"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parastaan"

Hyvien ja pirteiden ratsastusten sarja senkun jatkuu. Tänään saatiin Eino meidän seuraksi maastoon ja Taavi oli niin tärkeänä koko lenkin.

Tulin tallille yhden maissa ja Taavi oli juuri syömässä ulkona. Hain sen sisälle, annoin heinää, vettä ja lusernit. Se sai sillä aikaa syödä, kun keräilin tavarat valmiiksi. Sitten pikaiseen hepo valmiiksi ja pihasta lähdettiin oikealle.

Taavi ei oikein pysynyt Einon kävelyvauhdeissa mukana, vaikka se kuinka koitti reippaasti mennä. Otettiin sitten aina ravilla Eino kiinni. Taavi oli alusta asti pirteänä ja ravaili vähän turhankin mielellään. Otettiin vähän rauhallista laukkaa, Taavi vaan ei meinannut pysyä nahoissaan! :D
Laukkapätkän jälkeen lenkki menikin pitkälti pienessä ravissa, kun Taavi ei olisi malttanut kävellä oikein ollenkaan. Käännyttiin pehmeäpohjaiselle tielle (toki kaikki tiet nyt talvella on pehmeitä. ;)) ja siellä otettiin sitten lisää ravia, ylämäkeen Taavi ei meinannut millään pysyä ravilla vaan väkisin väänsi laukalle ja meni sitten hidasta laukkaa ravaavan Einon takana.. Ja tätä samaa hevosta ei meinannut vielä jokin aika sitten saada edes pakolla laukkaamaan ylämäkeen!

Jonkin aikaa mentiin tietä pitkin ja päätettiin kokeilla miten metsäreittiä pääsisi kotiin; ihan hyvin, pinta ei ollut kovinkaan koppurainen ja hevoset etenivät tosi hyvin hangessa. Hyvää treeniä tuli samalla, Taavia alkoi lopussa jo selvästi vähän väsyttää, mutta hyvin se jaksoi taas sileällä Einon perään ravata.
Kotiinpäinkin Taavi koitti vähän väliä hipsutella ravilla ja jouduin toppuuttelemaan, että kerkeää vähän kävelläkin ja jäähdytellä. Hiki tuli molemmille hepoilla (eikä ihme, kun lämpöasteilla ollaan), mutta pirteitä ja onnellisen oloisia olivat kotiintullessa. :)

Tallissa riisuin taas varusteet, heijastinsuojien heijastimet eivät oikein tykänneet hangessa kahlailusta, osa tarrakirjaimista oli irronnut ja muoviset heijastimet olivat osittain repeytyneet.. Ei ole kyllä järin kestävät suojat ainakaan noiden heijastinten osalta, mutta jos ne nyt tämän talven palvelisi.
Päästin Taavin karsinaan ja laitoin sillekin kuivatusloimet niskaan, kun tallin ovi oli auki tuuletuksen takia.

Psylliumit meni taas samalla vauhdilla alas, kun muinakin päivinä:

Typerä melassivesi pitää ensin juoda.... (kuppi oli piripintaan täynnä)

.... Sitten pääsee siemenien kimppuun...

... namnam,omnomnom...

Olisko lisää?

Vaihdoin vielä kuivan fleecen päälle ennen lähtöä ja tarkistin, että hiki on lähtenyt normaalisti kuivumaan. Pienet rapsuttelut vielä, vähän lisää heinää ja porkkana kuppiin. :)


Ja vielä todiste, miten ihanaa Psyllium on:

Hyvän mielen ratsastelu osa2

Taavilla on tänään nimpparit, onnea Taaville! :)

Menin vähän myöhemmin tänään tallille ja hevoset olivat juuri tulossa sisälle. Sain tehtäväkseni vahtia, että vapaana tulevat menevät omiin koppeihinsa, Taavi rynnisti sisään kiireellä ja sen ilme oli hiukkasen hämmästynyt, kun tönötin sitä vastassa. :D Kyllä se omaan karsinaan kuitenkin löysi ja Heikki myös.

Taavi ei luimistellut juurikaan Luserni-kupin äärellä, ilmeisesti alkaa oppi mennä perille. Se saikin rauhassa syödä hetken aikaa, ennenkuin menin sitä harjamaan.
Laittelin sen kuntoon, virittelin koulusatulan alle geeleistä patenttia, kun se on vähän leveä nyt, ihan hyvä siitä sitten tuli, kun oli ohut geeliromaani ensin ja sen päällä edestä kohottava geeli vielä. Pitäisi nyt jossain vaiheessa kavennuttaa koko vempele, mutta ajattelin lykätä sitä siihen, että Taavin muodonmuutos tasaantuu, se tiputti mahahaavan takia jonkin verran liikaakin massaa satulan alueelta.

Lähdettiin maastoon päin, kunhan olin ensin saanut taas itseni hilattua kyytiin. Otsalamppu jäi taas matkasta, mutta hyvin myö nähtiin ilmankin. Käytiin "kylällä päin" pitkästä aikaa. Taavi tuntui reippaalta ja pirteältä, vaikkakin mulkoili välillä kotiinpäin ja hiissaili. Siirsin sen raviin ja siinä se eteni tosi hyvin, se ei myöskään yhtään tälläkertaa hiissaillut tai koettanut venyttää kaulaa.
Annoin välillä Taavin kävellä ja sitten taas ravattiin. Lenkki sujui poispäin kotoa paljon sujuvammin ravissa, kun käynnissä on ihan pakko mongertaa ja kiemurtaa kokoajan.

Vastaan tuli traktori, mutta kiitos pimeyden, näin sen valot jo kaukaa ja kerkesin ohjata Taavin levennykseen. Käytiin ihan ison tien risteyksessä asti, matkaa sinne on joku 3km. Takaisinpäin käännyttäessä tehtiin takaosakäännös-harjoitus ja sitten reipasta ravia kotiinpäin. Taavi oikein puhkui intoa, jouduin jarruttelemaan kokoajan, ettei nyt ihan juoksisi itseään puhki.
Traktori tuli meitä taas vastaan, tälläkertaa ei ollut paikkaa mihin paeta, joten jouduttiin kohtaamaan hirviö. Traktori hidasti kyllä vauhtia ja ensin Taavi tuntui siltä, että se menee, mutta sitten se poikitti keskelle tietä.
Onneksi kiltti traktorikuski pysäytti traktorin ja kun Taavi ei siltikään mennyt, niin hän sammutti isoimmat valotkin. Kyllä myö sitten pikkuhiljaa päästiin ohi, Taaville tuntui olevan helpompaa, kun traktorikuskikin koetti hivuttaa pikkuhiljaa traktoria eteenpäin, ettei se ollut ihan paikallaan vaanimassa. Koetin moikata kuskille kiitoksen, mutta Taavi näki samalla tilaisuuden tulleen ja ponkaisi vähän vauhdilla ohi. :D

Kotiinpäin oli myös toinen jännähetki; päältä jäätyneen lumikinoksen päällä tipahti jostain ehkä joku isompi lumipaakku ja piti risahduksen. Taavi otti laukkaspurtin sitä karkuun. Olin hyvin ihmeissäni ja teki melkein mieli kiittää sitä reippaudesta. ;)

Otettiin me kotiinpäin pari laukkapätkääkin ja Taavi olisi laukannut vielä lisääkin mielellään. On tosi mahtavaa vaan olla kyydissä ja nauttia menosta ilman, että tarvii kokoajan pyytää ja patistaa liikkumaan.

Tallilla otin varusteet pois, suoristin hikiset karvat ja Taavi pääsi syömään. Psylliumit menivät alas taas mukisematta, päällä oleva melassivesi vaan on Taavista ihan turhaa kamaa, aarteet on pohjalla. :D

Täyttelin heinäverkot ja sen jälkeen kävin katsomassa Taavin vointia, hiki oli ihan hyvin lähtenyt kuivumaan, nälkäkuopissa ehkä vähän kosteampaa kuin muualla. Taavi vaikutti vähän aralta niistä kyljistä, oli ahdistuneen oloinen kun koskin niihin, lieko psylliumit siellä tekemässä tehtäviään.
Se oli myös kovin hellyydenkipeä, tunki päätä syliin ja siliteltäväksi, nuokkui välillä pää mun käsissä ja laittoi päätä olkapäälle samalla korvaan puhallellen. :) Ehkä sillä oli vähän vatsakipuja, jotenkin sen olemus oli vähän sellainen, mutta yhtään vihainen se ei ollut.
Ruoka kuitenkin maistui ja porkkanat varsinkin, joten en ollut kovin paljon huolissaan.

Ehkäpä psylliumit ja mahalääkkeet sekä matokuuri ovat auttaneet, ainakin Taavi on nyt muutaman ratsastuskerran vaikuttanut tosi kivalle, paremmalle kuin koskaan. Viimeisimmän puruepisodin (jossa Taavi sai Sievistä kunnolla) jälkeen ei ole ollut mitään sen suuntaista käytöstä, päinvastoin. Alkaa tuntua taas tosi kivalle. :)

Hevosvoimia peräkkäin

Me ollaan kuitenkin kaikki jotakin, jossakin, jollekkin

Koko perhe koolla ja ikuistettuna samaan kuvaan :)

Tänään olikin K:n vuoro taas kiivetä kyytiin. Toiveena oli päästä hankeen ja saada kuvia siitä valoisan aikaan. Sää suosi meitä kuvauksen osalta ja muutenkin. Vähän pelotti suojasäiden tekemä kova kerros hangen pinnassa, mutta se olikin tosi ohut.
Myös Karrin vanhemmat kävivat pitkästä aikaa Taavia moikkaamassa ja saihan Taavi taas vähän herkkujakin, jotka se osasi ottaa todella nätisti.

Tarhasta Taavi ei tullut vastaan, kun oli vieraita portilla, mutta hakemalla lähti kyllä mukaan. Sisällä se sai taas syödä Lusernit ja joi ämpärillisen vettä. Sitten käytävälle harjattavaksi, Taavi sai taas oikein kunnon harjauksen kun K:n äiti harjaa sitä mielellään. Miekin sitten samalla kaaputtelin irtoavaa karvaa toiselta puolelta.

Harjauksen jälkeen sitten taas varusteet kyytiin ja menoksi, vähän taas ärsytti satulan laittaminen, mutta vyötä Taavi ei moittinut. Karri pääsi pihalla kyytiin ja ajalteltiin, että mennään alas kaurapellolle, kun aurinko paistoi sinne paremmin.

Mie kävin itse ensin kokeilemassa, kuinka paksu kerros hangen päällä on. Ei ollut ollenkaan paksu, joten Taavikin joutui hankeen.
Alkuun K ja Taavi vaan kävelivät, mutta hetken päästä sitten K uskalsi vähän ravatakin. Harmi, että tolla kameralla liikkuvan kohteen tallentaminen meinaa olla vähän hankalaa. Joistakin kuvista tosin tuli ihan kivoja, vaikka ne väärin tarkentuivatkin.
Oman haasteen teki myös se, ettei Taavi oli millään viitsinyt ravata kuin muutaman metrin. Lopuksi sitten tuli jo hyviä, pitkiä pätkiä. Muutenkin K pärjäsi nyt Taavin kanssa tosi paljon paremmin kun viimeksi, kävivät välillä pitkälläkin ihan kahdestaan ja hauskaa tuntui olevan molemmilla.
Kylmäkään ei tullut, vaikka mittari näytti -15 astetta, mutta keli oli tyyni ja aurinkoinen.

Tästä kuvasta tuli yks mun lemppareista, väärä tarkennus toi siihen hauskaa tunnelmaa!

Pellolla ratsastelun jälkeen vielä hetken aikaa tiellä kävelyä ja sitten talliin. Taaville ei tullut yhtään hiki ja kupeetkin pysyivät kuivana.
Tallissa riisuttiin varusteet ja sitten jännitysmomentti numero 1; psylliumin syöttö. Laitoin nyt alkuun sitä vähän vähemmän, reilusti vettä päälle ja sekaan vielä melassisiirappia aika reilusti, kunnon sekoitus ja heti nenän eteen. Taavi ryysti melassivedet päältä ja söi vajonneet siemenet pohjalta tyytyväinen ilme naamallaan. Tätä vähän epäilinkin, se ei ole kyllä jättänyt vielä mitään syömättä.. ;)

Sen jälkeen, kun olin tekemässä sille melassivettä, niin se pissasi käytävälle. Tyhmä minä, kun en tajunnut laittaa sitä karsinaan liikutuksen jälkeen niinkuin normaalisti! Toisaalta hyvä, että se jo uskaltaa pissata muuallekin kun omaan karsinaan.
Tyrkytin vielä sitä melassivettä, puolet meni alas ja sitten Taavi hermostui kun pohjalla ei ollutkaan niitä siemeniä, se loiskutti vedet pitkin lattiaa.

Se pääsi ulos takaisin, laitoin sen ilman loimea, kun ei ollut yhtään hikinen ja ilmakin niin hyvä. Heinätarjoilu oli juuri saapunut, joten sinne se jäi kavereiden kanssa syömään.

Reiska-kaveri :)

Loppuun vielä K:n ja Taavin taidonnäyte:

Talvikarvan raaputtelua sekä hyvän mielen ratsastus

Mitäs me maalaistollot :)

Taavilla kävi tänään vieraita; serkkuni, jonka kanssa on aikanaan vietetty poneja hoidellen hetki jos toinenkin yhdessä, tuli katsomaan Taavia. Oona innostuikin oikein kunnolla puunailemaan ja kuopsuttamaan, joka tekee talvikarvaa pudottavalle Taaville hyvää.

Kävin tänään hakemassa uuden pöntön melassisiirappia ja sitten sitä psylliumia. Puntaroin kaupassa pitkään, että onko kuorijauhe vai siemen parempi vai miten sitä nyt oikein osaisi valita.. Päädyin kokonaiseen siemeneen, osakseen jo sen paljon edullisemman hinnan takia (35e, Racingin kuorijauhe 77€), osaksi koska sitä on kehuttu hyväksi.
Lisäksi K-maataloudesta kävin hakemassa Taaville lehmäriimun.. Heh, voi kuulosta huvittavalle, mutta sain vinkin tähän Taavin entiseltä omistajalta. Tässä menee ketju leuan alta, eikä kuulemma vielä yksikään hevonen ole tämän kanssa lähtenyt viemään.. Lisäksi se on hevoselle reilu, sillä ketju löystyy heti kun hevonen lopettaa vetämisen. Kokeillaan, miten Taavi siihen suhtautuu, kun seuraavaksi tehdään jotain maastakäsittelyä.

Lehmäriimu, Taavilla vaan niin "siro" pää, että ketju juuri ja juuri riittää..

Täyttelin verkot tallille tultuani, kun ajattelin huomenna pitää Taavilla vapaan ja pysyä itsekin kotona. Sitten kävin hakemassa Taavin ulkoa ja se tulikin ihan mielellään mukaan. Annoin vettä, Lusernia ja heinää karsinaan, Taavi sai niitä vieraita odotellessa napostella.

Oona tulikin miesystävänsä kanssa piakkoin paikalle ja otettiin Taavi käytävälle ihmeteltäväksi ja se pääsikin harjattavaksi. Taavilla on tosi kova karvanvaihto jo menossa, kai se on ajoissa aloitettava että tuon turkin kerkeää ennen kesää tiputtaa. ;)
Oona kuopsuttelikin sahalaitaisella hikiviilalla hevosen läpi ja kyllähän sitä karvaa irtosi! Taavi nautiskeli alkujännityksen jälkeen oikeinkin kovasti, silmät meni umpeen ja huuli roikkui. Kyljetkin sai kaaputtaa ilman ongelmia tai luimimista.
Myös harja ja häntä saivat selvityksen ja hokitkin tarkistettiin, oikein läpikotainen siistiminen siis!

Karvanlähtöaika on jo kovassa vauhdissa!

Karvat saa kyytiä!

Kun Taavi oli siistitty ja puunattu, niin laittelin sen kuntoon ja lähdettiin ratsastamaan. Oona ei tälläkertaa jäänyt ratsastamaan, mutta seuraavalla kerralla sitten. :)
Esiteltiin vielä pihalla Taavin kotia tarkemmin, tarhat ja kaverit käytiin katsomassa, sitten vieraat lähtivät ja me Taavin kanssa suunnattiin "kentälle". Huonon päivän tosin olin valinnut kentälle menoon, sillä suojasää oli tehnyt pohjasta pehmeän ja epätasaisen.

Mentiin kuitenkin vähän aikaa siellä, alkuperäinen ideani oli työstää Taavin eteenpäinpyrkimystä, mutta Taavi melkein heti kaatoi koko homman.. Se nimittäin oli reipas jo valmiiksi sekä reagoi hyvin pohkeeseen.. :D
Aluksi käynnissä hiukan aikaa pidensin käyntiä ja tein ympyröitä molempiin suuntiin, myös pari etuosankäännöstä tehtiin, tosin Taavi oli niissä kovinkin hätäinen (se tuntui näkevän metsän laidassa mörköjä).

Ravissa tehtiin ympyröitä ja taivuteltiin ja kaikkien ajatusten vastaisesti jouduin jarruttamaan menoa välillä.. Taavi tuntui tosi hyvälle, mitä nyt sillä pohjalla voi olettaa. Tasaisessa ja hyvin painuneessa kohdassa otin laukannostoja ensin oikealle. Ne sujuivat tositositosi hyvin vaikka Taavi tuntui kuumuvan niistä vähän. Se nosti paikaltaan suoraan laukan, joka pyörikin ihan hyvin. Muutaman noston jälkeen Taavi selvästi väsyi ja nostot menivät huonommaksi.

Vasemmalle nostettiin ravista. Ensin tuli väärä (mun vika, kun en huolehtinut asetuksesta), sitten hyvä nosto oikein, sitten taas yksi väärä (varmaan taas mun moka) ja neljäs nosto taas hyvin onnistunut myötälaukka. :) Siihen lopetettiin, kovat kiitokset, porkkanaa ja tulin hetkeksi alas selästä (potkin samalla kakat sivummalle). Parhaiten Taavi nostaa vasemman laukan ravista, todella liioiteltu johtava ohjasote vasemmalle ja raipalla kosketus/napautus oikeaan takaseen, näin tuli tosiaan kaksi ihan terävää ja hyvää nostoa.
Kiipesin vielä takaisin kyytiin ja käveltiin tallille, samalla tuli hyvä loppukävelyt, Taavi kuumui sen verran laukannostoista että sille tuli vähän hiki. Yhteensä ei varmaan kuitenkaan menty kuin puolisen tuntia.

Tallissa seurailin taas vointia, Taavi sai heinää ja melassivettä. Hiki alkoi kuivumaan taas normaalisti myös kupeilta, eli ei tuntunut olevan hätää. :) Psylliumin syötön ajattelin aloittaa viikonloppuna, koska huomenna en tosiaan ole menossa tallille. Saa nähdä miten se Taaville maistuu, jos se ei melassin tai Greenline-puuronkaan kanssa mene alas, niin sitten saa olla, kun ei tässä hengenhätä ole kuitenkaan kuvausten perusteella.

Metsäilymuotia

Ratsastajan vaatetuksesta voisi veikata lämpötilan olevan plussa-asteiden sijaan -25.. ;)

Joulutaaveilua!

Joulukiireiden ja -laiskuuden takia kolme päivää yhdessä päivityksessä.

Aattona kävin aamupäivästä tallilla ja Reiskankin "omaiset" olivat tallilla, joten saatiinkin sitten seuraa jouluratsastukselle! :) Laitoin Taaville lampaankarvan selkään ja suojat jalkaan, sillä tarkoitus oli mennä hankeen. Annoin myös Antepsinia varmuudeksi kun tiedossa oli vähän rankempaa menoa.

Mentiin ensin aurattua tietä pitkin ja sitten vielä hetken aikaa ravailtiin lämmittelyksi "kentällä" tien päässä. Taavi oli tahmea ja jäykän oloinen, mutta eipä tuo ihmekään kun ei ole kentällä pitkiin aikoihin menty kunnolla.
Menin Taavin kanssa edeltä hankeen ja se menikin siellä ihan pirteästi, ravissakin oli ihan reippaan oloinen ja korvat hörössä juoksi. Reiskan tultua saatiin sitten vähän lisää vauhtia menoon. Taavi taas piristyi kummasti kaverin läsnäolosta ja juoksi itsensä hankiravailussa ja -laukkailussa ihan hikeen asti melkein vahingossa.

Ei menty kovin kauaa, koska Taavi ei ole tottunut hangessa menemään. Muutaman kerran pidettiin hengähdystauko, kun Taavi alkoi hiissailemaan ja siirtyi sitten taas itse raviin, kun vähän aikaa käveli ja hengähti.
Pari kuvaakin saatiin, kun oli ylimääräisiä käsiä kerrankin mukana!

Siellä sitä mennään..

Kuskilla kova takakeno, mutta Taavi tohotti niin innoissaan että oli vaikeuksia välillä pysyä kyydissä!

Todiste siitä, että Taavi on laukannut hangessa ;)

Kyllä jalka kevyesti nousee, kun on kiire kaverin perään!

Tosi mukavaa oli meistä kaikista ratsastaa joskus porukalla!

Takaisinpäin tullessa hyppäsin alas selästä ja taluttelin Taavin tallille.
Se sai tallissa kuivahtaa hetkisen ja maisteltiin joululahjaksi saatua tikkaria. Kunhan Taavi uskalsi maistaa, niin sitten sitä nuoltiin silmät loistaen! :DKun hikeä ei pukannut enää sisällä lisää ja Taavi alkoi normaalisti kuivua, niin paketoin sen pihalle kavereiden kanssa. Se sai päälleen villavuorisen sadeloimen ja sen alle verkkoloimen, että nousee vähän irti karvasta.

Taavi malttoi oiken poseerata paketoituna

Sitten vähän painia energisen Heikin kanssa

Ja kun homma menee liian rajuksi, tulee Heikille lähtö!

Tiistainakin oli vakaa aikomus mennä Taavin kanssa kävelylle, mutta lämmin sohva kirjoineen ja herkkuineen vei kyllä voiton.. Joten Taavi sai viettää joulupäivän kaverien kanssa telmien.
Käytiin sitä illalla K:n kanssa moikkaamassa, kun hevoset oli jo sisällä. Taavi oli taas olevinaan kovinkin kärttyinen ja jouduin pariin kertaan komentamaan ihan kunnolla, kun Taavi vaan nakkeli väistämiskäskystä niskojaan ja näytti samalla siltä, että jos uskaltaisi niin se söisi minut parempiin suihin.

Mietin taas kuumeisesti, että mikä siitä tekee välillä noin kiukkuisen. K sitten ehdotti varovasti, että mitä jos hän aiheuttaa sen. Kun usein olen kerennyt kehua kuinka hyvä Taavi on ollut ja sitten kun yhdessä mennään, niin se onkin äkäinen. No niinpä tietysti.. Olisihan se pitänyt aiemmin hoksata, kun Taavi on niin pirun mustasukkainen!

Kyllähän se siitä sitten tokeentui sekä rauhoittui nytkin ja oli sitten ihan hyvää pataa meidän kanssa. Tikkaria Taavi ei ollut ilmeisesti paljon nuollut, joten irrotin sen seinästä ja sitten se taas kelpasikin kädestä lipoa. K:n kanssa opettelivat nätisti odottamaan, kun alkuun Taavi koetti sitä komentamalla saada takaisin. Äkkiä ne korvat tuli eteenpäin, kun ei tikkaria muuten saanut. ;)

Taavin aattoillan herkut

Tänään sitten taas sain itseni raahattua tallille ja vaikka pakkasta olikin paljon (-20 astetta), niin ilma oli aurinkoinen ja tuuleton! Taavilla piti olla alunperin joululahjaksi sille tilaamani kranio-sakraaliterapia, mutta käsittelijä ei sitten kerennytkään paikale.. Täytyy pyytäää tässä lähempänä vaikuttavaa käsittelijää, josko hän pääsisi vähän paremmin. Taavi lähti mielellään mun mukaan tarhasta, tuli vastaankin, vaikka oli juuri päiväheinien jako kesken. Kottarien pohjalta se tosin halusi juoda heinien kastelusta tulleen veden. :)
Annoin sille tallissa vähän heinää ja Lusernit heitin kuppiin. Luserni on sellasta herkkua, että sitä kuppia pitää näköjään puolustaa ja kunnolla. Kun lähestyin ruokakuppia, niin korvat oli ihan päätä myöten ja Taavi mulkoili minua vihaisesti. Päätin ajaa sen pois kupilta ja jouduin aika kovastikin omalla elekielellä sitä uhmaamaan ennenkuin se väisti, sittenkin niskojaan nakellen ja tuhahtaen niin, että Lusernit vaan lenteli. ;) Seuraavalla kerralla se siirtyi jo sovinnolla, huomasi kai etten ole viemässä sen herkkua mihinkään enkä myöskään syö niitä.

Yhden kerran myös oikeasta nälkäkuopasta piikkisualla kovemmin harjatessa se koitti minua komentaa, komensin takaisin ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa missään.
Käytiin kaurapellolla kävelemässä hangessa, siellä olikin tosi paljon lunta, joten kierrettiin pelto vain kerran ja nautittiin auringosta. Ihan muutaman askeleen kokeilin ravata, mutta vaikutti olevan aika vaivalloista. :D Tiellä sitten vähän aikaa käveltiin palautteluksi ja sitten tietä pitkin tallille.

Tallissa purkasin varusteet ja harjailin karvat suoriksi. Taavi pääsi myös haistamaan Eino-orin kanssa, kun ne niin monta päivää on toisiaan tosta aidan molemmin puolin tuijotelleet.
Kovaa puuskuttamista oli puolin ja toisin, Taavikin laittoi kaulan oikein orimaisesti kaarelle ja koetti näyttää tooosi isolta (harmi ettei ollut kameraa lähettyvillä). Lopulta Taavi karjahti ja heitti etujalkaa! Meidän Taavi joka tullessaan pelkäsi kaikki muita hevosia ihan kuollakseen.. On herralla ego vähän kasvanut! :D Ja kyllähän sen on nyt tässä käytöksessäkin huomannut.

Koska hikoilua ei liikutuksen jälkeen ilmennyt, niin heitin sen loimen kanssa ulos, kun mun oli tarkoitus mennä vielä kuvailemaan Einoa.

Oikein rauhaisaa ja hyvää joulua!

Ja kiitos kaikille, jotka blogia ovat lukeneet tai kommentoineet! Nyt aattoratsastukselle ja sitten kinkun kimppuun, blogiin palaan huomenissa!

Vähän reippaampi maastolenkki

Ajattelin tänään kokeilla, miten sujuisi jo vähän reippaampi maastolenkki. Tähän mennessä ollaan melkein vaan kävelty ja ihan maksimissaan ravattu joku lyhyt pätkä.

Eilisiä kuvia vielä..

Hevoset olivatkin jo tulleet sisään, kun menin. Taavi oli syömässä ja heitin sille vielä kuppiin Lusernia. Harjailin sen ja laittelin kuntoon, päätin laittaa estesatulan vaihteeksi. Taavi ei ollut harjauksesta tai varusteiden laitosta moksiskaan, suitsien laitosta se tykkää johtuen siitä, että palkkaan sen aina kuolainten ottamisesta porkkanalla. ;)

Pihalla sitten taas hirveä ähkääminen, että pääsin kyytiin ja sain kaikki säädeltyä ja laiteltua valmiiksi. Lähdettiin pihalta vasemmalle ja oikealle vaihteeksi, Taavi tuntui ihan reippaalta, mutta sitten se huomasi Reiskan pellolla ja vauhtia hidastui. Samaan aikaan toisella puolella tietä oli tyttö villakoiransa kanssa, joten en kehdannut ihan kamalasta komentaa liikkumaan, joten homma meni vähän mateluksi.
Kyllä me sitten taas päästiin vauhtiin, kunnes meinasin säätää jalustimia ja otin hanskan pois. Eiköhän se hanska sitten tipu maahan, siinä vaiheessa pääsi pari rumaa sanaa. Menin sitten poimimaan hanskan, säädin jalustimet ja sitten takaisin kyytiin. Taavi ei meinannut ensin pysyä millään paikallaan selkään nousussa, mutta kun ärähdin sille, niin se seisoi kauniisti.

Tämän jälkeen päästiin sitten kunnolla keskittymään itse ratsastukseen, käveltiin ensin pitkään ja otin sitten pikkupätkän ravia Taavi tuntui vähän tahmealta, niinkuin aina poispäin kodista mennessä. Sitten taas käveltiin jonkin aikaa ja Taavi oli näkevinään/kuulevinaan metsässä jotain pelottavaa, se koitti varovasti kääntyä kotiinkin. :D
Peltosuoralla siirsin Taavin taas raviin ja ravi oli jo vähän reippaampaa, mutta joku siinä vielä tuntui olevan ongelma. Hetken ravin jälkeen se alkaa venyttää kaulaa ja hiissata vauhtia, jatkaa kyllä kun pyydän. Siirsin sitten takaisin käyntiin ja käveltiin suoran päähän. Ajattelin kokeilla kuinka ravi kotiinpäin sujuu, no tietenkin paljon reippaammin. Sama kaulanvenyttely ajottain tosin jatkui tähänkin suuntaan, pyysin kuitenkin jatkamaan ravia ja ihan hyvin Taavi ravasi.

Yhteen mäkeen otettiin vielä vähän laukkaakin, sekin alkoi tosi hyvin ja hienosti pysyi yllä, mutta alkoi nopeasti sitten hyytyä, sain kuitenkin laukan pysymään yllä koko mäen.
Loppumatka kotiin sitten ihan vain käveltiin ja Taavi oli ihan ok. 

Karvamöllötin, se on lääkekuurin jälkeen saanut aika paljon massaa, myös vatsanseudulle.. Mutta ruuastakaan ei voi nyt pihistellä.

Tallissa riisuin varusteet käytävällä ja tarkkailin samalla Taavin oloa. Nälkäkuopat olivat vähän kosteat, mutteivat litimärät kuitenkaan. Päästin Taavin karsinaan, siivosin varusteet ja täytin kaikki heinäverkot. Sen jälkeen menin tarkastamaan hikitilanteen uudelleen ja kupeet olivat jo melkein kuivat eli ainakaan kovaa jälkihikoilua ei esiintynyt!

Venyteltiin vielä kyljet ja kumarrettiinkin vähän, porkkana tosin lipesi mun kädestä ennenaikojaan ja ajattelin hakea vielä uuden, jotta saisin Taavin kumartamaan paremmin. Kun tuli takaisin (porkkana oli kädessäni nyrkin sisällä) niin Taavi tuli korvat luimussa ovelle vastaan ja sen hampaat kolahtivat kämmenselkään. Samassa silmänräpäyksessä Taavi otti oikein kunnon osuman Sievin turvakengästä karjahduksen saattelemana ja kavahti takaseinälle. Kun lähestyin sitä vihaisesti, se melkein istui alas. Siinä aikamme tuijoteltiin toisiamme ja annoin sitten Taaville luvan tulla luokse.

Tein taas väistämiset (joissa oltiin taas tosi nöyrää) ja kumarrustakin kokeiltiin. Taavista on vaan tullut tauon aikana jäykempi ja varovaisempi sen suhteen, jotta ihan yhtä syvään se ei uskalla enää kumartaa. Taavi tuli ovelle rapsuteltavaksi ja siinä sille höpöttelin jonkun aikaa, sitten pyysin sen siirtymään karsinan puolelle ja lähdin kotiin.

Nyt Taavilla on totaalikielto kädestä syöttämiseen ilman mitään hyvää syytä (esim. suitsien laitosta palkkaaminen samalla kuolainten laiton kanssa tai vyön kiristys). Pikkuhiljaa tässä toivoisi, että tilanne rauhoittuisi, mutta ehkä tämänpäivän täysosuma hiukan antoi ajattelun aihetta.
Tämänpäiväinenkin kohtaus sai luultavasti alkunsa karsinanaapurista, jolle taavi on herkuistaan mustasukkainen (niinkuin esim Lusernistakin, se luimii kokoajan sitä syödessään yksin karsinassa), sitten se koittaa tulla vauhdilla sitä herkkua ottamaan mun kädestä suu jo valmiiksi auki.. Mutta ei se silti niin saisi tehdä.

Mahakin minua vielä ihmetyttää, mutta kun käyn joulun jälkeen maatalouskaupassa, niin täytyy ostaa sille psylliumia ja antaa kuuri sen pienen hiekkamäärän varalta joka kuvissa näkyi.
Se tuntuu kuitenkin olevan paljon parempi kuin ennen lääkekuuria, mutta tota outoa kupeiden hikoamista (vähäisemmässä määrin tosin) ja kovia suolistoääniä esiintyy siltikin ja Taavi kakkaakin usein lenkin aikana, noin 2-3 kertaa..

Kesätaavi, aika pian tänne muuton jälkeen.

Elina 2, Taavi 0

Tänään sitten tehtiin maastakäsittelyjuttuja uuden naruriimun kunniaksi. Vähän oli taas vääntöä, vaikka kokonaisuus jäikin plussan puolelle reilusti.

Ai kappas, mua tultiin hakemaan!

Taavi sai tallissa syödä Lusernit ja vähän heinää sekä juoda lämpöistä vettä. Sillä aikaa mie harjailin sen ja puhdistin kaviot. Laitoin naruriimun ja sitten lähdettiin peltotielle taas. Aloitettiin harjoitukset siinä samalla kävellessä pysähdyksillä, ne sujuivat pääosin paremmin kuin olin odottanut. Välilllä Taavi tosin hakeutui mun selän taakse ja silloin se ei meinannut pysähtyä tarpeeksi ajoissa vaan tuli ihan iholle. Tilanne korjaantui kun hätistin sen kauemmas.

Perusharjoitukset siis sujuivat ihan kivasti ja Taavikin jaksoi keskittyä aika hyvin. Peruutuksen kanssa oli vähän tahmeaa, mutta onnistui sekin. Hidastelin ja reipastin kävelyä, aluksi Taavi ei meinannut oikein hidastaa mukana. Onnistui sekin sitten, kun vähän nykäisin riimusta muistutukseksi. Palkkasin välillä porkkanalla, kun oli pidempään mennyt tosi hyvin.

Pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia. Niissä on yleensä ongelmana, että Taavi tahtoo tulla seisomaan ihan viereen eikä malta seisoa kauampana yksin. Keksin ravistaa narua aina kun se lähti liikkeelle ja se tuntui hoksaavan mistä ikävä heilutus johtui ja miten se loppui. Useamman kerran sen piti silti kokeilla että voisiko silti tulla kohti. Tein harjoitusta vielä jonkin verran kuvauksien jälkeen ja aina hetken kauempana seisottuaan se sai luvan tulla lähemmäs ja palkkasin sen.

Tässä jotain onnettomia räpellyksiä, ilma oli vaan niin hieno että muutama kuva oli pakko ottaa. :)

Näissäkin se on oikeasti narun päässä, mutta koetin muokata sen pois

Pakkaskelillä sininen silmä oikein loistaa, en tiedä mistä se johtuu.. :)

Kuvailujen jälkeen tehtiin vielä vähän väistämisharjoituksia, väistätin ensin takapäätä nälkäkuopan kohdilta ja se sujuu tosi hyvin. Etupään väistäminen sivulle tuottaa pikkaisen hankaluuksia. Taavi tahtoisi kovasti väistää taakse tai kävellä eteen, mutta lopulta saatiin aina muutama askel sivullekin.
Peruutuksen kanssa Taavi oli alkuun tahmea, mutta nipistin sitä kerran ryntäistä, niin sitten jalat liikkui vähän ripeämmin. ;) Kaikenkaikkiaan se vaikutti oikein hyvältä.


Takaisinpäin tullessa jatkettiin pysähtymis- ja temponmuutos-harjoituksia. Tiellä tuntui olevan liikennettä mikä pitkin käsittelyharjoituksia välillä vei Taavin keskittymisen pois minusta, pieni muistutus yleensä palautti sen taas oikeaan tehtävään.
Pyysin sitten Taavia tielläkin väistämään takaosalla, ekalla kerralla se sujui,  mutta sitten Taavi oli sitämieltä ettei enää huvita. Jouduin sitten tökkäisemään sitä kovemmin nälkäkuopan kohdille ja Taavi vastasi siihen uhittelemalla; nosti jalkaa ja viuhtoi hännällä.
Minähän sitten karjaisin sille ja räväytin narulla, Taavin mielestä homma riitti siltä erää ja se koetti käyttää vanhaa kunnon kikkakolmosta; häivy paikalta pikimmiten!
Puremisen jälkeen se tosiaan pääsi irti juuri tällä taktiikalla, se kääntää persuuksen ihmiseen päin ja lähtee määrätietoisesti toiseen suuntaan.
Tälläkertaa kuitenkin mulla oli pidempi naru ja jonkin aikaa roikuin perässä ensin jaloillani ja koska päätin jäädä roikkumaan (jäin turvallisen matkan päähän jaloista), niin sitten istuin maahan, jolloin kitka olisi suurempi.
En kyllä suosittele tätä kellekään, järkevämpää olisi päästää irti, mutta tästä on mitä ilmeisimmin tulossa erittäin huono tapa Taaville.

Empä minä siinä kauaa perässä keikkunut, kun Taavi hiljensi, kääntyi ympäri ja jäi epäuskoisena toljottamaan. Sen ilme näytti juuri siltä, että miten hullu voi ihminen olla. :D
Nousin sitten ylös, kävelin Taavin luo ja palkkasin porkkanalla, kun se päätti katkaista pakomatkan ja jäädä kuitenkin.

Tämän episodin jälkeen se oli taas kun ihmisen mieli, mun ei tarvinnut kun osoittaa nälkäkuoppaa kohden, niin se väisti heti! Väistätin vielä etupään ja peruututin ja sitten isot kiitokset.

Tehtiin vielä kotiinpäin temponmuutoksia ja pari kertaa hypähdin juoksuun ja sain kun sainkin taavin mukaani ravaamaan. :) Se myös hidasti heti kun minäkin, ilman että narusta tarvi ottaa. Eli hyvässä yhteisymmärryksessä lopetettiin harjoitukset ja käveltiin loppumatka kotiin. Tien reunaankin Taavi pysähtyi, vaikka kotipiha on heti tien jälkeen eikä mulla ollut edes otetta narusta silloin (se oli Taavin kaulalla).

Tallissa sitten riisuin naruriimun ja naureskelin Reiskan omistajalle, että toivottavasti kukaan ei nähnyt meidän peltokamppailua. On mahtanut ihmetellä, että mitä me puuhataan.. :D

Reiska meni pasupaikalle ja Taavikin olisi halunnut kovasti tulla karsinasta, oikea tahtojentaisto saatiin käydä siitäkin asiasta. Ainakin kymmenen kertaa kävin palauttamassa sen karsinaan, kun se vaan sitkeästi laittoi jalkoja ulkopuolelle. Lopulta sana meni perille.

Sitten Eino tuli talliin ja Taavi haluaisi ihan hirveästi tutustua siihen. Seisoin karsinan oven edessä ja tukin näin Taavin tien. Se koetti kovasti laittaa päätä mun käden ylä- ja alapuolelta. En tiedä mitä sitten tapahtui, koska katselin muualle, mutta Taavi näykkäsi (kevyesti) minua siitä kädestä joka esti sen kulun käytävälle, varmaan turhautuessaan. Onnistuin komentamaan sitä heti ja se perääntyi karsinan nurkkaan häpeämään.
Seisoin karsinan ovella vielä pitkään, mutta enää Taavi ei koettanut purra eikä uhmannut kertaakaan käden tekemää estettä.

Se sai heinää karsinaan ja täytin sen vesiastian (jonka aikana se myös seisoi kiltisti karsinan sisäpuolella, vaikka houkutus oli selvästi suuri). Jätin sen sitten rauhassa syömään, täyttelin illaksi verkon ja heitin kuppiin pari porkkanaa lähtiessä.


Taavilla on selvästi menossa nyt joku kokeiluvaihe, se kokeilee ihan päivänselviäkin asioita ja kaikesta saa vääntää sen kanssa kättä useampaan kertaan. Mutta kun sitä onnistuu kerran kunnolla komentamaan, niin tilanne tuntuu rauhoittuvan ja se toimii kuin ajatus. Heh, mutta onneksi tiedän, että tämä kuuluu asiaan ja tämän hevosen luonteeseenkin. Eli nyt vaan pitää olla tiukkana ja tarkkana sen kanssa.
Kaikesta huolimatta tästä päivästä jäi positiivinen maku, koska 1. se ei päässyt irti 2. se teki hyviä pätkiä maastakäsin 3. onnistuin ajoittamaan komennuksen näykkimisestä oikein ja 4. se oli kokopäivän iloinen ja hyväntuulinen!

Tallensin vielä hienon taivaan lähtiessäni