torstai 30. kesäkuuta 2016

Rippe irtohypytyskujalla ja teoriaponina



Ripen viikkoon on mahtunut monenlaista puuhaa. Maanantaina oltiin tunnilla. Teemana oli vastalaukat ja suora hevonen. Melko vaativa ja haastava tunti kaikinpuolin ja tunnin lopussa oltiin molemmat todella väsyneitä. Saatiin taas monta uutta ajatusta ja onnistumisiakin tuli jokunen. Kokeilussa oli uusi estesatula, se on hiukan kapeampi ja ehkä siten sopivampi. tarkoitus olisi sitten luopua koulusatulasta jos tämä käy selkään paremmin.

Tiistaina käytiin melko kevyellä maastolenkillä, eniten käyntiä, mutta myös muutama ravipätkä ja yksi kunnon laukkapätkä ratapohjalla. Poni tykkäsi kovasti.




Keskiviikkona oli vapaapäivä, mutta olin ajatellut kylvettää ponin. Tuurasinkin sitten leiriohjaajia ja Rippe sai toimia leirihevosena hetken, teoritunnin aiheena tietenkin hevosen pesu. :) Hyvin se malttoi ja jaksoi, kun useampi lapsi hääräsi ympärillä pesemässä ja selvittämässä häntää. Tuli puhdas poika.

Tänään olikin sitten taas teoriassa irtohypytystä ja käytin tilaisuutta hyväkseni. Rippe hyppäsi myös toissaviikolla irtona kujassa, mutta siitä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Askeleet ei sopineet, poni oli löysä ja ilma surkea. Nyt Rippe oli paljon paremmin tehtävien tasalla ja loppua kohden se tuntui ihan innostuvan. Viimeinen hyppy oli onnistunut ja poni hyppäsi notkeasti, esteen korkeus 80cm.
 



Harmi vaan, että kännykkä pilasi videon jostain syystä kokonaan. Onneksi hyppy edes jotenkuten vielä näkyy, kun tajusin pelastaa videon youtubeen. Aluksi se siis toimi hyvin, kunnes kännykkä ei halunnut enää toistaa sitä ollenkaan. Jäljelle jäi huonosti näkyvä suttuinen videonpätkä.

Äänet kannattaa laittaa pois jos ette halua kuulla lopussa kovaäänisiä omistajan riemunkiljahduksia. :D



Loppuun vielä kuva Ripestä ja fanilaumasta sen ympärillä.



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannuksen ja hellepäivän uittoreissu



Tänään päätettiin pakata heppaset traikkuun ja painua uimaan. Ollaan selvitelty mahdollisia uimapaikkoja ja lopulta varmistettiin vielä kaupungilta, että saako tässä rannassa uittaa. Se ei ole kaupungin yleinen ranta, joten uittamiselle saatiin lupa.

Rippe meni koppiin taas liinojen kanssa suorilta ja matkakin sujui hyvin. Pelkäsin vähän, että miten se suhtautuu Sisuun samassa kopissa, mutta se otti Sisun höristellen koppiin kanssaan. Kivempihan se on kaverin kanssa matkustaa. :) 
Veden nähdessään se löi liinat kiinni ja sain aika kauan houkutella sitä veden lähelle. Tiedän sen uineen moneenkin otteeseen, joten uusi juttu ei ole kyseessä. Edellisestä kerrasta tosin on varmaan aikaa.. Kyllä se kävi jalat kastamassa, mutta loikkasi aina pystyyn ja pois vedestä, kun yritin pyytää syvemmälle. Lopulta sillä meni kuppi nurin ja se pystyynhyppy-koikkaloikalla pomppi metsän reunaan asti. Pönttöpää. :D 





Tulin sitten alas selästä ja ajattelin kokeilla taluttaa sen veteen. Se kävelikin suoraan perässä ja käytiin sitten pulikoimassa ihan kunnolla. Ranta on todella matala, joten oikein kunnon uimista tuli vain ihan nopeita pyrähdyksiä, mutta kahlaamista syvässä vedessä sitäkin enemmän.

Hauskaa oli, vaikka Sisua ei veteen saatukaan pitkästä houkuttelusta ja painostuksesta huolimatta. Ehkä ensi kerralla sitten.

Takaisinpäin lastatessa Rippe keksi kokeilla pystyynhyppyä myös lastaussillalla. Onneksi Emmi piti liinan tiukalla ja minä nykäisin edestä niin poni käveli mukisematta koppiin. Mikälie aivopieru taas.

Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä ja hevoset pääsivät suoraan iltaheinien äärelle.























 


perjantai 24. kesäkuuta 2016

Ratsastustunnilla!



Eilen poistuttiin Ripen kanssa mukavuusalueelta mun loman alkamisen kunniaksi.

Osallistuttiin nimittäin ratsastustunnille muiden seassa! Miten jännittävää! Minä luulen, että omasta osallistumisesta ratsastustunnille on kulunut lähemmäs kymmenen vuotta, jokunen valmennus mahtuu näihin vuosiin. Eikä ole tainnut Rippekään useampaan vuoteen olla ratsastustunnilla, vaikka sen elämä on pitkälti tuntihevosen elämästä koostunutkin.
Mutta kaikenkaikkiaan valvovan silmän alla oleminen on jäänyt. Osittain syy on ihan taloudellinenkin; esim. Ripen pitäminen maksaa minulle pitkän pennin, pelkkä cushing-lääkitys maksaa lähes 50e kuussa lisää (riippuu mistä lääkepaketin ostaa), lisäksi se kengitetään 5-6 viikon välein, koska kaviot kasvavat niin valtavasti. Sitten on pakko tinkiä ennemmin ratsastustunneista, kun hevosen hyvinvoinnista.

Jokatapauksessa, nyt me päästiin tunnille ja mennään ensiviikolla uudelleen! Sillätavalla on onni asua tallilla, jossa on ratsastustunteja, ei tarvitse erikseen järjestää valmennusta ja hintakin on huokeampi omalla hevosella muiden seassa. Koin silti saavani paljon irti tunnista.

Tällä tunnilla tehtiin alkuverryttely itse ja siinä jo sain muutaman korjaavan vinkin omaan istuntaan. Ja Rippe liikkui heti paremmin ja tuntui paremmalta. Tunnin pääteema oli väistöt ja vastataivutus. Isolla ympyrällä neljännes väistätettiin takaosaa ulos, etuosa ympyrän uralla ja kaula suorassa, sitten neljännes ravattiin, neljännes vääistöä ja taas neljännes ravia. Sitten alettiin pikkuhiljaa taivuttamaan hevosta menosuuntaan samalla takapäätä ulos väistäen, tehtiin neljännes sitä ja puoli ympyrää laukkaa. Tehtävän tarkoitus oli aktivoida takajalkoja ja saada laukannostoista nin teräviä. Ripellä tehtävä ainakin toimi ja se suoritti yllättävänkin positiivisella mielellä. Vasen kierros oli huomattavasti vaikeampi, mutta oman lantion korjaaminen oikeaan suuntaan loksautti palasia paremmin kohdalleen myös ponin osalta.
Laukka parani ja poni kokosi sekä pyöristyi.

Loppuravit taas omatoimisesti ja siinäkin sain ohjeeksi aktivoida Ripen liikettä takaa päästämättä sitä kuitenkaan juoksemaan ja käyttää kääntämiseen vielä enemmän ulkoapuja. Saatiinkin ihan hyviä pätkiä ravia, jossa poni kuulemma ravasi hyvin läpi koko selän.

Oli kyllä todella hauskaa, vaikka koko tunnin satoi vettä. Oltiin ihan litimärkiä, mutta todella tyytyväisiä. Pitäisi useammin saada itsestään irti ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Sitä uskaltaa myös paremmin pyytää, kun joku maasta opastaa ja kertoo, että mitä korjataan ja miten. Paljon saatiin uutta ajateltavaa ja tuntemuksia siitä, miltä pitäisi tuntua. 


Kuvituskuvina toimi Jennan ottamat kuvat, eilen ei aurinko paistanut. ;)




maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ja taas on otettu turpiin





Illalla jo sovittiin, että siirrän ponit erilleen aamulla, kun iltaruokinnan yhteydessä Rippe oli taas alkanut juoksemaan hermostuneena. Noh - tallinpitäjä laittoi aamulla viestiä, että Rippe on mennyt lankojen läpi viereiseen tarhaan (käyttämätön) ja syönyt vihreää.. Olin onneksi jo matkalla tallille ja ajettuhan tuo taas on läpi langoista. Purujälkiä riitti ja aidanvierus oli rampattu huolella eli ihan hetken mielijohteesta ei lankoja ole uhmattu.

Onneksi tarhassa kasvoi lähinnä rikkaruohoja, joten vihreän syöminen on jäänyt maltilliseksi. Kuitenkin varmudeksi juoksutin ponin hikeen kentällä ja annoin Finadynea annaltaehkäisevästi ja onhan tuo toki varmasti kipeä noista ruhjeistaan. Se saa myös pienemmät heinäannokset tänään tasaamaan mahdollista sokerikuormitusta. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei kehity kaviokuumetta.

Ilmeisesti Rippe on tuomittu olemaan yksin. Sen käytös provoisoi liikaa kilttejäkin hevosia. Lisätila ehkä auttaisi siinä, ettei tarvitsisi tulla langoista, mutta sekään ei poista jahtausongelmaa tai syrjimistä. Ja onko se hevoselle sitten yhtään parempi olla kokoajan mahdollisimman kaukana kaver(e)ista ja varautuneena, kun olla yksin omassa rauhassa?

Vaikka hevosen pitäminen yksin sotii ajatusmaailmaani vastaan, niin eipä tämän yksilön kohdalla oikein muutakaan voi. 



sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Yhteiselon monet mutkat



No niinhän siinä sitten kävi, että Fasukin huomasi Ripen pelot ja eilen raahasin tarhaan toisen heinälaatikon. Rippe ei pelkää Fasua, kuten Sisua. Se käyttäytyy rauhallisemmin ja pysyttelee lähempänä Fasua kokoajan. Mutta laatikolle se ei uskalla jos Fasu laittaa korvat luimuun. Huoh.

Torstaina pojat olivat aamulla vieri vieressä odottamassa heiniä ja söivät nenät vastakkain, mutta illalla sain tallilta viestiä, että Fasu ei päästä Rippeä laatikolle ja oli ilmeisesti myös vähän hyökkinyt. Luulen, että siinä vaihdettiin pomoa. Kun itse pääsin tallille niin tilanne oli sama, kun alla olevassa kuvassa. Rippe seisoi laatikon vieressä tyynenä ja Fasu söi. Kun laitoin laatikkoon vihreää, niin Rippe meni syömään.





Lauantaina se ei sitten enää uskaltanut laatikolle samaan aikaan. Tai jos se meni, niin pienestäkin luimaisusta se peruutti pois, eikä sitten enää tullut takaisin laatikolle. Ja tottakai kuten aiemmin; tuollainen käytös ruokkii toista pomottamaan aina vaan enemmän.
Kävin sitten hakemassa toisen laatikon ja irroitin Ripen laatikosta verkon. Se tuntuu ärsyttävän varsinkin Fasua, kun ruokaa ei saa kunnolla syötyä ja pojilla onkin ollut aina edellisiä heiniä rutkasti syömättä uusien tullessa. Jos on nälkä, niin sehän vaan pahentaa kinastelua. 
 
 

Mie tein sunnuntaina aamutallin, joten pojat saivat olla yön sisällä lepäämässä. Aamulla ne jäivät syömään ihan rauhassa, joten koko toivoa ei ole vielä menetetty, että tilanne rauhoittuisi. Fasukaan ei jahdannut Rippe laatikolta toiselle (kunhan ensin valitsi itselleen mieleisen laatikon), joten mikään epäreilu pomo se ei tosiaankaan ole.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Vielä kerran kokeillaan...




Viimekertainen kaverikokeilu ei oikein kannustanut enää uusiin yrityksiin. Kuitenkin yhden kaverikokelaan päätin vielä kokeilla. Ehdot oli selvät: jos Rippe pelkää heti alkuasetelmissa, niin sitten se on byebye kaverille. Mutta kuinkas kävikään? Rippe paineli suorilta haistelemaan, karjui ja kiljui etusiaan huitoen ja Fasu hyväksyi tilanteen muitta mutkitta ja hiukkasen hämmästyneenä. Heh. 






Rippe kiljuu ja heittää etujalkaa. :D

Illalla pojat sitten söivät nenät vastakkain vailla huolia

Olisiko se nyt tässä? Ripen uusi bestis. :) Ainakin vielä vaikuttaa tosi hyvälle. Jaoin itse poikien iltaheinät, jotta pystyin seuraamaan tilannetta. Ei mitään, Rippe meni heti syömään ja Fasu asettui perässä toiselle puolelle laatikkoa. Ja siinä ne söi, kun olisivat aina olleet ystäviä. Rippekin vaikutti levolliselta ja tyytyväiseltä.

Ehkä Rippe haluaa kaverin, joka on saman kokoinen, melkein samanvärinen ja puhuu samaa kieltä, onhan Fasukin Virosta. ;)

Fasun ja Jennan blogiin pääset tästä.

Muuten Ripellä on ollut melko kevyttä liikutusta viime aikoina. Olen nimittäin paininut jo viime viikosta verta pissaavan marsun kanssa. Eikä ole eka kerta. Pissanäyte paljasti kiteitä ja bakteereja. Tänään sitten käytiin ultrassa marsun kanssa. Heh. Onneksi ei ollut kiviä, joten ei tarvitse leikkausta. Bakteeri olikin resistenssi marsuille yleisesti käytetylle antibiootille ja nyt on sitten toinen kokeilussa. Katsellaan..



sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta



Ripellä oli taas loppuviikosta vähän ongelmia takapään kanssa. Se oli syönyt isommalla annoksella (0,75) vajaan viikon kun maha meni sekaisin, seuraavana päivänä se oli jo poissaoleva ja takapäässä oli selkeää ataksiaoireilua, puurot jäi syömättä ja aamuheiniäkin oli vielä päiväheinien aikaan jäljellä.
"Mahdollisia haittavaikutuksia hevosilla ovat mm. hikoilu, ruokahaluttomuus, ohimenevä syömättömyys ja väsymys, lievät keskushermosto-oireet (esim. lievä apeus ja lievä ataksia), ripuli ja koliikki. Jos ongelmia annoksen siedettävyydessä ilmenee, hoito on keskeytettävä 2–3 päiväksi, ja sitten aloitettava uudelleen puolella aiemmasta annoksesta. Kokonaispäiväannos voidaan säätää takaisin ylös haluttuun kliiniseen vasteeseen lisäämällä annosta 0,5 mg 2–4 viikon välein."


Tälläkertaa kuitenkin päätettiin toimia vastoin aikaisempia ohjeita, koska ei ollut vaaraa, että kukaan satuttaa itseään. Poni sai kevyttä liikuntaa juoksuttelun ja jumppailun muodossa oman kuntonsa mukaan (koska liikunta tuntui parantavan takapään hallintaa) ja lääkitys jätettiin ennalleen. Nyt on mennyt kolme päivää ja tilanne näyttäisi tasoittuvan. Rippe puhkuu energiaa ja tallinpitäjä antoi vähän palautetta sen virtaisuudesta (kuulemma kaviot kävi aika lähellä, kun poni riehui heinänjaossa...). Maha on hiukan rauhoittunut ja silmissä näkyy muutakin, kun väsynyt tyhjyys.

Tämänpäiväisen lenkin perusteella takapääkin pysyy mukana menossa ihan tarpeeksi hyvin.. Sain pukkilaukkaa ja kiitolaukkaa vuorotellen.






 
Silti minua hiukan ihmetyttää, miten oireet ilmenevät aina vasta, kun poni on syönyt lääkettä jo useamman päivän. Ihmeellistä. Kuitenkin lukiessani lääkkeen puoliintumisajoista ja häviämisestä elimistöstä, tämä herätti kiinnostusta:
"Käytettäessä edellistä herkempää analyyttista menetelmää plasmapitoisuudet annoksella 2 µg pergolidia/kg olivat hyvin alhaiset ja huippupitoisuudet vaihtelivat välillä 138–551 pg/ml. Huippupitoisuudet (Tmax) saavutettiin 1,25 ± 0,5 tunnissa. Plasmapitoisuudet useimmilla hevosilla olivat määritettävissä vain 6 tunnin ajan annoksen jälkeen. Yhdellä hevosella oli kuitenkin määritettäviä pitoisuuksia 24 tunnin ajan."

Eli voisiko pieni osa hevosista metaboloida lääkkeen hitaammin ja näinollen sitä voisi olla elimistössä jäljellä kun seuraava annos annetaan. Tällöinhän lääkkeen pitoisuus elimistössä tavallaan kasvaisi kokoajan.








Eläinlääkäri vieraili myös viikolla tallilla muissa asioissa (kerrankin.. heh) ja samalla vaihdettiin Ripen uusimmat kuulumiset (tällöin kaikki oli vielä hyvin). Lääkäri kehui, että Rippe on hoikistunut ja oikein kivassa kunnossa nyt. Karvaakin katseltiin ja sanoin, että siinä on ihan eri tavalla kiiltoa nyt. 
 
Katsotaan josko ensiviikolla päästäisiin taas normaalisti liikkumaan. Saisi sitten paremmalla omallatunnolla ponikin syödä vihreää.

Täytyy vielä sanoa, että yksi päivä ratsastin ilman satulaa lyhyen treenin kentällä. Keskityin siihen, että vasempaan kierrokseen mentäessä käännän ylävartalon menosuuntaan ja pidän vasemman käden alhaalla. Ei varmaan tarvi edes kertoa, ettei ponilla ollut sen vasemman suunnan kanssa sen kummempaa ongelmaa.. Heh. Se oli muutenkin ällistyttävän hyväntuntuinen. 







tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kuvat yhden päivän treeneistä


"Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa"

"Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkautta, unelmaasi, elämisen seikkailua."

"Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin kun se ei ole kaunista, ja ammentaa elinvoimasi sen läsnäolosta."

Oriah Mountain Dreamer "Kutsu" 
 
 
1.

2.


3.

4.

5.

6.


7.

8.

9.

10. Ei ihme, että vasen ei suju. Miten ihmeessä ihmisen lapsi voi olla noin kierossa!

11. Tässä mennään vastalaukkaa, huomatkaa miten ratsastajakin suoristuu huomattavasti!

12.

13. Poni on löytänyt palikat kohdalleen, kuski ei..

14.


Kiitos Jennalle kuvista! Jennan ja Fasun blogiin pääset tästä.