Taavia ja sovitettiin uutta jouluista rintaremmiä. Koska sellaista ei löydy valmiina, tilasin sen Heliltä. ;) Ja sain paremman, kun uskalsin edes kuvitella. 

 

 

Jokapaikassa on nyt niin liukasta ja illat taas pimeitä, ettei oikein mitään pysty ratsain tekemään. Kenttä muistuttaa luistinrataa ja maastoissa taas on niin pimeää iltaisin, ettei sinne huvita lähteä kävelemään. Kerkesin jo innostua siitä lumipeitteestä, jonka kanssa otsalampulla maastoillessa näkeekin jotain, mutta eipä ole lumesta, kun rippeet jäljellä. Plääh!

Sain houkuteltua Helinkin Taavin viereen poseeraamaan ja näinollen paikat kameran puolilla vaihtuivat. Se toki näkyi laadussa; suurin osa mun ottamista kuvista oli tarkentunut väärin... Mut harjoittelua, harjoittelua. ;)

Ainiin, onko kellään yhtä tyhmän näköistä hevoista? :D

Haaste hevosenomistajille!

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia.

Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla.

Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

 

 

 

 Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta. 

Taavi on Valko-venäjän työhevonen ja tasoltaan se on puskapolle, maastomopo, mummokuljetin. Jos nyt virallisia ollaan, niin raviluokan se on suorittanut hyväksytysti ja lännenratsatuksessa Taavi on suorittanut walk&jog-luokissa hyväksytyt tulokset pleasuressa, trailissa ja western horsemanshipissa. On se hypännyt muutaman ristinkonkin, mutta ei oikein moisesta perusta ja tekniikkakin on pahasti hukassa.

Taavin luonne on rauhallinen ja hidas. Yleensä se on äärettömän kiltti, mutta joskus se osaa olla myös todella jästipää. Pääasiassa Taavi on hidas mummonkuljetin maastossakin, mutta joskus se sentään innostuu laukkaamaan kovaa. Hoputtamalla sitä ei saa menemään  lujaa, päinvastoin. Kentällä on Taavin mielestä mielettömän tyhmää, kiertää nyt samaa hiekkalaatikkoa kierrostolkulla!
Hoitaessa Taavi on kiltti, mutta ei aina muista varoa ihmistä, joten ihan pienille se sopii vain aikuisen valvonnassa. Ruoka-aikaan Taavi osaa olla äkäinen ja sen kanssa on oltava tarkkana. 

 

Hevoset vai ponit? Miksi? 

Ennen olin vannoutunut poni-ihminen, pidin hevosia tylsinä ja liian isoina. Hevoset myös harppoivat liian lujaa ja niiden selässä olo tuntui huteralta. Olen oppinut pikkuhiljaa tykkäämään myös hevosista. Ehkä kuitenkin eniten tykkään juuri Taavin kaltaisista ponihevosista. ;) Taavi on 146cm korkea, mutta sillä ei ole ponien luonnetta ja se on muutenkin hevonen, jonka jalat ovat jääneet liian lyhyiksi. Sille onkin lähes mahdoton löytää sopivia jännesuojia, koska jos ympärysmitta on riittävä, suoja on liian pitkä.
Taavin liikkeet ovat kuitenkin sopivan ponimaiset, pienet ja töpöttävät, jotta tunnen oloni kotoisaksi. Sen ruumiinrakenne kuitenkin mahdollistaa sen, että sillä voi pidempi ja isompikin ihminen ratsastaa huoletta.


Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
 
Varmaankin Elmo. Sitä ennen olin lähinnä ajanut poneilla itsenäisesti, mutta ratsastanut lähinnä tunneilla. Siinä olikin sitten haastetta ja vastuuta kerrakseen. Muistan, kuinka maastossa pilkkopimeässä pörisevä poni meinasi saada minutkin uskoteltua, että metsässä on petoja. Oikeastaan se saisikin minut jo hyvinkin vakuuttuneeksi (se ei ole vaikeaa), siinä sitten koetin hillitä itseni, koska laukan pyytäminen kotiinpäin olisi tarkoittanut armotonta pukkilaukkaa.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? 
 
Riippuu aivan täysin hevosesta. Taavi on parempi kengällisenä, samoin oli Elmo (se tosin olisi saattanut pärjätä lenkkareiden kanssa). Ehkä itselle huolettomampaa pohjien suhteen on kengällinen hevonen, mutta toisaalta kengät tuovat myös paljon murheita. Pitää löytää sopiva kengittäjä, sopiva kengitys, voi tulla hokinpolkemia, kengät voivat irtoilla jne.

Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)
 
Taitaapi olla kakkosen popot alla, olen tosi huono näissä. Olen aika menestyksekkäästi ulkoistanut tällaiset kengittäjän huoleksi.
 

  

Klippaus: Puolesta vai vastaan?
 
Riippuu ihan hevosesta tämäkin. Taavia en klippaisi, koska sillä on aivan mahtava talvikarva ja se tarvitsee sen pysyäkseen lämpimänä. Muutenkin suhtaudun klippaamiseen itse varauksella, enkä jaksaisi sitä loimitusrumbaa. Tykkään pitää hevosia mahdollisimman paljon ilman loimia, koska ne eivät koskaan istu täydellisesti eivätkä milloinkaan korvaa omaa karvaa. Toisaalta ymmärrän klippauksen jos hevonen on aktiivikäytössä ja hikoilee erityisen paljon ja monta kertaa viikossa, jolloin kuivattaminen on vaivalloista.

Elmo on klipattu kaksi kertaa kokonaan, toisella kerralla keväällä, kun talvikarva ei tippunut vielä toukokuun lopussa ja alkoi tulla kuuma. Se oli virhe, Elmo paleli koko kesän kaikissa sateissa, kun karva ei pitänyt yhtään vettä. Toisen kerran se klipattiin sienitartunnan takia, silloin oli kesä ja se onneksi kerkesi kasvattaa kunnon karvan talveksi.



Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Ehdottomasti laumassa, en halua seisottaa hevostani yksin enää koskaan, kun olen nähnyt miten hyvää hevoskaverit sille tekevät. Hevonen on laumaeläin ja kaipaa lajitoverien seuraa, oikeanlainen kaveri saa vähän vaisummankin hevosen leikkimään ja puuhaamaan. Ja joskus aika erilaisetkin hevoset ystävystyvät keskenään. Taavi on esimerkiksi pitänyt erityisesti oreista tai orimaisista hevosista, se jaksaa puljata nuorten varsojen kanssa ja painia orien kanssa. Nykyisessä laumassa se on alkanut hieroa tuttavuutta Mauno-vanhuksen kanssa ja Taavi saattaa leikki Maunon kanssa pitkiäkin aikoja. Mauno ei ole kuulemma ollut kovin leikkisä koskaan.

Toki on harvassa niitäkin yksilöitä, jotka eivät tule laumassa toimeen, mutta useimmiten syy on resurssien puutteessa (yleensä ruoka tai tila) ja siitä, ettei hevosten anneta rauhassa tottua ja tutustua, se voi viedä viikkoja, jopa kuukausia!

 Minulla on tallipaikalle aika vähän vaatimuksia, mutta tämä on aivan ehdoton.

Mauno ja Taavi

Taavi ja Eino-ori edellisellä tallilla

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?
 
Molemmat omalla tapaa. Mutta kyllä puskapollen pitää olla sellainen, että sitä jaksaa katsella. En ikinä kyllästy katselemaan Taavia. :) Mutta myös luonteella on merkitystä, ei sitä kusipää-hevosta jaksa vaikka se olisi kuinka kaunis. Ehkä siis kuitenkin luonne menee ulkonäönkin edelle.

Millainen on hyvä hevosblogi? 


Pidän blogeista, joissa on paljon kuvia. Itse en niinkään kiinnitä huomiota pelkästään kuvien laatuun, sillä tykkään nähdä mistä puhutaan. Kirjoitustahtikin saisi olla aika aktiivinen, mutta joskus laatu korvaa määrän. Tykkään myös blogeista, joissa on jotakin erikoista, esimerkiksi mulla on blogilistassa kengättömi ja kuolaimettomia, eritavalla käsiteltyjä jne. Tykkään saada kokemuksia erilaisista ratkaisuista. Kisablogeja en lue itse juuri ollenkaan.


Pahin tippumisesi?
 
En osaa nimetä yhtä pahinta. Mutta muutama pahin Elmon kanssa:
1. Laukasta oli tarkoitus hiljentää raviin, joka ei käynyt Elmolle, se "säikähti" jotakin ojassa ja väisti jyrkästi, mulla meni tasapaino ja kuulemma sen jälkeen tuli kunnon pukki. Lentomatka päättyi puuta päin ja siitä heräilin hetken päästä, Elmo laidunsi pusikossa vähän matkan päässä ja kaveri ei paniikkinaurultaan osannut sanoa mitään. Ja me vielä lähdettiin jatkamaan lenkki loppuun! :D

2. Estevalmennuksessa Elmon nuoruusvuosina, esteen jälkeen pukkilaukkaa ja minä tuli komean ilmalennon päätteeksi suoraan pää edellä alas. Seisoin hetken kypärännupin päällä ja siitä niskojen kautta maneesin pohjaan. Näytti kuulemma hurjalta, tuntui myös. Tämä on ainut kerta, kun iskä on juossut huutaen katsomosta. Ei käynyt kuinkaan, edes niskat eivät kipeytyneet. 

3. Elmo päätti loikata 10cm leveän ja 5cm syvän ojan yli loikalla, joka oli varmaan metrin korkea ja kaksi pitkä.. En ollut ihan varautunut ja tiemme erkanivat liitovaiheessa, Elmo laskeutui ensin ja minä hetken päästä viereen. Voin kertoa, että alaselkä edellä terävälle sepelille tippuminen tekee todella kipeää. Ohjat pysyi kädessä ja Elmo seisoi vieressä silläaikaa, kun mietin uskaltaako liikkua. Keräilin siitä sitten luuni, mutta selkään en päässyt. Onneksi tallille oli lyhyt matka. Iskä soitti ja kiinnitti heti huomiota tuskaiseen ääneeni.
Alaselkä meni mustaksi ja oli verisiä naarmuja täynnä, mutta aika parantaa haavat. ;) Elmo joutui seuraavana päivänä samalle ojalle ja tiukkasanaisen keskustelun jälkeen se oppi ylittämään ojat harppaamalla AINA.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
 
Taavi omistaa loimia ihan liikaa! Kun se aniharvoin edes käyttää loimia (okei, tänään laitoin, kun oli luvannut sitä myrskyä). Olen ostellut loimia paljon käytettyinä edullisesti ja paikkaillut tarvittaessa. Laumassa repiminen on kuitenkin melkoyleistä, joten monen sadan euron loimi harmittaisi hajotessaan. Sillä on seuraavanlaisia loimia:
- 3kpl tavallisia fleeceloimia ja 1kpl fullneck
- 1kpl vohveliloimi
- 2kpl verkkoloimea
- 1kpl juuttikangasloimi villavuorella (joka ei meinaa mahtua kiinni edestä ja on mallia napapaita, on menossa myyntiin)
- 1kpl ötökkäloimi
-  1kpl 180g tallitoppa (Elmon peruja)
- 1kpl toppaloimi, about 200g
- 1kpl toppaloimi fleecevuorella + toppakaulakappale
- 1 kpl sadeloimi 70g + fleecevuorinen kaulakappale
- 2kpl fleecevuorellisia sadeloimia (nämä mahdollisesti tulossa myyntiin jos yksi uudi loimiostos osoittautuu sopivaksi)
- 2kpl puuvillavuorinen sadeloimi (joista toinen on Elmon kanssa kisoista voitettu Weatherbeeta, muotoilu ei sovi Taaville erityisen hyvin, mutten raaski myydä sitä loimea)
- 1kpl sadeloimi villavuorella + kaulakappale (Tämä on minun Aarre! Maailman Paras Loimi)

Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Taavi liikkuu silloin, kun minua huvittaa. Taaviahan ei huvittaisi ikinä. ;) Pihaton myötä olen voinut onneksi armahtaa itseni jokapäiväiseltä liikutusrumbalta ja varsinkin nyt syksyllä Taavin liikutus on ollut vähäistä. Lumien tulo piristi tilannetta, tosin nyt taas kaikki on jäässä. En ota paineita, kerkeää sitä liikuttamaan sitten, kun ilmat on hyvät. 

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Vanhemmiten minusta on tullut varovainen ratsastaja, mutten pidä itseäni kuitenkaan mitenkään yltiövarovaisena. Ratsastan kyllä esim. ilman satulaa ja varusteetta, mutten enää ehdointahdoin kiipeä hurjapäiden kyytiin, enkä ota hirveitä riskejä, en uskalla hypätä korkeita esteitä tmv.

Haasteen saavat blogit:

Skyfighter -hevosen ja omistajan yhteiseloa

Martzun hepat / SD-team

Peltolan Ponipysäkki

Kirjavat Kuviot