lauantai 30. elokuuta 2014

Notkean virtahevon kuperkeikka

Huhhuh, viikko on tuntunut niin kiireiseltä, etten ole kerennyt päivittelemään uusia juttujakaan. Lukuunottamatta tietysti ihanan viikonlopun kuulumisia. Eipä silti, ei tältä viikolta ole mitään kummoisempaa raportoitavaakaan, koska ollaan vietelty vähän kevyempää viikkoa. Osin tarkoituksella ja osin pakon sanelemana.
Hevoset ovat siirtyneet taas verkkoruokintaan ja oljet lisäsin pihattoon loppuviikosta, syksy on siis tulossa!

Taavin kanssa olen joka päivä tehnyt sen verran hommia, että olen jumpannut sen. Ollaan tehty maastakäsin yhdenohjanpysäytyksiä, eli voimisteltu takajalkoja, lisäksi ollaan harjoiteltu pää alhaalla peruuttamista. Asiaa helpotti se, että olen opettanut Taaville niskamyötäyksen jo aikaisemmin. Ensin niskamyötäyksellä pää alas ja sitten olen pyytänyt kyynärpällä taaksepäin, ihan pari askelta. Jos Taavi alkaa vetää päätä ylös, lopetan. Jännittynyt peruutus ei palvele ketään.

Lisäksi Taavi on joka päivä kipittänyt kentällä muutaman kierroksen laukkaa ja ravia, koska olen seurannut sen liikkumista. Se nimittäin tiistaina näytti tarhasta hakiessa tältä:







Mitään paikkaa ei tarhassa löytynyt, mihin olisi voinut kiinni jäädä. Tultiin siis siihen tulokseen, että Taavi on heittänyt jonkinsortin voltit.. Reidessä oleva kohta hieman turvotteli, mutta Taavi liikkui kentällä irtona melko hyvin. Varsinkin hetken juostuaan se selvästi vetristyi.

Keskiviikkona sitten juoksuttelin ja jumppasin Taavin taas kentällä. Taavi oli todella pirteä ja hyväntuulinen. Torstaina minua vastaan laukkasi vallan virtahepo, se teki mudassa liukupysähdyksen nenäni eteen ja näytti niin onnelliselta. "kato mamma, miten kivaa mul on ollu". Joopa..





Empä minä sitten mihinkään ratsastukselle enää lähtenyt, kun kello oli jo kahdeksan illalla. Eikä tuota olisi ilman saippuapesua puhtaaksi saanutkaan. Jumpattiin kuitenkin ja hölkkäytin kentällä, oli vetreämpi, kuten saattoi siitä laukkaspurtista laitumellakin päätellä. Taavi oli kuulemma aiemminkin laukkaillut laitumella. Lisäksi laitoin oljet pihattoon, kaivoin verkot varastosta ja täytin ne pojille.




Perjantaina sitten en enää jaksanut ratsastukselle, kun kaaputtelin mutsakuorrutuksen alta Taavin esiin. Piti keretä vielä juoda kakkukahvit tallilla, kun Nenna täytti 18! Kävin siis äkkiä juoksuttamassa Taavin taas kentällä ja tänään se liikkui minusta jo todella kivasti verrattuna alkuviikkoon. Lisäsin myös paalin olkia pihattoon ja pöyhin verkot. Täyttelin myös heinäkatoksen verkot yöksi.

Illalla kävin vielä hakemassa Taavin iltapalalle ja se tuli aivan hurjaa laukkaa takalaitumelta portille. Heitti mennessään ISON ja notkean pukin menettämättä edes tasapainoaan, multa meinasi silmät tippua päästä. Ilmeisesti jumppaliikkeiden tekeminen on tehnyt Taaville hyvää. ;)

Ruokinnan jälkeen pienet synttärivieraat halusivat vuoroin talutella Taavia, minä pidin vähän riimusta kiinni. Taavi seuraili kiltisti pieniä taluttajiaan ja koetti säätää askeliaan sopivaksi. Jopa Taavi joutui hiipimään. Aika kauan lapset jaksoivat Taavia talutella, joten tulipa samalla vähän lisäliikuntaa. "Taavi on kaunein hevonen, jonka olen nähnyt" oli toisen taluttajan kommentti. Sovittiin, että joku kerta saa tulla ratsastamaankin. :)



perjantai 29. elokuuta 2014

Timo!

Tässä on Timo!

Kolmen pilkun pilkullinen poni, hurja orhi vieläpä.


Timo on meidän vakiokengittäjän oma ja me tutustuimme Timoon, kun hoidimme Marian heppoja westis-viikonloppuna. Samalla saimme majoituspaikan kurssin ajaksi, ihan mahtavaa.

Timosta on kuultu paljon ja nyt sitten nähtykin. Ihana pusuponi.

Eikös olekin maailman suloisin?









Jopa hovikuvaaja Heli uskalsi taluttaa Timon illalla talliin ja aamulla tarhaan!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Westis for Dummies 23-24.8-14

Vihdoinkin kerkeän kirjoittaa kurssista tänne, tai oikeastaan saan tämän valmiiksi. Olen koettanut aina sopivassa välissä kirjoittaa tätä vähän eteenpäin. Korostan vielä, että kaikki kirjoittamani on omia käsityksiäni siitä, mitä olen kuullut ja ne on kirjoitettu heikon muistini varassa. Tekstiä on paljon, joten se lukekoon, ketä kiinnostaa.






Viikonloppu oli kiireinen, mutta antoisa. Jännitys katosi viimeistään ensimmäisellä ratsastustunnilla. Kurssi pidettiin River Ridge Ranchilla, jonka omistaa Jaana Lallo. Jaana oli erittäin mukava, rauhallinen ja ymmärsi hyvin Taavia ja sen sielunelämää.

Minusta oli niin helpottavaa, että joku ihminen oli kanssani niin samalla aaltopituudella, ei tuominnut ja vahvisti omia käsityksiäni siitä, miten Taavin kanssa olisi parasta toimia. Taavikin oli koko kurssin hyväntuulinen ja viihtyi hyvin. Ainoastaan lastaus kotiinpäin tuotti tunnin verran meille melkoista päänvaivaa, lopulta ihan fyysisestikin, kun allerkirjoittanut sai puomista päähänsä, kun Taavi päätti poistua kopista puomista huolimatta... Episodin jälkeen (kun koppi oli korjattu ja minä kerännyt luuni) Taavi käveli suoraan sisään koppiin ihan perälle asti, eikä yrittänyt enää tulla ulos tai riehunut yhtään... Liekö säikähti tai jotain? Noh, koppiin tuleekin nyt sitten pari jo pidempään toivottua muutosta, mm. potkulevy ja 2/3-osaa kohtaan väliseinä.





Lauantaina herättiin aikaisin aamulla ja lähdettiin tallille pakkaamaan Taavi ja tavarat autoon, hain matkalla myös kuvaajaksi lupautuneen Helin. Taavi lastautui koppiin suoraan. Se tottakai järkyttyi, kun huomasi, että nyt lähdetään. Se todellakin vihaa lähtemistä.
Perillä oltiin joskus yhdeksän maissa ja Taavi pääsi purkamisen jälkeen karsinaan syömään ja rauhoittumaan. Muutkin saapuivat pikkuhiljaa ja aloiteltiin päivä pienellä teorialla. Teoriassa käytiin läpi länkkäapuja, puhuttiin kurssista ja sen tavoitteista. Jaana kertoi myös miten länkkähevosia opetetaan ja missä järjestyksessä asioissa edetään. Ensin on eteenpäin, sitten suunta ja sen jälkeen muoto. Jos eteenpäinpyrkimys katoaa, se pitää aina hakea uudelleen ennen jatkamista seuraavaan vaiheeseen, tämä on esimerkiksi Taavin kanssa tärkeää. Muoto on eteen-alas ja se rakennettaan pikkuhiljaa jumppaamalla hevosta. Westishevoselle on tärkeää, että sen taka- sekä etuosa liikkuvat kumpikin kevyesti haluttuun suuntaan, sen pitää olla joustava ja vastata apuihin pehmeästi, taivutusten, pysähdysten ja peruutusten kautta muoto sitten pikkuhiljaa syntyy. Kaikessa tekemisessä haetaan rentoa hevosta, joka mielellään kulkee eteen-alas. Pysähdyksissä ja peruutuksissa hevosen halutaan alusta asti pysyvän rentona.

Ratsastaessa oli jännittävää, että ohjista ei oikeastaan missään tilanteessa vedetty yhtäaikaa. Periaate on hyvin yksinkertainen; vain yksi ohja tai pohje kerrallaan. Kun toinen ohja avautuu (johtaa) toinen sulkeutuu (viedään kaulaa vasten), sama pohkeiden kanssa, toinen avataan ja toinen suljetaan. Ohjien käyttö on hyvinkin laajaa, käytetään paljon johtavia otteita. Myös perussääntö on se, että hevoseen vaikutetaan vain, kun sille on asiaa. Muuten sen annetaan suorittaa rauhassa.

Tällä  kurssilla me keskityttiin ihan perusjuttuihin, miten saadaan jumpattua etujalkoja, miten takajalkoja, miten pysäytetään ja kokeilimme myös hieman jogia. Ryhmässä oli mukana yksi erittäin herkkä ja reipas suomenhevonen, sitten oli hidas Taavi ja kaksi siltä väliltä. Kuulemma melko harvoin samalla kurssilla on kaksi näin ääripäätä. :D




Ensimmäisella ratsastuksella (hassua puhua tunneista, koska ratsastimme aina yli tunnin) aloitimme harjoitukset maastakäsin. Opetimme hevosille yhde ohjan pysäytyksen, joka samalla jumppaa takajalkaa. Hevonen piti lähettää ympyrällä ja sen jälkeen lyhentää ohjaa, viedä se satulaan kiinni ja kääntää näin hevonen ympyrälle. Sen tarkoituksena olisi ottaa muutama askel takapäällä ristiin, pysähtyä ja myödätä päällään sivulle, sen jälkeen heti myötäys. Jaana tuli heti auttamaan Taavin kanssa, joka ei ollut kovinkaan yritteliäs. Aikansa kokeiltuaan hän totesi, että Taavin kanssa on helpompi taluttaa sitä suoraan eteenpäin ja kääntää siitä itsensä ympäri, koska muuten liike hyytyy liikaa. Lisäksi teimme saman havainnon, että kuolaimeton ei tässä tehtävässä oikein ollut hyvä.
Sitten nousimme jakkaralta selkään ja alkuun vain kävelimme kentällä. Jaana totesi heti, että Taavilla on hidas tyyli. Sain ohjeeksi koettaa pyytää sitä istunnalla reippaammaksi, mutta ilman raippaa homma tuntui melko toivottomalta. Taavi vielä keskittyi kaikkeen muuhun vieraassa paikassa. Jaana kuitenkin sanoi, että kyseessä on hidastahtinen hevonen, eikä sen tarkoituskaan ole mennä kovaa. Jos Taavin käynti tuntuu selkään siltä, että se liikkuu itse ilman puskemista, se riittää. Vauhdilla ei ole väliä. Se saa suorittaa tehtävät omalla vauhdillaan ja se pitää vain ymmärtää. :)





Aloitimme tekemään samaa tehtävää selästä käsin. Koska huomasin sen kuolaimettoman olevan todella epäreilu hevoselle, päätettiin vaihtaa Taaville kuolain. Jaanalla oli yksi kuolain, jonka sanoi sopineen monelle ongelmasuulle, joten lainasimme sitä. Heti homma alkoi toimia paremmin.
Kuolaimettoman kanssa ongelma on siinä, että johtavassa ohjasotteessa se rengas kääntyy vaakatasoon, jolloin se painaa hevosta poskeen. Se antaa sille ristiriitaisen avun, koska hevonen toki haluaa vapautua paineesta.
Ehkä sidepull voisi toimia, mutta sekään tuskin on yhtä tarkka, kun kuolain. Lisäksi meidän sidepull ei sovi Taaville. Se hankaa niiden kanssa päätään. Lisäksi se pitäisi usein laittaa aika napakalle ään ympäri, jotta se pysyisi tuollaisissa tehtävissä paikallaan ja en tas tykkää kiristää mitään.

Jännä huomio oli myös se, että kuolainten kanssa Taavi haukotteli paljon, jota se ei pysty kuolaimettoman kanssa edes tekemään. Kuolain jätettiin löysälle, jotta Taavi saa itse hakea sille paikan suussa. Se tuntui tosiaan tykkäävän tästä kuolaimesta, se ei kertaakaan vetänyt multa ohjia kädestä eikä muutenkaan vastustellut kuolaintuntumaa. Taivutuksista tuli rennompia ja parempia.




Tässä näkyy se kuolaimettoman ongelma, se kääntyy poskea vasten ja antaa ristiriitaisen avun


Tässä näkyy se kuolaimettoman ongelma, se kääntyy poskea vasten ja antaa ristiriitaisen avun


Tämä yhdenohjan-pysäytys tällä tavalla tehtynä auttaa hevosta jumppaamaan takapäätään. Käsi viedään reiden päälle, suunnilleen puoleen väliin housun saumaa, ulko-ohja heitetään löysälle, jotta hevosella on tilaa kääntyä (arvatkaa kuka aina roikkui siellä ulkona ja ihmetteli miksei mitään tapahdu ;)). Sisäpohkeella voi tarvittaessa auttaa, jotta liike pysyy yllä. Tarkoitus olisi, että hevonen astui pari askelta ristiin ennen pysähdystä.

Teimme myös taivuttelua tynnyreiden ympärille johtavilla ohjasotteilla, joilla houkuteltiin hevosia rennoiksi alas ja totuteltiin siihen ajatukseen, että toinen apu sulkeutuu ja toinen avautuu. Teimme aina hetken aikaa ympyrää ja vaihdettiin sitten toiselle tynnyrille ja samaa toisinpäin.

Ympyröiden kiertäminen alkoi Taavi joka tunnilla melko nopeasti tympiä, ekalla tunnilla se oli erityisen hankalaa, koska mulla ei ollut raippaa. Se mateli ja hidasteli, pysähteli kokonaan,  liimasi kaviot maahan. Sain ohjeeksi horjuttaa sen painoa sivulle, jolloin jalat joutuvat liikkumaan, siitä sitten heti kiitoksen kanssa eteenpäin. Se kyllä toimi ja Taavi alkoi jumittaa vähemmän ja lähti herkemmin takaisin liikkeelle. 






Taavi haki välillä kivasti oikeaa muotoa, sillä se on niin luonnollinen


Seuraavaksi siirryimme jumppaamaan myös etupäätä. Jos etupäätä halutaan esim. oikealle, siirretään vasen ohja kiinni kaulaan, vasen pohje kiinni kylkeen, oikea ohja johtavaksi ja oikea pohje irti. Ja hevosen etupää siirtyy ristiaskelin sivulle, tämä jumppaa erityisesti lapoja.Pari askelta riittää ja sitten hevonen saa edetä suoraan tai seistä paikallaan. Ohjista ei saa vetää taaksepäin. Tämä oli Taaville paljon takapään siirtoa helpompi homma. Ekan tunnin jälkeen oltiin ihan väsyneitä ja persukset puuduksissa. Taavi pääsi talliin lepäämään ja me päästiin syömään. 


Etuosan väistätys

Ennen toista tuntia Jaana kysyi, saako Taavilla kokeilla pussiraippaa. Hän haluaisi nähdä, että saako siihen mitään herätystä aikaiseksi. Annoin luvan ja hän kokeili sitä heti maastakäsin tunnin alussa. Aika kovaa sai sitäkin läpsyttää ilmaan ennenkun Taavi siirtyi eteenpäin. Pari kertaa se pidensi askeltaan, sai kehuja ja sitten se kääntyi Jaanaa kohti, kuin kysyäkseen "Oliko sinulla jotakin asiaa minulle". :) Sain ohjeeksi käyttää pussiraippaa niissä tilanteissa, kun Taavi unohtuu katselemaan maisemia, eikä muista palata haaveilemasta. Heilautus ilmaan pussiraipalla ja saan huomion itseeni. Samoin jos haluan liikettä eteen, heilautus, pari reippaampaa askelta ja seis pitkin ohjin (palkinto!). Sillä voi myös vähän tehostaa ja auttaa Taavin takajalkojen käyttöä yhdenohjan-pysäytyksessä. Pussiraippaa ei saa käyttää kokoajan, vain tarvittaessa, muuten se lepää reiden päällä.




Toisella tunnilla aloiteltiin samoilla asioilla, kun ekallakin. Ensin maastakäsin yhdenohjan-pysäytyksiä, sitten selästä samoja juttu, ympyröitä, etu- ja takaosan siirtämistä. Sitten harjoiteltiin pysähtymistä. Olisi voinut luulla, että tehtävä olisi meille läpihuutojuttu, mutta eipäs ollutkaan! :D Eteen laitettiin tynnyri jarruttamaan hevosia, jota kohti ratsastettiin ja alettiin pyytää hevosta seis. Istunta tiivistyy ja alkaa vastustaa liikettä ja kättä viedään vähän alaspäin, periaatteessa hevosen pitäisi tästä jo pysähtyä. Minä käytin lisäksi vielä ääntä apuna. Taavia vaan kiinnosti ne tynnytrit niin paljon, että se useimmiten käveli tynnyrille asti. ;)
Säpäkämmät hevoset jatkoivat tästä vielä yhdenohjan-pysäytykseen, ideana oli se, että jos ei pysähdy ensimmäisistä kehotuksista, joutuu tekemään tuplasti töitä, mutta pysähtyy silti lopulta. Lisäksi niillä käytettiin apuna kentän aitaa ja tynnyri vietiin kiinno aitaan, silloin hevosta voi asettaa aitaa kohden. Ei edelleenkään vedetä molemmista ohjista taaksepäin!Tämä pysähtymisjuttu meni multa osittain ohi, kun omani pysähtyi niin hyvin, enkä kuullut kaikkia neuvoja, mitä reippaammat ratsut saivat.

Pysähdykseen lisättiin myös vähän peruutusta. Ohjista otetaan pidäte taaksepäin (ainut kerta, kun sai ottaa molemmilla ohjilla!) ja lisäksi sai käyttää apuja mitkä oma hevonen jo osaa. Taavin olen opettanut peruuttamaan nojaamalla vähän eteen ja naputtamalla jalalla satulavyön kohdalle pidätteen lisäksi. Tärkeää kuitenkin on, että kun hevonen edes ajattelee taaksepäin, ohja päästetään kokonaan löysäksi. Pelkkä ajatus riittää, askeleita ei alkuun tarvitse tulla. Tällä pyritään siihen, että hevonen pysyisi rentona, eikä nostaisi päätään, näin ollen peruutuksesta tulee rento ja pyöreä.
Taavi sai peruutuksesta kehuja, se kuulemma liikkuu paremmin taakse, kun eteen. ;) Jaana vitsaili, että satulan voisi kääntää toisinpäin.


Tynnyri auttoi Taavia myös viemään päätään oikeaan suuntaan, eteen-alas.


Lisäksi harjoiteltiin vielä tunnin lopussa neliötä, siirreltiin siinä etu- ja takaosaa vuorotellen pari askelta ja päästettiin sitten hevoset kävelemään ulos. Ideana, että askel kerrallaan. Hevosta sai ja piti pysäyttää väleissä ja ennen puomeja ja tehdä todellakin vain yksi askel kerrallaan. Tämä sujui meiltä pääosin hyvin, koska Taavi oli hyvin kuulolla. Ainoastaan takapään siirrätys tuntui taas vähän hankalalle. 


Tämä on jo seuraavan päivän loppuradalta, mutta sama neliö, sama idea. Tässä etupää siirtymässä vasemmalle. Tämän kuvan on ottanut Jaana.


Seuraavana aamuna minua oli vastassa hyväntuulinen heppanen, joka hörähteli nähdessään (niinkuin lähes joka kerta, kun kävelin talliin). Omat kuivat ei kuulemma illalla olleet kelvanneet, mutta yöheiniksi saatu esikuivattu oli maistunut. Sitä on siis alettu nirsoilemaan. ;)

Ekalla tunnilla oli taas vapaamuotoinen verryttely samaantapaan, kun ennenkin. Lisäksi tehtiin taas tynnyreiden ympärillä jumppaa. Ratsastetaan ympyrää, siirretään aavistus takajalkoja paremmin alle (tässä käytetään apuna yhdenohjan-pysäytyksen apuja) ja parin askeleen jälkeen siirretään etupää vastakkaiseen suuntaan eli ulospäin pari askelta, sitten hevonen saa taas kävellä suoraan ja vaihdetaan suuntaa.  Taavin kanssa sain ohjeeksi tehdä tehtävää vain vähän kerrallaan ja sitten tauko. Se ei jaksa kauaa keskittyä. Saatiin tosi kivoja pätkiä! :) 


Taavin (ja ratsastajan) lepohetki

Tunnin lopuksi kokeiltiin vielä vähän jogia. Kulmissa tehtiin tynnyrin ympäri ympyrä, muuten mentiin suoraan. Jog on erittäin hidasta, melkein käyntivauhtista ravia, jossa hevosen pitäisi koota itseään ja astua kuitenkin hyvin alle. Taavi sai kehuja jogistaan, se kuulemma päihittää monen kilpawestishevosen jogin mennentullen. :D Se on sille niin luontainen.
Taavi tosin ei olisi millään halunnut mennä jogia, vaan se joko koetti kaasuttaa muiden perään tai hidastaa käyntiin (jos kaveri meni eri suuntaan). Pätkittäin se kuitenkin tuntui tosi kivalle. 






Kurssin päätösratsastuksella tähdättiin sitten loppurataan. Ensin harjoiteltiin sillan yli menoa. Tärkeintä siinä on, että hevoselle pitää antaa ohjaa, kättä viedään reilusti eteen, jotta hevosella on mahdollisuus katsoa estettä. Taavi sai toimia myös vetohevosena aremmille tapauksille. Saimme myös harjoitella muita esteitä mitä radalla oli ja ottaa vähän jogiakin. 






Lisäksi radalta löytyi tietenkin neliö (mennessä ensimmäisenä 90 astetta etupäällä), senjälkeen oli se silta, sitten oli "postilaatikko" (roskaämpäri, jossa on pakko olla ruokaa, tuumasi Taavi), josta piti ottaa posti ja toimittaa se tynnyrin päällä olevaan ämpäriin (jossa on pakko olla ruokaa, tuumasi Taavi), puomien väliin pysähdys, peruutus pois ja sitten vielä uudelleen neliöön, käännös takapäällä 90 astetta ja maaliin.
Taavi suoriutui omasta radastaan erinomaisesti! On se vaan niin mahtis! :) 
 









Sääkin suosi meit suurimman osan ajasta ja sadekuurot ajoittuivat lähinnä tauoille ja aamuun ennen ratsastuksia. Taavi myös viihtyi tallissa erinomaisesti, eikä tuntunut olevan moksiskaan seisoskelusta. Tuleehan sitä liikettä kuitenkin reilusti ratsastusten aikana.
Jaanan kanssa juteltiin Taavista melko paljon ja sen historian kuulleessaan hän ei ollut ihmeissään sen haluttomuudesta liikkua. Muisti monta kertaa mainista, että on siinä kyllä melkoinen persoona, hauska tyyppi. :)
Jaana sanoi, että siinä on hommaa pariksi vuodeksi mulle, jotta sen saa reippaammaksi jos sittenkään. Sain myös tukea käyttämilleni kannusteille (mm. makupalat), temput ovat myös sulkeutuneelle hevoselle olleet hyvä idea. Kuulemma niitä keinoja kannattaa käyttää, mitkä toimivat, muulla ei ole väliä. Toivomus olisi, että kun Taavi saa liikkua omassa tahdissaan ja suorittaa tehtäviä, niin se motivoituisi tekemään niitä reippaammin.




Lisäksi oli puhetta siitä, että Taavin kanssa voisi pitää pelkän ajokuurin. Koska se on se laji, josta se eniten pitää. Samalla, kun se liikkuisi omalla moottorilla, kunto kasvaisi ja se saisi lisää voimaa. Tästä seuraisi piristymistä ja ehkä lisää vauhtia. Lisäksi tietty painoa voisi vähän pudottaa, joka onkin työn alla verkkoruokinnalla (muuten sitä ei edes kuulemma kannata mahavaivaisen kanssa toteuttaa).

Taavin saisi kuulemma luultavasti myös herkistettyä avuille, mutta se vaatisi sen, että Jaana pystyisi keskittymään vain siihen. Lisäksi sain vahvistuksen jo omalle päätökselleni; minun jälkeeni Taavin paikka on taivaslaitumilla. Se on sen verran omintakeinen, ettei sitä saa kuulemma missään tapauksessa myydä enää.

Yksi asia on varmaa, tänne me palaamme uudelleen!


Taavi löysi myös sisäisen orhinsa, karjui ja polki jalkaa Retulle! :D

perjantai 22. elokuuta 2014

Nyt se on edessä sitten



Laukut on pakattu, eväät mukana, varusteet rasvattu ja hevostakin koitettu puunata. Tänään vielä lastattiin Taavi koppiin ja se sujui hyvin, lisäksi vielä vähän jumpattiin ohjasajon merkeissä. Huomenna aikaisin me lähdetään viikonlopun mittaiselle lännenratsastuksen alkeiskurssille! Jännittää!

Heli lähtee tottakai kuvaamaan meidän tekemisiä, joten luvassa on kuvia. ;)




tiistai 19. elokuuta 2014

Vähän länkkätemppuja ja märkä maasto

Eilen K kävi ratsastamassa ja lähdettiin maastoon, otin itselle pyörän. Taavi mateli, mutta nosti ravit kuitenkin hyvin. Käytiin metsässä etsimässä uusia reittejä, joita ei löytynyt. Sitten alkoi ihan kauhea kaatosade, joten kastuttiin aivan läpimäriksi kotimatkalla. :p




Tänään päätin pitkästä aikaa kaivaa esiin vähän noita tehtäväjuttuja; siltaa, porttia, puomeja jne. Onhan se hyvä näyttää niitä Taaville vielä ennen kurssia, vaikkei siellä mitään aiempaa kokemusta tarvitsisi ollakaan.

Taavin maha vaivaa sitä selvästi vieläkin vähän, mutta on jo parempaan päin. Ainakin se liikkui tänään jo ihan reippaasti. Rakentelin ensin meille tehtäviä ja jouduin jatkuvasti komentamaan Taavia, kun se meinasi käydä satulan kanssa piehtaroimaan. Kun sain muutaman tehtävän valmiiksi, niin irtojuoksutin ihan hetken kumpaankin suuntaan. Sitten kiipesin kyytiin.

Menin vuorotellen kaikki tehtäviä. Puomien väliin seis ja peruutus pois, ravipuomeja, porttia ja siltaa, välissä tietenkin ympyröitä ja siirtymisiä. Yhteistyö on selvästi vuodessa kehttynyt, sillä hallittuun kaaokseen päättyneet porttikokeilut olivat historiaa. Taavi toimi tosi hyvin ja sain portin auki sekä kiinni joka kerta. Rapsutus palkaksi ja se motivoi Taavia kovasti yrittämään.

Sillalle se kiipesi ihan rohkeasti, mutta astui aina ainakin toisella takasella ohi sillasta ja koetti aina kovasti mennä sivuun. Harjoiteltiin sitä jonkun aikaa, kunnes se onnistui ihan ok. Päätin jatkaa seuraavaksi kahdella siltapalalla, josko se helpottaisi.

Ravipuomit olivat varmaan vähän hassuilla väleillä ja ne on aina Taaville vaikeita, mutta se niistäkin se selvityi. Lisäksi innostuin kokeilemaan laukannostoja kahdeksikolla. Alkuun Taavi oli melko löysä  ja jouduin komentamaan sitä teräväksi (sillä on tosin nyt takana muutama sellainen kenttälaukkailu, että joku muu on ollut selässä, eikä se ole tarvinnut nostaa ravista teräviä nostoja..): Lisäksi vasemmalle nousi vain oikeaa, kasasin Taavin enemmän ryhtiin, otin paremmin avuille ja sitten se vasen nousikin. Sen jälkeen Taavi nosti ohjat löysemmälläkin oikein. Tein kahdeksikkoa ja vaihdoin aina ravin kautta laukkaa, sujui aivan yllättävän hyvin taas, Taavi tsemppasi hienosti!

Sitten tehtiin vielä pari kertaa porttia ja lopetettiin, tuo laukkajuttu oli niin hieno suoritus, etten halunnut kiusata Taavia enempää. Käytiin pihalla riisumassa varusteet, Taavi sai syödä puuron ja matkalla pihatolle maisteltiin vähän vihreää. :)




Taavi ja tehtävät

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Miksi kuolaimeton?

Minua pyydettiin jokin aika sitten kirjoittamaan siitä, miksi olen valinnut kuolaimettomat. Jutun kirjoittamiseen meni paljon tavallista enemmän aikaa, koska ajatuksia on paljon. Korostan heti alkuun, että nämä ovat minun mielipiteitäni ja jokainen saa tehdä itse toisin. Lisäksi päätyminen kuolaimettomuuteen johtu osittain Taavista, vaikka toki olin ajatellut sitä jo aiemminkin.

Helpoin on varmaan aloittaa siitä, että on olemassa tutkimustuloksia kuolaimen haitallisuudesta ja sen aiheuttaista vaurioista. Nämä tukivat ja tukevat edelleen omaa näkemystäni siitä, että kuolaimen käyttö on useimmissa tapauksissa hevoselle epämiellyttävää.
Tästä on jo aikaa, kun Hippoksessa oli artikkeli, jossa kerrottiin suurimmalla osalla hevosista olevan suussaan kuolaimen aiheuttamia vammoja. Niihin lukeutuvat mm. mustelmat, painehaavat, ruhjeet jne. Lisäksi hevosten kalloja tutkittaessa on löydettyjä kuolainlomasta paineen aiheuttamaa liikaluuta.

Toki kuolainta voidaan käyttää myös hellästi ja oikein, mutta kuinka usein esimerkiksi kisoissa näkee suustaan tyytyväisiä, rentoja hevosia? Itse en ole nähnyt montaakaan kertaa. Kotioloista ei voida edes puhua, koska niitä harvoin pääsee kukaan todistamaan.
Lisäksi vipuvarrellinen kuolain tekee puheet "höyhenenkevyestä" kädestä tyhjiksi, höyhenenkevyt ihmisen käteen, mutta vipuvaikutuksen takia hevosen suussa paine on entistä suurempi. Ei todellakaan kevyt ja mukava.

Olen itsekin kohdellut hevosia kuolaimen kanssa huonosti, repinyt ja riuhtonut, pitänyt kovaa tuntumaa ja sallinut myös muiden tehdä tällaista omalle hevoselleni. Ja kadun sitä syvästi. Kuitenkin tärkeintä kaikessa hevosen kanssa on myöntää virheensä ja oppia niistä.

Moni tietysti vastaa tähän, että myös kuolaimettomalla voidaan saada aikaan kipua. Se on totta, millä tahansa varusteella voidaan aiheuttaa epämukavuutta ja kipua. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että paine nenän päällä on pienempi paha, kun paine ikenissä ja limakalvoilla. Jokainen varmasti tietää, miten herkkä paikka suu on. Ikenen alla on luu ja hammaslomassa luu ei ole edes erityisen paksu. Myös kieli ottaa painetta vastaan ja sillä on vahvana lihaksena edes pieni mahdollisuus pehmentää kuolaimen vaikutusta, mutta kielikin on melko herkästi hermotettu.

Kuolaimettoman käytössä itse korostan aina sitä, että mitä paksumpi turpaosa, sen parempi. Eikä missään nimessä ketjua leuan alle, se on hevoselle erittäin epämukava ja tuottaa kipua kiristyessään. Itselläni on kokemusta vain sidepull- ja kärrynpyörämalleista. Usein kuitenkin kuolaimeton yhdistetään nimenomaan crossunder-malliin ja sen väitetään aiheuttavan painetta laajasti pään alueelle. Näin ehkä onkin juuri kyseisen mallin kanssa, mutta kuolaimettomien toiminta eroaa toisistaan melko paljon, siksi ei tässäkään asiassa voi yleistää! Palaan myöhemmin eri malleihin ja niiden toimintaan.

Meille kuolaimeton hankittiin helmikuussa 2013. Se oli monen päätöksen summa. Koska Taavi sai klinikalta nivelrikko-diagnoosin ei sen kanssa ollut enää mitään kisasuunnitelmia. Sen lisäksi jo pitkään jatkuneet ongelmat kuolainten kanssa olivat myös syy kokeilla kuolaimettomia. Kun sitten luin Hippoksesta artikkelin kuolainten aiheuttamista vammoista, päätös oli selvä. Pistin kuolaimettoman tilaukseen.
Taavilla oli kuolaimen kanssa tapana rullailla itseään liian alas. Toinen vaihtoehto oli pidättäessä vetää vastaan. se ei vaikuttanut minusta tyytyväiseltä kuolain suussaan ja mainitsin asiasta myös klinikalla. Piikit ja purentaongelma hoidettiin, mutta ongelma ei kadonnut. Seuraavalla klinikkakäynnillä olimme juuri siirtyneet kuolaimettomaan ja lääkäri oli asiasta samaa mieltä; Taavin suussa on paljon löysää nahkaa, joka helposti jää kuolaimen ja hampaan väliin aiheuttaen turhaa kipua. Ongelmat pidätteissä ja rullautumisessa katosivat.
Taavin kanssa kuolaimettomaan ei tarvinnut opetella erikseen. Sain nimittäin tietää, että se on työhevosaikanaan ollut ilman kuolaimia. Se on siis saanut kuolaimet suuhunsa vasta Suomessa.



lauantai 16. elokuuta 2014

Askeleen lähempänä unelmaa

Tänään otettiin taas askel oikeaan suuntaan ja yksi haaveissa ollut asia on saavutettu. Meidän haaveet Taavin ratsastuksen kanssa ei ole koskaan ollet korkealla, mutta monta niistä on jo saavutettu. 





Olen oikeastaan aina vain haaveillut, että mulla olisi hevonen jolla voisi kentällä suorittaa perustehtäviä. Tähän siis sisältyisi se, että se nostaa molemmat laukat oikein. Ei kaikkein helpoin homma Taavin kanssa. Onnistuin vielä itse sössimään aikanaan sen vasemman laukan totaalisesti omalla kärsimättömyydellä ja hermostumisella. Pitkään se oli Taaville punainen vaate, se hyppäsi aina oikealle laukalle, katosi kokonaan kuulolta, hermoili ja hikoili.

Ensin tavoite oli se, että se ylipäätään pitää ravia yllä, sen jälkeen oli vuorossa laukannostot ja laukan pyörittäminen (siinä olikin hommaa ja lopulta vain oikea saatiin toimimaan). Välillä asian kanssa jo luovutettiin kokonaan.
Sitten 2014 talven ja kevään aikana vasen laukka alkoi nousemaan oikein ja jonkun ajan kuluttua jopa pysymään yllä pidempiä aikoja. Tähän olen oikeastaan ollut jo perin tyytyväinen, että meillä on sentään nykyään kaksi laukkaa. Koska en uskonut edes sen olevan välttämättä koskaan mahdollista.

Tänään oli vuorossa vasemman laukan nosto keskellä kenttää suoralla hevoselle. Taavi ei siis saanut tukea kulmasta tai vinkkiä edes kierroksesta, silti se nosti 3/4 oikein! Jippii!!

Askartelin tänään tämännäköistä tehtävää (kuva on kopioitu Hippolan artikkelista:

Osa2 Hannunvaakuna


En ottanut tehtävän suhteen mitään erityisiä tavoitteita, koska tiesin pienien ympyröiden olevan Taaville hankalia. Tämä tehtävä kuitenkin houkutteli, koska aidasta saa tukea, eikä ympyrät veny, lisäksi tässä tulee todella hyvää jumppaa ja hevonen joutuu keskittymään töihin (Taavilla on tapana katsella maisemia ja keskittyä muualle).

Keskityin siihen, että sain Taavin menemään suorilla suoraan ja kulmissa taipumaan koko kyljestään rehellisesti. Pitkään tehtiin tehtävää vain käynnissä ja suorilla koetin saada reippaampaa liikettä. Taavin kävely on kuitenkin niin onnetonta. Kun käynti sujui, siirryin ottaaan suorat ravissa, mutta kulmat edelleen käynnissä. Ihmetyksekseni Taavi alkoi odottaa ravia ja siirtymistä sensijaan, että se olisi ollut vastahankainen siirtymään raville. Pyysin Taavia myös hiukan lisäämään ravia suoran keskellä, ihan van aavistuksen ja muutaman askeleen verran. Se vastasi pyyntöön moitteetta. Kun tätäkin oli menty molempiin suuntiin, annoin Taavin hetken kävellä pitkin ohjin palkinnoksia ahkerasta yrittämisestä.

Sitten ajattelin kokeilla, miten Taavi onnistuisi jos lisään tehtävää laukkaa. Jutun hankaluus liittyy myös siihen, että hevonen tekee silmukan tavallaan vastakkaiseen suuntaan eli vasemmalle ja sitten tahdon siltä oikean laukan oikeaan kierrokseen. Otin silmukan jälkeen pitkälle sivulle suoristuksen ja siitä laukannosto. Valmistelin noston nostamalla hiukan ohjaa (joka on meillä merkkinä, että kohta jotain tapahtuu), sitten nostin oikeaa kättä ylös, istuin tiiviisti taakse ja sanoin laukka. Tehostin apua vielä pohkeella napauttamalla ja sieltähän se nousi, oikea laukka.
Vasemmalle olin melko varma, ettei onnistu (joo, hyvä asenne ;) ), mutta Taavi yllätti minut positiivisesti. Kun nostin vasemman käden liioitellut korkealle, niin se nosti vasemman ilman mitään ongelmia. Ainut ongelma on, ettei se oikein osaa mennä ollenkaan suoraan vasemmassa laukassa. Hah. Mutta mitä pienistä. :)
Yhden kerran Taavi nosti vasemman sijaan oikean, ei mitään, otin ympyrän avulla vasemman laukan ja seuraavalla suoralla nousikin sitten taas vasen. Lopeteltiin siihen ja annoin Taavin hetken kävellä

Otettiin vielä loppuravit, isoja ympyröitä ja houkuttelin päätä ja kaulaa alas pitkäksi viemällä kättä sivulle ja tarvittaessa ravistamalla ohjaa. Taavi vaikutti melko tyytyväiseltä, pärski ja oli rento.

Pihalla otin varusteet pois  ja siinä tallinomistajan kansa jutellessa Taavi nojaili rintaani ja nuokkui tyytyväisenä. Vein sen harjauksen ja ötökkämyrkkyjen jälkeen pihaton kautta takaisin ulos. Sinne se lähti kavereiden kanssa hengailemaan.


Tarvitsisi olla aina kenttäpuuhailuun joku tällainen tehtävä, josta olisi sitten helppo saada ratsastukseen selkeä teema. Ei menisi homma haahuiluksia. Kun minulla on mielessäni joku tehtävä, uskallan myös ratsastaa rohkeämmin ja Taavi liikkuu paremmin, koska tiedän itse mitä olen tekemässä. Lisäksi Taaville on helpompaa jos se saa tehdä samaa tehtävää pidempään, se alkaa ennakoida, joka Taavin tapauksessa on pelkästään hyvä juttu. Se yrittää paremmin, kun se jo tietää mitä seuraavaksi on luvassa.
Joskus sanoin, että Taavi ei ole erityisen yritteliäs, eikä halua miellyttää. Olen ollut todella väärässä! Se kyllä haluaa ja on kova yrittämään jos se saa siitä kiitosta ja tehtävä on sille edes jotenkin mahdollinen.




torstai 14. elokuuta 2014

Vuokraajakokelas käymässä!

Taavi on edelleen jatkanut samalla liikuntamoodilla, tosin nyt pn välissä pari kevyempää päivää. Olen nyt yrittänyt pitää liikuntaa yllä tulevan westernkurssin takia. Olen lisännyt ravin ja laukan määrää lenkeillä ja vaatinut kentälläkin pidempiä pätkiä. Kenttä oli vaan viimeksi ikävän pehmeä, mun ei ole satanut pitkiin aikoihin. Taavi oli tahmea ja vähän haluton liikkumaan reippaasti, sille on helpompaa polvien kanssa jos pohja on napakka. Nyt saatiin onneksi sitä sadetta tännekin.

Olen taas alkanut antaa sille ennen ratsastusta hiukan kuivaa heinää, koska laidun alkaa olla niin syöty. Lisäksi kokeilu pirunkouran syöttämisessä päättyi melko lyhyeen. Taavi alkoi taas näyttämään mahakivun merkkejä, joten pirunkoura poistettiin ruokinnasta ja laitoin tilalle vatsaa helliviä yrttejä. Tilanne lähti onneksi heti korjaantumaan. En kyllä huomannut pirunkourassa mitään suurempaa tehoakaan, mutten toki päässyt antamaan sitä vielä edes kovin isolla annostuksella. Luulen, että tämä kokeilu sinetöi myös inkiväärin käytön mahdottomaksi.. 






Lisäksi sain viimeinkin tehtyä päätöksen siitä vuokraaja-asiasta. Kokeilin varovasti kepillä jäätä ja laitoin Facebookiin ilmoituksen, sitä kautta sitten löytyikin heti yksi kokelas. Sovittiin eiliselle treffit. Taavi ei taas tullut vastaan eikä ollut huomaavinaankaan meitä, kun se ekan nimenhuudon kohdalla huomasi, että on vieraita mukana. Kyllä se sitten mukaan lähti.
Harjatessa koetin kertoilla Taavista ja sen tavoista enemmänkin, katsottiin vähän varusteiden laittoi (lännensatulan kiinnitys ei ole monellekaan tuttu) ja kerroin kuolaimettoman toiminnasta. Sitten lähdettiin kentälle kokeilemaan, miten Taavi toimii.
Taavi toimi alkuun laiskasti, mutta laukkojen jälkeen piristyi. Se jännitti uutta ratsastajaa ja oli selvästi vähän avuista ihmeissään, mutta toimi siihen nähden melko hyvin. Laukatkin pääasiassa nousi ja ravi pysyi yllä (paitsi portin kohdalla). Sade yllätti meidät ja kastuttiin kaikki aivan läpimäriksi.

Käytiin vielä lyhyt lenkki maastossa kiipeilemässä, koska pääasiassa maastokäyttöön olin Taavin suunnitellut antavani. Taavi pysähteli jatkuvasti ja kyseli kaikissa risteyksissä, että joko käännytään, mutta kyllä se siitä sitten taas lähti sujumaan. Lisäksi meidän maastoissa olikin suunnituskisat ja kuulutukset varmaan arveluttivat. Käytiin sitten lyhyt lenkki tekemässä ja yhdessä kohtaa kokeilivat vähän laukkaakin. Jouduin tosin menemään edeltä "saattamaan", kun metsässä meni tien reunaa pitkin valkoinen nauha. Pelottavaa! ;)
Tulihan se Taavi siten vähän reippaampaa laukkaa perääni.

Ainakaan vielä Taavi ei saanut säikytettyä vuokraajaa kokonaan, sillä sovittiin sunnuntaille uudet treffit, jotta hän saa rauhassa kokeilla ja tutustua Taaviin kunnolla ennen päätöstä. Haluan, että molemmat ovat tyytyväisiä. :)


Ehkö postaustahtikin tästä vähä taas kiristyy, kun sain oman puhelimen takaisin. On helpompi ottaa ajankohtaisia kuvia. Kesällä on niin vaikea kantaa kameraakaan, kun ei ole yhtään taskuja!

lauantai 9. elokuuta 2014

Ylimääräinen kyömy.


Kun tuijottaa joka päivä tätä samaa naamaa, niin se käy melkoisen tutuksi. Heti tarhasta hakiessa Taavi näytti omiin silmiin jotenkin kummalliselta, ihan edestäpäinkin. No ei ihme, kuonoprofiiliin oli ilmestynyt yksi kyömy lisää. Mikälie pistänyt tai purrut, aika kovasti kuumotteli, mutta ei ollut kosketusarka. Ilmekin oli ihn pirteä. Annettiin varmuudeksi sille vähän kortisonia.






Ei patti lenkillä vauhtia hidastanut. Virtaa tuntuu riittävän ja lenkit on yhtä pöhinää. Se "säikkyy" kiviä ja lehtiä ja on kummallisen eloisa ja pirteä. Tänään Taavi paineli menemään minä ja K kyydissä yli tunnin, josta noin puolet reippaalla ravilla. hiki vain valui, mutta ei olis malttanu käynnille siirtyä. Aika kaikkensa antaneena se sitten kotiin tallusteli, mutta vielä kotipihassa piti yhtä kiveä hypähtää ja pelätä vuohimökkiä maalaavaa isäntää.

Taavi sai iltaruuan, pesun ja piehtaroinnin kautta laitumelle takaisin. Vaikutti kovin tyytyväiseltä elämäänsä. :)

Huomaa kyllä, että kunto on alkanut kohota. Piristymiseen on varmaan pari muutakin syytä. Kengityksen jälkeen se alkoi taas liikkua paremmin, kun sai lyhyemmän kavion.  Suolaliuoksen juottamisen jälkeen se on alkanut hikoilla, niinkuin normaalit hevoset. Aiemmin sitä ei saanut hikeen millään. Mielenkiinnolla odotan, vaikuttaako parantunut aineenvaihdunta mihinkään muuhun.