Kameleontti-Taavi

Selasin vanhempia kuvia ja hämmästyin, miten erivärinen Taavi on ollut joulun tienoolla! Kun sitä itse joka päivä tihrustaa, niin eroa ei niinkään huomaa.

Eka kuva on otettu marraskuun lopussa, toinen on viikon takaa muistaakseni.

Pohdiskelua, puuhailua, aurinkoakin

Hurrrja Taavi! :D

Eilen käytiin illalla moikkaamassa Taavia, kun sillä oli vapaapäivä vielä. Se sai viimeisen greippinsä, joka meni ihan yhtä suurella innolla, kun aloittaessa. En tiedä onko greipillä ollut mitään ratkaisevaa vaikutusta, mutta ainakaan se ei ole huonontanut tilannetta, niinkuin moni muu juttu.
Näitä Taavi voi siis saada herkkupaloina sillointöllöin huoletta.

Taavi oli ihan hyväntuulinen ja pirteä ja oli kuulemma muutenkin ollut ihan normaali koko päivän. Eli ilmeisesti ainakaan Taavin kohdalla kortisoni ei hetkellisesti pahentanut tilannetta, mistä ell varoitteli. Kuulemma hyvin harvoille hevosille voi käydä niin, että ne alkuun menevät huonommaksi, olin melko varma, että minun tuurilla Taaville käy niin. ;)

Nenän Taavi oli johonkin satuttanut ja se oli naarmuilla, vaaleanpunaisessa nahassa kaikki jurmut näkyy kovin selvästi.

Tänään onkin tullut koko aamupäivä selattua erilaisia nivelvamisteita, niiden hintoja, syöttömääriä, tehoja, kokemuksia yms. Pää on ihan sekaisin kaikesta siitä informaatiomäärästä, enkä ole oikeastaan sen viisaampi. Tällähetkellä oikeastaan on muutama suunnitelma (kiitos Nooralle, joka antoi yhden hyvin vinkin):

- Pelkkä MSM + C-vitamiini, jonka saisi luonnollisessa muodossa nokkosesta ja ehkä ruusunmarjoista, näitä voisi tilata Väinölän Tilalta (nokkonen ja ruusunmarja ovat myös luonnollisia rikin lähteitä, joista muodostuu MSM elimistössä). Tälle tulisi kuukaudessa hintaa ~28€ (30g MSM, 15g nokkosta ja 15g ruusunmarjaa)

- Suppleaze Gold, mutta sen kanssa pitäisi ehkä antaa C-vitamiinia kuitenkin. SG:tä saisi 1.hevosvoima.comista, hinta kuukaudessa ~25€ (jos ajattelisi syöttää 10g jatkuvasti)

- Mobileaze equine Devil's Claw , tämä nyt lähinnä olisi kivunlievitykseen, erityisesti nivelrikon hoitoon suositeltu tuote. Hintaa kuukaudessa  ~24€ (25ml päivässä)

- NAF Five Star Superflex Liquid, tämä tosin kannattaa tilata ulkomailta, jossa on yli puolet (!!!) halvempaa, mutta tässä ei ole MSM:ää. Hintaa kuukaudessa ~30€ (25ml päivässä)

Itse suhtaudun hieman skeptisesti siihen, millaisen avun moiset tuotteet sitten todellisuudessa antavat ja kuinka paljon niistä imeytyy. Elmo söi aikanaan pari purkkia SG:tä ja olin havaitsevinani siitä olevan apua. Tai oikeastaan romahdus kunnossa tuntui tulevan juuri sen jälkeen, kun oli lopettanut käytön.. Mutta en osaa sanoa, oliko se sattumaa. Uuden purkin aloitus ei enää auttanut.
Lisäksi Taavin mahavaivojen takia hiukkasen pelottaa alkaa kokeilla, jos tuote ei käykään niin häviän siinä aimosummia rahaa.

Lisäksi tarkoitus on nyt alkaa hoitaa jalkaa ahkerasti, kylmäys vedellä aina liikutuksen jälkeen (muulla sitä on hiukkasen vaikea kylmätä) ja päälle sitten Arnicaa tai lämpölinimenttiä, koska pinteliähän tuohon ei voi laittaa.

Mamin möllykkä :)

Riimu oli mennyt vähän vinksalleen, mutta eipä näyttänyt haittaavan...

Käytiin myös Taavin kanssa tänään lyhyellä kävelylenkillä niinkuin ohjeissa oli. Taavi oli ihan ok, vähän tahmea poispäin kotoa, mutta se nyt ei kerro vielä mitään. Lenkillä kohdattiin myös traktori, joka veti perässään kaivinkonetta... Onneksi päästiin pellonreunaan turvaan, sen verran ihmeellinen ilmestys.
Aurinkokin tuli näkyviin sitten, kun oltiin jo palattu lenkiltä. Taavin vatsa taas murisi jonkun verran ja vasen kuve oli arkana, muuten ei kipuilua ja ilme oli positiivinen ja pirteä. En ole vielä saanut aikaseksi pilkkoa noita vatsalääkkeitä lääkkeitä käyttöön.

Eino pääsikin iltapäiväksi muiden kanssa samaan. Taavi kävi sitä moikkaamassa ja antoi lähdöt aika kipakalla ja korkealle lentävällä pukkisarjalla.

Mitä nämä on??

Hakiessani sitä lenkille, sen piti pysähtyä heinäpuolelle ihmettelemään siihen koottua ämpäripinoa. En tiedä mikä siinä oikein veti puoleensa, kuvasin siitä lyhyen videonkin:

Pitkä klinikkareissu

"Auta nyt, äläkä siellä kuvaa!"

Tänään siis pitkääkin pidempi klinikkareissu takana, 3,5tuntia siinä vierähti ja paljon saatiin selville. Uutiset oli osittain hyviä, osittain huonoja... Ensimmäisenä tietenkin se huonoin; oikeassa takapolvessa on nivelrikkomuutoksia. Sitten ne paremmat uutiset; muut nivelet on ok, ei ollut haljenneita hampaita.

Aamusta heti homma hiukkasen meni pieleen, kun tallin omistaja nukkui pommiin ja ovt oli lukossa. Soittelin sitten ja päästiin lopulta laittamaan hepo valmiiksi (päästiin kyllä talliin ruokkimaan, mutta varusteet lukkojen takana).
Kiireen takia lastaus ei sujunut ihan niinkuin piti, Taavi ei meinannut mennä ja minä aikani painittuani menetin hermoni. TYHMÄ MINÄ! Pari kertaa läsäytin narulla persuuksille, mutta tiedänhän itsekin ettei siitä Taavin kohdalla ole tippaakaan hyötyä.
Lopulta se meni, kun kietasin narun turvan ympäri ja nenä meni ikävästi ruttuun. Päästiin lopulta lähtemään noin vartti myöhässä. Tätä pitänee joku päivä harjoitella nyt ihan ajan kanssa.

Perille sitten päästiinkin suoraan sisään ja riisuin kaikki jalkasuojat yms. pois. Aloiteltiin sitten niiden jalkojen tutkimisesta, tunnustellen ei löytynyt mitään poikkeavaa, selkäranka ja SI-nivel liikkuivat myös hyvin. Taavi oli kuulemma kaikenkaikkiaan tosi notkean ja "joustavan" tuntuinen, selkälihakset ok (satula sopii) jne.

Pihalla sitten juoksutin Taavi ympyrällä ja siinä ell näki jo ensimmäisen oireen, itse en sitä edes (hävettää myöntää) huomannut. Kuulemma lanne liikkuu oikealta puolelta huonommin ja se näkyy lautasen päällä liikkuessa.
Taivutuskokeessa sitten oli vähän sitä sun tätä. Etuset oli ok, alanivelissä pientä taivutusarkuutta (reaktio alle 1/5), voi kuulemma johtua kengityksestä jonka suoristus vieläkin kesken. Takasissa alanivelet antoi myös pienen taivutusvasteen (1/5) ekoissa askelissa, ei siis mitään hälyyttävää. Ylänivelissä lievää taivutusarkuutta, reaktiot 2/5.

Päädyttiin kuvaamaan kintereet (epäilys kinnerpateista), kuvattiin sitten lisäksi myös alanivelet ja polvet. Vasemmassa polvessa patellan ulkosivulla suurehko ilm. kalkkeuma, oikeassa sitten nivelrikkoa. Kalkkeuma oli arvaus, sillä ell ei kuulemma ole koskaan nähnyt vastaavaa, lupasi konsultoida vielä toista lääkäriä, mutta tuo ei ole akuutti vaiva.
Vasemman takasen alanivelessa oli myös pieni pyöreä irtopala, ei mitään haittaa. Kintereet oli pääosin siistit, ei pattimuutoksia, oikeassa oli ehkä hyvin lievää lyyttisyyttä (harventumaan), mutta kuulemma hyvin vaikea sanoa.

Oikea polvi ja kinner saivat kortisonia, katsotaan mitä siitä polvesta tulee. Ennuste oli kohtalainen eli pitäisi kestää samaa käyttöä kun tähänkin asti (paljon maastoilua, vain vähän kentällä). Se riittäisi loistavasti.. 

Taavin ennustetta kuitenkin paransi esim. se, että se astuu hyvin takasilla ristiin rikosta huolimatta ja vertyi hyvin taivutuksen aikana (juoksutus ennen ja jälkeen).

Piikitetty kinner....

.... Ja polvi

Sitten päästiin viimein raspaukseen. Aaltoilevaa purentaa oli sen verran, että ell katsoi parhaaksi suoristaa sitä vähän sähköraspilla. Piikkejäkin oli taas tullut, vaikka hampaat on katsottu syksyllä. Sudenhammas sai luvan lähteä ja lisäksi tehtiin sellainen havainto, että Taavilla on suussa paljon löysää nahkaa. Se voi kuulemma jäädä helposti hampaan ja kuolain väliin ja tehdä siksi Taavin olon epämukavaksi (ja siksi se ei kunnolla tukeudu kuolaimeen, menee helposti kuolaimen alle), kuolaimettomat ei siis ole yhtään huono valinta!

Sähköraspin kanssa oikaisua

Sudenhampaan poisto

Aika pikkuinen oli saalis...

Lisäksi Taavilta otettiin verikoe ja Cushingin taudin poissulkemiseksi verestä testi (tulos tulee viikon sisään). Hemoglobiini oli vähän alhaalla, 116 (norm. 140-170), joka viittaisi siihen, että vatsa (tai suolisto) saattaisi edelleen vuotaa. Koska se on myös oireillut, niin päätettiin ottaa Ranixalia estolääkkeen kaltaisesti 15 tablettia iltaisin ainakin kuukauden ajan, annosta voi nostaa tai pienentää oireiden mukaan.
Kivennäisestä kyselin, että mitä mieltä ell on sen tarpeellisuudesta. Hän oli sitä mieltä, että heinästä olisi hyvä teettää analyysi, mutta hän ei näkisi kivennäistä pakolliseksi antaa varsinkaan jos hevonen ei sitä kestä, jostainhan sekin kertoo. Nykyinen ruokinta on kuulemma erittäin hyvä ja kunnossa, joten kivennäistä ei toistaiseksi lisätä.

Sitten alkoikin viimein olla päivä pulkassa, aika paljon mahtuu yhteen klinikkakäyntiin tekemistä. Taavi vietti suurimman osan ajasta jonkinasteisessa pöllyssä, joten en tiedä mitä mahtaa koko käynnistä muistaa. Aina kun alkoi olo selkenemään, niin seuraavaa toimenpidettä varten laitettiin vähän lisää. :D

Kotiohjeeksi saatiin seuraavaa:
- Hammas- ja polvikontrolli 6kk kuluttua 
- ACTH-testin tuloksia voi kysellä viikon kuluttua (jos jotain hälyyttävää, niin soittavat aikaisemmin)
- Karsinalepoa loppupäivä, huomenna tarhaan
- Kävelyä ylihuomisesti 4-6 viikon ajan, sitten asteittain raviin suoralla uralla
- Ranixalia estolääkkeenä 1x15tbl, voidaan nostaa oireiden mukaan 3x15tbl.
- Suun kautta jatkossa esim Cartivet, Arthoflex tmv.

Lisäksi sain tosi hyviä vinkkejä, joilla pystyn seuraamaan Taavin vointia ja polven kuntoa, ettei asia jäisi huomaamatta. Ell sanoikin, että näin lyhyt- ja matalaliikkeiseltä on vaikea erottaa milloin se ontuu tai on epäpuhdas.

Kotiinpäin Taavi ei olisi edes halunnut lähteä. Olisi sen kuulemma saanut jättää klinikalle maskotiksi, kun on niin suloinen. :)
Kopin edessä käytiin taas pientä tahtojen taistoa, mutta nyt meillä oli koko ilta aikaa ja homma pysyi rauhallisena. K oli narun päässä pitämässä painetta ja mie työnsin takaa. Mietin, miltä mahtoi näyttää. :D Enempää ei voi painetta laittaa (vetää täysiä tai ottaa raippaa) tai Taavi häipyy. Aika nopeasti se nytkin lopulta käveli sisään ja sain laittaa takapuomin ihan rauhassa kiinni.

Tallilla sitten kerrottiin heti uteliaille kuulumiset ja vietiin Taavi sisään. Se olikin jo kokonaan hereillä. Laitoin karsinaan paljon heinää, kun se joutuu olemaan yksin sisällä pari tuntia vielä. Ei sillä tuntunut olevan edes kiire ulos, mielellään se sisälle jäi. Luulen että se saattaa käydä nokosille rankan päivän päälle.
Tarjosin vielä Greenline-vettä (puolikas ämpäri kelpasi) ja vaihdoin kuivan loimen päälle, kun oli kotimatkalla tullut hiki (rauhoite varmaan aiheuttanut).


Näissä uutisissa on nyt vähän sulateltavaa, mutta ei Taavi suoraan tappotuomiotakaan saanut. Katsellaan nyt rauhassa miten homma lähtee sujumaan, toistaiseksi olen aika positiivisella mielellä liikkellä, koska onhan Taavi tähänkin asti ollut hyvässä kunnossa. Ell sanoikin että ei hän kieltäisi ratsastusta nytkään näiden oireiden perusteella. Maastossa meno on hyväksi, kun on paljon suoraa ja vähän käännöksiä, mäkiä pitää nyt alkuun vältellä (ylämäethän onkin olleet vähän vaikeita), mutta jos oireita ei tule, niin niitäkin voi jatkossa mennä normaalisti. Mitään tahallaan ärsytystä aiheuttavaa ei kannata tehdä. Kengitystä pitäisi vielä saada suoremmaksi, mutta tilanne on kuulemma alkutilanteesta jo huomattavasti parantunut, eikä liian nopeita muutoksia saa tehdä. Pitävä alusta on parempi, kun liukas.

Nyt pitää vaan huolehtia jatkuvasta liikunnasta ja jalan hoidosta sen minkä pystyy. Klinikalla olivat sitä mieltä, että laumatarhaus isossa tarhassa on Taavin kannalta tosi hyvä juttu, se tulee liikkuneeksi siellä enemmän kuin yksinään.

Kaverimaasto

Tänään lähdettiinkin sitten Einon ja Katjan kanssa maastoilemaan. Yhteismaastot on kivoja ja Taavikin on silloin aina pirteämpi ja liikkuu paremmin eteen. Käynnissä se tosin on niin toivottoman hidas, ettei pysy muiden vauhdissa millään, vaan on pakko ravailla muut kiinni tasaisesti.

Taavi sai taas tallissa syödä eväät ja sitten otin sen käytävälle harjattavaksi. Se oli taas vähän kiukkuisemman oloinen kupeista, kovasti luimisteli ja viuhtoi. Komensin vähän, kun meinasi taas mennä ihan mahdottomaksi ja sitten sainkin harjattua ihan hyvin.
Laittelin varusteet ja sitten lähdettiin matkaan.

Greippieväkset eiliseltä.. Naminami!

Alkumatkasta tien laidassa seisoi metsästäjä aseineen ja sitäkös piti molempien heppojen ihmeissään katsoa, eikä kumpikaan oikein uskaltanut mennä ohi. Metsästäjä kovasti kyseli ohjeita, että miten hänen pitää käyttäytyä, sanoin vaan että juttelet vähän. Hän sitten jutteli ja lopulta Taavi uskaltautui lähemmäs, jolloin Eino hiipi Taavin takaa ohi ja sitten Taavi perässä. Heh.... Eihän nämä ole ennen ihmisiä nähneetkään.. ;)

Käytiin siellä puomillisella tiellä, jossa oltiin toissapäivänäkin Taavin kanssa. Otettiin jonkin verran ravia ja kaikki mäet laukattiin, hevosilla tuntui olevan mukavaa ja Taavikin oikein kiihdytteli laukassa Einon perään.
Muutaman kerran Taavi meinasi reippaamman pätkän jälkeen jotain kummallista painia Einon kanssa, se jyyräsi Einon takapuoleen ja työnsi sitä sivulle. Yrittikö alkaa leikkiä, en tiedä. Mut hullua silti. :D Tottakai komensin sitä äänellä samalla kun koetin kääntää sen pois Einon kimpusta ja äkkiä opin ilmeestä päättelemään, milloin on taas pahat mielessä ja pelkkä komennus äänellä riitti.

Loppulenkistä Taavi vaan piristyi ja ravaili jatkuvasti ja koitti Einoakin yllyttää raville, mikä riiviö siitä kuoriutuukaan muiden seurassa!

Tallilla Taavi sai taas Greenline-veden. Sille oli tullut vähän hikikin, joten laitoin sille fleecen ja sen päälle juuttiloimen. Samalla taas kummasteltiin niitä hikilänttejä kupeissa, ihan tarkkarajaiset läntit molemminpuolin.. Kummallista.
Einokin pääsi muiden seuraan loppupäiväksi ja vietiin kaverukset yhtä aikaa ulos. Haettiin vielä pari heinäkasaa lisää, että kaikki varmasti pääsevät syömään, kun joukossa on yksi lisää.

Jokaiselle jotakin, kasat maassa sai suurta suosiota ainakin alkuun..

Huomenna onkin sitten se totuudenhetki, jännittää kovasti... Ontumatutkimuksessa on jännittävää myös se, että miten saadaan Taavi lähtemään reipasta ravia suoraan taivutuksesta.. :D
Olen alkanut miettimään niitä sudenhampaita, ehkäpä ne voisikin jättää nyt paikalleen, kun kuolaimia ei enää juurikaan tarvita. Niistähän ei haittaa ole jos kuolaimia ei käytetä.

Kuulin muuten Taavin menneisyydestä taas uutta tietoa; sillä ei ole ollut kuolaimia Venäjällä ollenkaan. Sille on laitettu siis kuolaimet ekan kerran Suomessa 8-vuotiaana. Ei ihmekään, että Taavi kulkee niin hyvin kuolaimettomalla. :) Pitäisi joskus kirjoitella Taavin historiasta se pidempi postaus, mulla olisi siitä kuviakin, joita olen saanut luvan laittaa näytille.

Raippojen kanssa askartelua

Tänään olikin vuorossa vähän rennompaa, mutta uutta tekemistä. Eilen illalla nukuin 2 tuntia sohvalla ja syönnin jälkeen painuin sänkyyn, 11 tunnin yöunet päälle, niin johan on univelat kuitattu. ;)

Tallille lähdin iltapäivällä, kävin ostamassa muutaman greipin lähikaupasta matkalla. En tiedä onko niillä ollut vaikutusta, ainakin ratsastaessa kasat ovat minusta vähän löysempiä, mutta haisevat aika pahalle. Kyljet ovat olleet pehmeät, suorastaan hyllyvät eikä Taavi ole niitä arastellut juurikaan. Se on ollut muutenkin ihan hyväntuulinen taas.
Tänään se piereskeli jonkin verran (epäilen uutta heinäpaalia taas), mutta ei tuntunut olevan yhtään kipeä.

Hain Taavin ulkoa ja annoin taas eväät eteen. Kun se oli syönyt, niin se saikin heinää karsinaan, kun muut heposet olivat myös tulossa sisään. Harjailin sen sitten karsinassa, välissä sovitin Reiskalle meidän kuolaimettomia ja sanoin että niitä saa lainata. Pitää yrittää muitakin rohkaista. ;)
Sitten suitset omiin säätöihin ja menoksi. Mentiin kentälle ja otin mukaan kaksi raippaa. Tarkoituksena oli harjoitella kaulanarun sijaan kahdella raipalla ohjaamista, josko se toimisi paremmin.

Kenttä on huonossa kunnossa, osin aurattu ja osin ei, joten mitään kummoista siellä ei olisikaan voinut tehdä. Tähän meidän tehtävään se kyllä kelpasi.
Aluksi menin vähän aikaa pitkällä ohjalla ja istunnalla koitin käännellä ja pysäyttää, se sujui ihan hyvin ja pian solminkin ohjat kaulalle ja siirryin raippoihin.
Ei Taavi meinannut niitä ymmärtää, ei millään. Portille päin se kyllä kääntyi ihan hyvin, mutta poispäin portista ja se vaan jatkoi päättäväisesti portille päin vaikka kuinka koetin pohkeen ja raipan kanssa kääntää. Jos naputin enemmän raipalla, niin se siirtyi vaan raviin, mutta ei vahingossakaan sivulle. Korjasin aina ohjasta ja kehuin jos edes vähän sinnepäin kääntyi, mutta mitään edistystä ei tuntunut tapahtuvan.
Koetin myös paikaltaan siirtää etuosaa raipalla, mutta Taavi vaan tönöttää paikoillaan tai lähtee suoraan eteenpäin. Se ei jotenkin edes yrittänyt vastata mihinkään tai koettanut mitenkään ratkaista ongelmaa, vaan sitkeesti suuntasi aina tilaisuuden tullen portille päin.
Pysähdyksen se oli hoksannut hyvin, laitoin molemmat raipan kaulalle ja sanoin "ptruu, seiisss" samalla hidastaen istunnalla. Ainut vaan, että sekin unohtui välillä portille päin tai jarrutusmatka oli pitkä.

Yhden kerran sitten napautin piiskalla pari kertaa lavalle vähän reippaammin, Taavi siirtyi haluttuun suuntaan, tosin ravilla ja tilanteesta häkeltyneenä. Pysäytin, rauhoitin tilanteen ja kiitin porkkanalla.
Sen jälkeen Taavi alkoi reagoida edes jollain tapaa pyyntöihin, se siirtyi yleensä raviin ja kääntyi samalla. Kiitin kovasti ja rauhoittelin samalla äänellä, jotta se tekisi saman käynnissä. Lopulta useimmiten pelkkä pohje riitti kääntämään ja raipalla täytyi enintään koskettaa kaulaa. Kertaakaan ei tarvinnut enää koskea ohjiin kääntöapuna, hidastuksen takia pari kertaa. kehuins itä ihan ylitsevuotavasti joka kerta kun se edes yritti tehdä jotain.
Tehtiin samaa molempiin suuntiin hetken aikaa ja kun Taavi tuntui hoksanneen idean eikä enää yrittänyt sitkeästi ryysiä portille, heitin pitkät ohjat ja lopeteltiin siihen. Saa nyt jäädä kypsymään tämä asia joksikin aikaa.

Vielä portin kaohdalla testasin pysähtymistä ja se toimi loistavasti, Taavi pysähtyi heti. Sitten eikun talliin palkkioksi. :)

Perinteiset iltapuuhat vielä, Greenline-vesi ja heinäverkkojen täyttö, lopuksi heitin vielä iltaruuan kuppiin ja laitoin aamuksi uuden valmiiksi.

Huomenna mennään aamupäivällä Einon ja Katjan kanssa maastoon!

Melkein ohjaksiin nukahtaminen...

Eilen kävin illalla kuutamoratsastuksella, oli ihanaa, kun pimeässäkin näki hyvin. Ei ole paljon kuutamosta päässytkään nauttimaan.
Käytiin "vasemmalla-oikealle" ja testailin vähän kuolaimettoman toimintaa. Poispäin kotoa lähinnä lämmiteltiin, ravailtiin ja peltosuoralla otin laukkaa. Olisin ensin halunnut vasenta, mutta poispäin kotoa en saanut sitä nousemaan. Luovutin, pyysin oikeaa ja tultiin sitten kotiinpäin vasenta, tärkeintä nyt, että johonkin suuntaan.. :)
Tehtiin kotiinpäin avoja, pohkeenväistöjä ja vähän haeskeltiin sulkuakin, lisäksi siirtelin takaosaa puolelta toiselle pelkällä istunnassa. Taaville on selvästi vaikeampaa siirtää takaosaa vasemmalle, kuin oikealle.

Tänään käytiinkin sitten hikilenkillä ja kuski meinasi loppukäynneissä nukahtaa "ohjaksiin". Taitaa olla viikon aamuvuorosta tulleet univelat ja väsymys aika kohdallaan...

Hain Taavin ulkoa, se katseli heinähäkiltä Hupun takaa, mutta ei viitsinyt tulla portille. Kun lähdin vastaan, niin sitten sekin lopulta tuli porkkanoiden toivossa.
Se sai syödä taas greippinsä, Lusernit ja aloet rauhassa. Sitten harjaus, joka sujui ihan hyvin, ei tullut luimimista. Kupeiden päältä otin varovasti, koska tiedän niiden olevan arat. Suitset päähän ja sitten käytävällä satula kyytiin.

Ahkerana lähdössä.

Lähdettiin pihalta oikealle ja päämääränä oli puomillinen tie, jossa ei juurikaan liiku autoja ja on suoraa mitä mennä. Mentiin sinnepäin ravissa ja käynnissä vuorotellen, Taavi liikkui ihan hyvin siihen nähden, että mentiin poispäin kotoa. Alkuun tosin jouduin pyytämään reipasta käyntiä monen monta kertaa ennenkuin Taavi uskoi. Se menee niin, että pyydän reippaampaa, Taavi harppaa askeleen-kaksi reippaasti (olen hiljaa ja annan kävellä), pyydän heti uudelleen ja Taavi kiihdyttää taas huimat kaksi askelta.. Tätä jatkuu jonkin aikaa ennenkun Taavi hoksaa, että saa olla rauhassa kunhan kävelee reippaasti. 

Ponssen aikaansaannoksia piti pysähtyä ihmettelemään.. :)

Sille aiotulle tielle päästessä ravattiin ja laukattiin midän näkökulmasta paljon. Vauhti ei päätä huimannut, mutta Taavi kuitenkin eteni aika hyvin itse ja nosti laukan pelkästä äänikomennosta aina kun pyysin. Hetki välillä hengähdettiin ja taas mentiin. Yhden jyrkemmän ylämäen jälkeen käännyttiin kotiin ja otin pätkän vasenta laukkaa, toisella yrittämällä nousi oikein.

Laukattiin kotiin vielä toinenkin pitkä pätkä vasenta, vasta kolmas nostoyritys tuotti tulosta. En oikein nyt keksi mistä kiikastaa, kun välissä nostot on olleet sujuviakin.
Ravailtiin vielä hetkisen aikaa oikein pitkää ja reipasta ravia ja sitten käveltiin melkein koko loppumatka. Vauhdin loputtua ja Taavin käyntiä kuunnellessa mulla oli oikeasti, siis ihan oikeasti vaikeuksia pysyä hereillä, tuntui etten oikein jaksaisi edes istua kyydissä. Otettiin sitten aina vähän ravia piristykseksi ja kun alkoi tulla pimeäkin, eikä meillä ollut kunnon heijastinvarustusta.

Tallissa riisuin varusteet ja taavi pääsi karsinaan pissalle. Tarjoilin vielä ämpärillisen lämmintä vettä, jossa oli pohjalla Greenlinea pari kourallista. Se maistui hyvin, harjailin karvat suoraksi ja tarkistin kupeet, jotka oli hikiset. Ne jännästi hikoaa nykyisin myös vähän mahan altakin... Lisäksi Wintecin vyöhön vaihdon jälkeen Taavi on alkanut hiota satulavyön kohdalta, jännä juttu. :) Hiki lähti kuitenkin kuivumaan ja Taavi oli hyvinvoiva, joten pääsin lähtemään kotiin nukkumaan. 

Tässä näkyy se hikiläistä hyvin, outoa...

Kaikki sun pelkosi talloo sun päällesi, hautaa sun toivon synkkiin uumeniin

Taavin klinikka-aika lähestyy vääjäämättä, siihen on aikaa enää muutama päivä. Olin onnistunut onnellisesti unohtamaan moisen tapahtuman pitkäksi aikaa, mutta nyt en saa sitä mielestäni.
Muutenhan kyseessä on aikalailla rutiinikäynti, hampaat katsotaan ja poistetaan ne sudenhampaat (vaikkakaan nythän niillä ei ole niin väliksi), kyselen vähän Taavin mahasta ja sitten se ahdistuksen kohde; ontumatutkimus.

Eläinlääkäri ehdotti jalkojen taivuttamista, kun oltiin viimeksi klinikalla, sillä voitaisiin sulkea pois mahdollinen jalkasäryistä aiheutuva mahavaiva.
Olen varmaan vatvonut tätä asiaa niin kauan siksi, etten ole varma haluanko tietää jos jaloissa onkin jotain. Tuleeko minusta entistä hysteerisempi, en tiedä. En minä kipeälläkään halua ratsastaa, joten sinällään saattaisin saada mielenrauhan jos tulos olisikin positiivinen.

En ole uskaltanut oikein ajatella koko asiaa. Ontumatukimuksesta on varmaankin Elmon viimeisen vuoden aikana tullut minulle ahdistuksen paikka. Muistan viimeisen taivutuskokeen, jossa Elmo ontui vähän jokaista jalkaa (vaikkakin kaikki muu olikin heijastusta tästä kipeimmästä vaivasta) ja viimeistä jalkaa se ei antanut edes taivuttaa. Ja siltä reissulta me palattiin tyhjän kopin kanssa, vain häntäjouhet mukana.

Elmon jälkeen minusta on tullut hysteerinen jalkojen suhteen (ihan kun en muuten olisi kaiken suhteen....) ja lenkkien nautinnosta puolet katoaa siihen jatkuvaan kyttäämiseen. Auta armias jos hevonen kompastuu!

Olen ihan varma ja pelkään, että ontumatutkimus paljastaa Taavin jaloista kauheuksia, ehkäpä sillä on paha nivelrikko tai kinnerpatit, ehkä sen jaloissa on jotain muuta vikaa. Ehkä se ei kestä enää käyttöä tai siitä on vaan kävelemään. Vaikka eihän se ole ontunut.

Viimeisen viikon olen tosin ollut monta kertaa varma, että se ontuu tai kävelee oudosti, vaikka oikeasti en näe yhtään mitään epätavallista (kai). Syynään ja ihmettelen sen liikkeitä tarhassa, taluttaessa, käännöksissä ja ratsain, ylämäessa, alamäessä, mutkissa, suoralla ja olen kokoajan näkevinäni merkkejä epäpuhtaudesta. Haron ja lääpin jalkoja, tunnustelen mahdollista pulssia ja lämpöeroja, nesteitä ja turvotuksia.

En uskalla edes suunnitella juurikaan hiihtolomaviikon tekemisiä, olen varma, että maailma pysähtyy maanantain klinikkareissuun. Ennen sieltä kotiutumista en sano ääneen yhtään suunnitelmaa, joita hiihtolomalla voisi tehdä vaikka niitä välillä erehdynkin pohtimaan ja melkein jopa innostun - kunnes taas muistan maanantain klinikka-ajan.  

Elmon kanssa olin tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia ja lopulta melkein kaikki jäi toteutumatta, se lähti toisaalta kuitenkin niin yllättäin. Ja kuinka se harmittikaan, kun niin paljon jäi tekemättä ja toteutumatta, kaikki asiat mitä niin kovasti suunniteltiin. Meillä piti olla aikaa loputtomiin, vielä vuosia vuosien jälkeen.

"Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani"

Apulanta - Koneeseen Kadonnut

Uusi aikakausi meidän elämässä on käynnistynyt...

... nimittäin kuolaimettomuus! Eilen oli postilaatikkoon tupsahtaneet Taavin uudet kuolaimettomat, kyseessä on Orbitless Bridlet. 

Tämähän tarkoittanee myös sitä, että kilpailut on meidän osalta ohi, koska kuolaimettomilla ei koulua saa kilpailla. Käsittääkseni esteillä ei ole rajoituksia?
Oman seuran match showhun (helatorstaina) kuitenkin tänään ilmoitin Taavin, toivottavasti olin tarpeeksi nopea ilmottautumisen kanssa. Vähän päänvaivaa aiheutti luokkajako; 1. hevoset (148cm ja yli), 2. ponit (147cm ja alle). Järki sanoisi, että Taavi on hevonen, mutta jaloista uupuu muutama sentti. Viimeisin mittaus on antanut tulokseksi huimat 145cm, eli ponihan se sitten kaiketi on ja sellaiseksi sen myös ilmoitin.

__________________________________________________________________

Mentiin iltapäiväästä yhdessä K:n kanssa tallille. Taavi oli painimassa Einon kanssa, eikä huuteluista huolimatta malttanut tulla. Kun lähdin sitä hakemaan, se tuli iloisesti tepastellen heti luokse.

Eilen kävin hakemassa yhdeltä ihmiseltä Taaville lisää heijastimia halvalla (näitä hyviä ja ohuita  Scotcliten, mitä ei kuulemma enää valmisteta!) ja hän samalla kauppasi minulle yhdet paksut kumiputsit (kuljetukseen) ja kasan vanhoja, mutta ehjiä riimuja. Ajattelin, että on hyviä varariimuiksi, kun niitä kuitenkin kuluu.
Ihan hyvä ajoitus, sillä tänään oli edellinen vihreä mennyt lukostaan rikki. korjaamaan en viitsinyt alkaa, heitin suosiolla roskiin ja laitoin yhden uudenvanhan tilalle. Onneksi otin sen tallille mukaan sovitukseen, muut jätin vielä kotiin. Tämä on musta ja reunoissa on mustat heijastintikkaukset, ihan kätevä. 

Siinähän se riimu rikkinäisenä mukana roikkuu..

Taavi sai taas greipin ja meni yhtä hyvällä ruokahalulla, kun eilenkin. Sitten muut ruuat ja sen jälkeen kuntoonlaittoa. Taavi oli ihan ok päällä, eikä aristellut harjaustakaan.
Kuolaimettomien sovituksessa meni hetken aikaa, mutta sain ne asettumaan mielestäni ihan ohjeiden mukaisesti. Taavi oli asiasta kummissaan ja koettin suitsimisvaiheessa ottaa vähän joka osaa suuhun ja tunkea päätä jokaisesta välistä. Heh.
Länkkäpenkki vielä kyytiin ja sitten eikun menoksi.

Käytiin kylällä päin, joten lenkistä tuli kaikkiaan sen 6km pitkä. Mie käpyttelin mukana ja pari ihan lyhyttä pätkää ravattiinkin. Kuolaimettomat toimivat kuulemma hyvin. Taavi maiskutteli ja lipoi huuliaan muutamaan otteeseen lenkina aikana, kaiketi oli vähän ihmeissään moisista suitsista. Hyvin se niitä kuuntelikin.
Kotoa poispäin oli vauhti matelevan hidas, mutta kotiinpäin sitten saikin itse kävellä reippaasti, jotta pysyi matkassa mukana.

Tallilla sitten palkkaporkkanat naamariin ja sisällä varusteiden riisuminen. Koetin vielä saada Taavia juomaan ilman melassia, mutta eihän se suostunut koskemaankaan. sekotiin sekaan psylliumia ja sitten meni melkein koko ämpäri. Loput meni, kun viskasin sekaan muutaman Greenline-pelletin. Täytynee käydä ostamassa sitä säkki, jos se saisi Taavin juomaan, olisihan se varmasti terveellisempi vaihtoehto, kun melassivesi.

K syötteli vielä porkkanaa Taaville ja sitten lähdettiin kotiin.

Greippitesti ja laumaelämää

Helou!

Tänään ei jäänyt aikaa ratsastaa, mutta kävin tallilla kuitenkin moikkaamassa Taavia ja tekemässä sille "greppitestin". Sain viikonloppuna yhdeltä hevostutulta vinkin asiasta, kun oli puhetta mahavaivoista ja kyselin häneltä yrttihoidosta (hän on jälleenmyyjä). Sanoin kyllä kuulleeni asiasta, mutten ole koskaan saanut aikaseksi kokeilla.

"Hevonen ei periaatteessa luonnollisesti kovinkaan pidä greipin mausta sen suunnattoman happamuutensa vuoksi. Siksi se on hyvä "mittari" sille, halutaanko testata sisäistä tarvetta hapoille. Luonnostaan hevonen hakeutuu happamien makujen pariin kun kehossa jyllää hiivat ja sieni-infektiot. Eli greipissä on siis sekä parantavaa ainesta, että se kertoo myös jonkin olevan "vialla"."

Täällä esimerkiksi keskustelua aiheesta.

Ja tässä se tulos:



Meitä vähän videolla naurattaa, kun Taavi niin antamuksella greippiä söi. En ollenkaan ajatellut, että se todella söisi sitä. :D Toki pieni mahdollisuus on, että se vaan pitää sen mausta. Aion kuitenkin nyt tarjoilla sille greippiä jonkin aikaa.

Muuten Taavi sai viettää päivän kaveriensa kanssa ja Einokin laitettiin iltapäivällä muiden sekaan. Taavi sen kanssa taas painikin pitkän aikaa ja hikeen asti. Liekö se yhden päivän "höykkyytys" tehnyt aineenvaihdunnalle hyvää, kun nyt parina päivänä Taavi on hikoillut "niinkuin normaalit hevoset" ja aika pienestäkin rasituksesta. Pitäisiköhän viikko-ohjelmaan liittää 1-2 päivää jolloin oikeasti hikoiltaisiin? 

Painin jälkeen on hyvä ottaa lumikylpy (kunnes hysteerinen omistaja pilaa kaiken loimilla)

 

Loimitin sen sitten tallissa välissä, vaikka se itse olikin siitä hiukkasen nyrpeissään. Käytettynä ostettu juuttiloimikin pääsi nyt ekaa kertaa käyttöön, se tosin on vähän mallia napapaita... :D Hymyilytti vähän, kun sitä puin, ei mahtunut oikein edestä kiinni ja helmatkin on lyhyet. Mutta se suojaa tuulelta jonkinverran, kun en viitsinyt ihan sadeloimakaan laittaa.
Muuten Taavi oli tosi hyväntuulinen ja iloinen ja sain joka puolelta harjata piikkisualla ilman mutristeluja. Se söi myös Lusernit ja aloet sisällä ja joi puolitoista ämpäriä lämmintä vettä. Sitten se pääsi takaisin painimaan uudella energialla.

On se sama kaveri, vaikka sil onkii napapaita!

Paini jatkukoon!

 

Rennompaa puuhailua

Tänään käytiin sitten Taavin kanssa vaan kevyesti lenkillä, kun eilen meni ylirankaksi. Kyllä harmittaa vieläkin!

Hain Taavin ulkoa ja annoin sisällä lisää ruokaa (oli juuri syömässä ulkona). Taavi vaikutti olevan hyvällä tuulella, eikä juurikaan arkonut kupeiden harjausta. Lisäksi kupeet olivat oikein pehmeät ja hyllyvät, ei ollenkaan pinkeät!

Laitoin tänään satulan ja ihan suitset kuolaimineen pitkästä aikaa. Taavi teki pihalla samassa kohtaa uukkarin, kun toissapäivänäkin.. En tiedä mihin liittyy, on säikähtävinään jotain. Riiviö.
Mentiin samaa reittiä sinne pellolle, kun eilenkin, tarkoituksena nostaa se vasen laukka yhden kerran. Ensin tuli pari väärää, mutta rauhoitin tilanteen ja pyysin uudelleen tälläkertaa ihan käynnistä, tuli vasen ja Taavi sai porkkanan. Sitten taas tuli yksi väärä ja uusi yritys hitaammasta vauhdista, vasen nousi ja laukattiin koko matka tallille asti. Laukka pyöri _hyvin_ ja pysyi yllä ilman pyytämistä koko matkan.

Käytiin tallin pihassa kyselemässä kisoista palaajilta, että kuinka sujui ja sitten lähdettiin vielä vähän tielle verkkailemaan. Mentiin alapellon kautta hangen läpi ja tiellä otettiin vähän kevyttä ravia molempiin suuntiin. Koetin saada taavia venyttämään ja se oli jotenkin vähän haluton, voi olla eilisesti lihakset jäykkänä. Mut tallilla myös huomasin putsien kääntyneen ylösalaisin, sekin saattanee vaikuttaa.

Taaville tuli hikikin pintaan, vaikkei rankasti mentykään, joten tallissa heitin sille loimen selkään ja karsinaan lisää heinää. Annoin melassivettä ja K:n vierailua odotellessa laittelin heinäverkot valmiiksi ja siivoilin jäljet pois.

K vähän puuhaili Taavin kanssa porkkanan avulla ja kivaa näytti olevan. Sitten otin loimen pois ja vietiin Taavi ulos takaisin, se olikin loimen alla kuivunut kokonaan.

Poikien juttuja...

Tää komentaa mua?!

Taavia on käsketty odottamaan, kun K hakee lisää porkkanaa... :D

Pieni video loppuun kaksikon touhuista:

Huoh

Siis miten voi olla niin vaikeaa vaan nostaa se vasen laukka vasempaan kierrokseen? Vielä kun jättää raipan ja suitset talliin (ajatuksena, että olen kiltti tänään), niin homma vaikeutuu entisestään, kun hevonen on kokoajan seitsemän askelta jäljessä avuista ja asetus ei naruriimulla ole ihan priimaa.
Tuli sitten rennon ratsastelun sijaan kunnon hankitreeni (pellolla oli lunta aika reippaasta, vaikka onkin osan talvea aurattu) ja hiki molemmille, mutta nousipa lopulta se vasenkin oikein moneen kertaan, kun päästiin yhteisymmärrykseen. Ja Taavi pääsikin suihkuun sitte.

Ja harmittaa todella taas, että homma meni painiksi ja oma pinna loppui kesken. Mut aina ei jaksa tätä vääntämistä joka asiasta. Joka kerta, kun koetan olla mukava ja jätän raipan pois, on lopputulos jotain samansuuntaista. Kun hevonen ei vaan viitsi yksinkertaisesti tehdä yhtään mitään.
Lopulta haettiin sitten metsän reunasta pieni pajunoksa; niin lyhyt ja ohut ettei sillä ollut käytännössä muuta merkitystä, kun olla henkisenä tukena ja painostuksena ja se todella toimi. Alkoi sentään laukka nousta heti, kun sitä pyysin.

Vasenta laukkaa sekään ei auttanut nostamaan, mutta lopulta keksin taas kaiken muun jälkeen nostaa sisäkättä reilusti suoraan ylös juuri noston aikana. Ilmeisesti paino silloin siirtyy ulkotakaselle ja vasen laukka nousee. Ainakin suurimmaksi osaksi.

Se vasen laukka nousee nykyään jo hyvin esim. maastossa eli ongelma ei ole siinä ettei Taavi osaisi sitä nostaa. Eilen viimeksi laukattiin sitä oikein reippaasti maastossa ja laukka nousi pelkällä asetuksella (naruriimulla).
Enkä todellakaan tänään tyytynyt yhteen onnistuneeseen. Tällä kertaa sitten nostettiin niin monta kertaa, että alkaisi nyt pikkuhiljaa mennä jakeluun, että vasempaan nostetaan vasen. Oli mukana sitten raippaa tai kuolaimia tai ei.
En vaadi edes ohjastuntumalla olemista saatika muotoa, vain vasenta laukkaa, tyyli on ihan vapaa muuten!

Suihkunraikas jästipää

Eipää muuta tänään, harmittaa niin vietävästi ja ikävä Elmoa kohtaan on suuren suuri. Niin suuri, että itkettää.

Reipas perjantailenkki!

Tänään olikin jännä maastolenkki, Taavin kanssa ihmeteltiin Ponsse-metsäkonetta, liikennemerkkejä ja käytiin ihan vieraissa maisemissa. Taavilla oli virtaa ja mahan aristus on vähäisempää, kuin aiemmin tällä viikolla.

Iltapäivästä kiiruhdin töiden päälle tallille ja hain Taavin ulkoilemasta. Se tulikin kauempaa vastaan, kun vähän aikaa huutelin.Tallin heinäkatokseen oli tuotu hetkeksi varastoon muutama kuivaheinäpaali. Heinää oli tippunut pihallekin ja Taavi maisteli ja haisteli niitä kummissaan.

Pihan siivousta

Taavi sai syödä tallissa Lusernit ja vähän heinää. harjailin sen ja tunnustelin kupeita. Vieläkin luimituttaa, mutta paljon vähemmän ja lievemmin kuin aikaisemmin. Oikea puoli on jo melko hyvä, vasen on ollutkin herkempi.

Laittelin satulan ja naruriimun (olen tilannut Taaville jo kuolaimettomat, mutta ne eivät ole vielä saapuneet) sekä heijastimet käytävällä ja sitten lähdettiin kohti maastoja. Mentiinkin vaihteeksi oikealle pihalta. Taavi sai heti jonkun sätkyn kotipihassa ja heitti ihmeräpellyksen siivittämä U-käännöksen, ärähdin vähän ja ihan hyvin Taavi sitten suostui matkaa jatkamaan. Muutenkin sillä tuntui olevan ihan hyvin virtaa ja se katseli paljon ympärilleen.
Ekoissa raveissa se oli tosi hidas, mutta en viitsinyt patistaa, ravailtiin sitten hissukseen. Seuraavalla ravipätkällä sitä vauhtia sitten alkoikin jo löytyä.
Yhdessä kohtaa oli menossa metsätyö ja siellä oli siitä varoittava kyltti, sitä pysähdyttiin ihmettelemään ja Ponsseakin ihmeteltiin jonkin aikaa. Se onneksi oli nukkumassa, joten päästiin ilman suurempaa numeroa jatkamaan matkaa.

Metsätöitä!

Siinä se Ponsse nukkuu...

Taavi oli niin reippaalla päällä, että innostuttiin menemään aika pitkälle. Käytiin Heinolantien varressa ihmettelemässä autoja ja tultiin sitten samaa reittiä takaisin. Lenkistä tulee kaikkiaan jotakuinkin 10km pitkä. Takaisinpäin Taavilla olisi ollut vauhtia jo vähän liiankin kanssa ja jouduin toppuuttelemaan.

Välillä sen liike ravissa näytti päätä ja kaulaa tuijotellen epäpuhtaalle, mutta voi olla, että kuvittelen omiani.. Vain täydessä ravissa ja ylämäkeen reippaasti ravatessa sitä näkyi, enkä edes päässyt selvyyteen, että mistä jalasta voisi olla kyse. Muistelen, että jo kesällä olin välillä havaitsevinani jotain epämääräistä liikeradoissa, kun mennään ravin äärirajoilla. En sitten tiedä, onko kipua vai jäykkyyttä, se selvinnee klinikalle. Tahtia moinen ei kyllä hidastanut yhtään.. :)
Laukattiinkin kotiin oikein reipasta laukkaa ja Taavi liikkui mielellään ja halusi itsekin oikein kiihdytellä.

Viimeiset 3km käveltiin kotiin, alkoi tulla pimeäkin. Ja kylmyyden poissa pitämiseksi mie voimistelin loppumatkasta. Taavi käveli tosi reippaasti koko matkan, yhdessä kohtaa tosin jalkauduin siivoamaan kakkakasan keskeltä tietä.

Heinolantietä ihmettelemässä...

Tallissa otin varusteet pois ja kävin kaikki jalat läpi, ei mitään kummallista missään, viileitä ja kuivia olivat. Kupeetkaan eivät aristaneet erityisesti ja seuralin hien kuivumista samalla, kun täytin heinäverkot. Kun kaikki vaikutti olevan ok, lähdin kotiin. Olipas mukava lenkki!