Uusi etappi saavutettu kaulanarun kanssa!

Pitkästä aikaa aamuratsastuksella, eilen Taavilla oli vapaa. Tällä viikolla menee töissä monena iltana sen verran myöhään, että on pakko mennä aamusta. Plääh.

Taavikin katsoi vähän epäuskoisena, kun menin. Se varmaan ajatteli, että ollaan lähdössä johonkin (yleesä vain silloin raahaudun aamusta tallilla ;)). Se tuli kuitenkin mukaan, mutta oli vähn tavallista kiukkuisempi. Ei kuitenkaan vaikuttanut kipeältä mistään, kukapa sitä nyt aamulla jaksaisi töihin lähteä.

Arvoin pitkään, että mitä tehtäisiin. Maastoon en jotenkin osaa lähteä, kun pitää olla tiettyyn aikaan takaisin, vaikka aikaa reilusti olisikin. Kentälläkään en oikein viitsisi jatkuvasti mennä. Päädyin kuitenkin siihen, että menen kaulanarun kanssa kentälle. Lampaankarva siis kyytiin, naru kaulalle ja menoksi!

Menin jo rappusilta kyytiin ja siinä matkalla kentälle tuli mieleen, että voisi käydä maastossa kävelemässä alkukäynnit. Epäilyksen siemen tosin alkoi samantien sisällä kasvaa ja mietin meneekö idea tappeluksi. Päätin kuitenkin kokeilla, voihan homman sitten jättää pienempää "osavoittoon" jos ei maastoon asti päästä.

Kentän kohdalla Taavi kiihdytti vauhtia ja oli menossa kentälle maastoon lähdön sijaan. Pyysin sen seis ja pyysin uudelleen vasemmalle, sain vastaukseksi eteenpäinvenkoilua. Uusi pysähdys, pyyntö vasemmalle ja hevonen lähtee hetken epäilyn jälkeen hipsimään eteenpäin. Taas seis ja syvään hengitys, vielä pyyntö vasemmalle ja tällä kertaa Taavi jo kääntyi hiukkasen vasempaan. Avut pois. Taavi palasi lähtöasetelmiin samantien..

Vähän aikaa me tällä tavalla veivattiin, kunnes mulla oli hevosen nenä kohti maastoon johtavaa tietä. Sitten palkkasin Taavin namilla ja pyysin eteenpäin, se koetti vielä kerran kääntyä kentän suuntaan, mutta alkoi sitten kuunnella ohjeita ja me päästiin maastoon! Ilman hermostumista, yhteisymmärryksessä me olimme matkalla maastoon kaulanarun kanssa.

Olin niin onnellinen tästä pienestäsuuresta edistysaskeleesta, että käytiin pihatien päässä kääntymässä ja sitten tultiin laukalla ja reippaalla ravilla koko pihatien pätkä kotiin. Ensin ajattelin, että vien Taavin vielä kentälle hetkeksi, mutta tulin järkiini; se oli ollut niin hyvä, ettei pidä enää rassata enempää. Käpsyteltiin pihalla vielä hetken aikaa ja sitten tulin alas selästä.

Laitoin heposille vielä paalin heinää ja olkia naposteltavaksi, kun säilöpaali alkoi olla syöty. Illalla varmasti saavat sitten uuden.

Ohjasajopäivä

 

Tänään Taavi on ollut  jo pirteämpi ja oma itsensä. Se ei ollut kuulemma makoillut päivän aikana, oli ollut tarhassakin kiinnostunut ympäristöstään ja komentanut kavereita normaaliin tapaan. Leikkituokio Maunon kanssa ei vielä ollut kiinnostanut. Illalla se tosin jo leikki vähän Maunonkin kanssa, joten eiköhän tässä parempaan päin olla menossa. :)

Otin Taavin harjattavaksi ja tallinomistajan kanssa sovitettiin sille Kamun valjaita ja kärryjä.. No ei ollut valjaat ihan sopivat, pikalukot jäi kuulemma liian ylös. Eikä Taavi kyllä meinannut mahtua kärrynkään väliin, melkein otti kupeisiin kiinni.. :D Eli se on ostettava omat vehkeet jos meinaa ajella.

Laitoin sitten meidän oman silan ja lähdin ohjasajamaan kentälle. Taavi oli hyvin kuulolla. Raviin ei meinannut alkuun siirtyä millään, mutta vauhtiin päästyään oli tosi hyvä Taaviksi. Laukatkin nostettiin molempiin suuntiin, se on vielä vähän hankalaa, kun Taavi vaatisi niin paljon kannustusta ja se on juostessa vierellä vähän vaikeaa. Ratsain kyllä laukka nousee paljon paremmmin. :) Pyysin aika paljon ravia ja Taavi alkoikin selvästi loppuajasta jo "väsyä", ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti. Lopeteltiin sitten hyvään pätkään, mentiin me kuitenkin yli puoli tuntia luulisin. Omistajalle tuli ainakin kuuma.. Ja kyllä se Taavikin ainakin vähän puuskutti. ;)

Taavi sai syödä taas psylliumjauheen pellavan seassa ja sitten vein sen takaisin ulos. Lisäilin pihatoon olkia ja sitten vietiinkin jo pojille iltapuurot. Taavi on oppinut käyttäytymään tosi hyvin ruoka-aikana, se ei enää ryysää, hätäile, nakkele niskojaan eikä puhise. Se väistää ja sen mielentila on melko rauhallinen kokoajan. Ihanaa edistystä! Niin se vaan alkaa hevonen tasoittumaan, kun säännöt on sille selvät.

 

Tämä ohjasajo täytyy ottaa kuvioon nyt ainakin kerta viikkoon, se on hyvää liikuntaa meille molemmille. Nyt kun se toimii, se on myös ihan hauskaa ilmeisesti molempien mielestä (varsinkin jos välillä saa palkkaa, sanoo Taavi). Lisäksi tämä on varmasti Taavin jaloille parempi tapa jumppailla kentällä, kun en ole painona kyydissä, se saa käyttää kehoaan paremmin. Ja mikä parasta; se liikkuu ja tottelee paremmin (laukka poislukien), kun olen maassa ohjien päässä.

Muutenkin olen nyt taas enemmän innostunut Taavin liikutuksesta ja esim. kaulanarulla ratsastus on projektina. Olen päättänyt, että sitäkin harjoitellaan ainakin kerran viikossa. Loput ajat sitten käytetään maastoiluun, mutta mitään paineita ei näistä liikutuksista edelleenkään oteta. :)

Huhhuijaa, päivitystä tilanteeseen!

Tallille mennessä tallinomistaja antoi raportin Taavin voinnista ja päivän puuhista. Se oli ollut tavallista väsyneempi, kävellyt jäykästi varsinkin takapäästä ja makaillut paalilla, mutta noussut kyllä ylös pyynnöstä. Se oli kuitenkin kakkinut ja syönyt normaalisti. Se oli myös koittanut päästä loimistaan eroon ja nyppinyt helmoja. Ärsyttävät loimet! :D

Otettiin Taavi sitten talliin ja syynäiltiin se läpi. Ei mitään kummallista.. Mahakin oli taas pehmeämpi ja se toimi normaalisti, suolistoäänetkin normaalit. Lämpö oli normalisoitunut (37,4). Taavi ei myöskään aristellut kavioiden koputteluja eikä jalkojen taivuttelua.
Juotin sille taas kauralesevettä ämpärillisen ja laitoin sille silan selkään ajatuksena ohjasajaen katsella liikkumista.

Ohjasajossa taivuttelin ensin molempiin suuntiin ja ajoin suoraan takaa nähdäkseni takasten liikkeen. Taavi toimi hyvin ja liikkui reippaasti. Ravissakin tilanne vaikutti suoralla ihan normaalilta. Siirryin sitten pikkuhiljaa sivulle ja pyysin Taavin ympyrälle. Siinäkin ravi näytti hyvälle, paljon paremmalle, kun syksyn mutakelien aikaan! Ja Taavi pysyi ympyrällä ja ravasi kiltisti, olin ihan hämmästynyt! Yleensä, kun olen siirtynyt keskelle, niin hommasta ei tule mitään, Taavi pysähtelee, hidastelee ja vastustelee, tulee keskelle jne. Nyt kaikki toimi. Lopetettiin koko homma, kun se sujui niin hienosti ja "ajoin" Taavin pihalle, käpsyteltiin siellä ympäriinsä vielä jonkin aikaa ja sitten riisuin valjaat pois.

Taavi piristyi ja oli ihan oma itsensä taas. Meinasin ensin laittaa sille ohuen loimen, mutta vastustelun määrästä päättelin, että parempi olla ilman. Eihän nyt ole kylmäkään enää. Taavi sai vielä pienen juotavan vellin (kourallinen Greenlinea ja kourallinen pellavaa) johon sekoitin psyllium-jauheen. Pitäisi käydä ostamassa niitä siemeniä, ne menee alas sellaisenaan ja on paljon tehokkaampia ja helpompia. Agrimarket ei vaan ollut tänään auki, joten en saanut niitä mistään.

Syömisen jälkeen vein Taavin takaisin ulos ja tarkistin samalla pihaton, pöyhin vähän olkia jne. Ihan pirteän oloinen Taavi ainakin nyt oli, joten ehkä uskaltaa vähän huokaista helpotuksesta. Ei sillä ainakaan mitään hengenhätää ole. Jalkojen jäykkyys selittyy tarhan pohjalla, se on etuosasta jäätynyt koppuraksi ja hevoset pääosin viettävätkin aikaa takaosassa. Lisäksi Taavi on varmaan ollut vähän laiskan löysä eikä jaksa nostella kinttujaan. Lepuuttelu vähän ihmetyttää, kun se ei sen tapaista, mutta voisiko se johtua siitä jos se ollut tavallista väsyneempi? Tai mahasta? Hevoset makailevat muutenkin paalilla, joten siinä ei sinällään ole mitään epänormaalia, varsinkin kun Taavi on noussut ylös käskystä.

Itse veikkaan edelleen, että maha on reistaillut syy voi olla juomattomuus, kylmyys, liikkumattomuus, ylensyönti tai jotain ihan muuta. Ja nuutuneisuus voi olla peruja mahavaivoista. Ei tässä auta kun seurailla.. :) 

Vatsan muoto tänään. Taavilla on pakkomielle heinäkärryyn, jos se on sopivan matkan päässä, se alkaa nojailla siihen. Se tekee samaa esim. autoille.. Ja juu, ei ole turvallista.

Perjantaiyllätys vaihteeksi..

Perjantaina menin tallille iltapäivästä ja laittelin ensin puuron turpoamaan ja sekoitin ämpäriin lämmintä vettä.  Menin hakemaan Taavia tarhasta ja hevosia laskiessa alkoi stressitaso nousemaan.. Taavia ei näkynyt missään.. Suuntasin pihaton suuntaan ja sieltähän Taavi löytyi hölmistynyt ilme naamallaan. Pihaton olkipedillä näkyi selvästi kaksi painaumaa eli Taavi oli makoillut. Se oli vähän vaisu, mutta kuitenkin ihan hyväntuulinen.

Vein sen tallin edustalle tarkempaan syyniin. Jalat oli ehjät, hevonen ei ollut hikoillut, se ei ollut vihainen tai muutenkaan erityisen kipeänoloinen. Maha tosin näytti omaan silmääni oudolle ja turvonneelle, mutta suolistoääniä kuului kuitenkin. Mittasin lämmön useamman kerran ja mittari näytti jokaisella kerralla samaa, Taavilla oli alilämpöä, 36,2-36,5. Onneksi olin edellisenä päivänä mitannut samalla mittarilla, joten tiesin sen näyttävän oikein (eilen 37,5). 

 

Maha oli minusta jotenkin kummallisen mallinen, olenko ainoa? Nälkäkuopat olivat myös pinkeät.

Päätin kuitenkin, että käydään kentällä vähän kaulanarun kanssa liikkumassa, koska tilanne ei vaikuttanut kovin akuutilta ja Taavi oli ihan ok. Liikunta kuitenkin auttaa suolta toimimaan, kun maha ainakin näytti turvonneelta. Taavi jaksoi ihan hyvin ja oli pirteä, joten uskalsin ratsastella melko normaalisti. Vähän sillä oli tarvetta vängätä käännöksissä edellistä kertaa enemmän ja jouduttiin välillä keskustelemaan asiasta vähän kauemmin. Nyt otettiin vähän ravia ja laukkaakin välillä oli ohjaus hukassa, mutta pysähdys toimii aina. ;) Ohjauksen kanssa on vaan oltava systemaattinen ja pysäytettävä heti jos kääntyminen ei onnistu. Sitten käännytään paikallaan ja jatketaan heti siinä askellajissa joka oli ennen pysähdystä.

Saatiin oikein yleisöä kentän laidalle :D

Liikutuksen jälkeen mittasin lämmön uudelleen ja se oli edelleen alhainen. Laitoin Taaville toppaloimen ja hetken pähkäiltyäni laitoin päälle vielä 70g sadeloimen. Vaikka loimien pukeminen olikin taas kiukun paikka, niin sen jälkeen Taavi nuokkui harjauspaikalla loimien alla. Menin tekemään sille ylimääräisen puuron, johon laitoin lantaa löystyttäviä aineksia (öljyä, omenaviinietikkaa ja suolen toimintaan pellavaa, fenkolia ja greenlinea). Sillä aikaa Taavi oli tehnyt pihalle kakan ja oli piristynyt tosi paljon! Se söi ruuan hyvällä ruokahalulla ja heinäkärrystäkin se imuroi irralliset kuivaheinät. Sen jälkeen se tallusteli tyytyväisenä tarhaan loimiin käärittynä. Loimien alla ainakin tuntui lämpimältä.

Tallinomistaja lupasi vielä seurailla Taavia pihalla, mitään kummallista ei ole ollut, koska mitään ei ole kuulunut. Huh!

Äkkiseltään google antoi "hevosen alilämpö"-hakusanalla vaihtoehdoiksi jonkin sortin kuumetaudin/viruksen (tuskin?), shokin (no ei varmaan..) ja ähkyn. Ähkyn, lievän sellaisen, puoleen lopulta käännyin, päivällä Taavi oli kuulemma viettänyt paljon aikaa paalilla ja edellisenä päivänä se oli joutunut poikkeuksellisesti olemaan ilman vettä ja hörppi jääkylmää vettä päivällä (illalla olivat juoneet paljon lämmintä vettä). Ehkäpä siinä on syy yhdistettynä kylmään pakkassäähän, viime yö oli kylmin täällä. Lisäksi olo selvästi helpottui, kun Taavi sai kakattua.

Lähden pian katsomaan kuinka siellä on pärjätty ja vapauttamaan Taavin loimista jos kaikki ok. Voi olla aika lämmin kun pakkanen on laskenut kymmeneen asteeseen. :)

Viikon kuulumisia, tandemratsastusominaisuuksien testausta yms.

.

Viikko on mennyt niin hujauksessa, etten ole kerennyt tänne blogin puolelle mitään raportoida. Kuvat sain jo eilen muokattua, niin tänään kerkeää ehkä kirjoitella jotakin.

Maanantaina käytiin K:n kanssa tallilla illasta. Koetettiin laittaa Taaville toppaloimea, kun minusta on niin kylmää öisin. Ensimmäinen loimi oli pieni... Ostin sen kesällä käytettynä, enkä ole raaskinut sovitella sitä ennen viileämpiä kelejä. Harmittaa, koska se on tosi kiva loimi, lämpimän oloinen, ohut toppaus (ehkä 100g) ja fleecevuori. Silti loimi on aivan käsittämättömän kevyt. Merkki oli Jackson, päällinen pehmeää kangasta, joka kuitenkin piti vettä. Vaikka loimi oli kokoa 145, se ei meinannut millään mahtua edestä kiinni ja näytti lähinnä makkarankuorelta. Muotoilu oli juuri sellainen, että kapealle hevoselle tämä sopii kun nakutettu. Se on nyt jo myyty ja lähtee tänään uuteen kotiin, niisk..

Toinen kokeiltu loimi oli ohuehko (ehkä 200g?) liukaspintainen ja -vuorinen toppa, se kyllä sopi päälle, mutta Taavi oli jo pukemisvaiheessa kyllästynyt loimitukseen. Lisäksi kymmenen minuutin jälkeen kokeilin kädellä loimen alta ja aikasen lämmintä oli.. Liiankin.. Riisuin siis loimen ja Taavi palasi tyytyväisenä ulkoilemaan nakuna.
Tuskin siis onkaan tarvetta ostaa paksumpaa ulkotoppaloimea, pärjätään varmasti tuolla ohuella ja tarpeen mukaan sitten kuoriloimi päälle. 

Tiistaina kävin tallilla päivällä kääntymässä ja moikkaamassa Taavia. Koetin juottaa sille kauraleseellä maustettua vettä, tosin Taavi kaatoi sen maahan. Laitoin hevosille heinää, kun säilöpaali oli päässyt loppumaan. Sekoitin myös heinäastioihin oljen ja heinän sekoitusta, jotta se hidastaisi syömistä vähän. Lisäksi ripottelin heinävanoja tarhaan, saavat kävellä ja etsiskellä.  Taavi sai tietenkin syödä heinien jaon ajan tarhan ulkopuolella omasta kasasta, erikoiskohtelua. ;) Ihanaa, kun on sellainen tallipaikka jossa heinää saa hevosille lisätä jos se on loppu.
Siivoilin samalla pihaton ja lisäsin sinnekin vähän olkia.

Keskiviikkona ystäväni Sanna tuli tervehtimään meitä. Mietittiin siinä sitten, että mitä tehtäisiin ja Sanna ehdotti vähän vitsillä tandem-maastolenkkiä. Kerroin sitten, etten ole uskaltanut kokeilla, mitä Taavi siitä sanoo. Olen nimittäin kerran saanut melkoiset pukkisarjan aikaseksi, kun istahdin liian taakse. En olisi koskaan uskonut, että Taavi voi pukittaa niin kovaa ja korkealle. Lensin kaulalle alta aikayksikön ja melkein tipahdin kokonaan. Ja myöhemminkin Taavi on ollut aika herkkä kimpaantumaan jos vahingossa istahtaa liian taakse.
Päätettiin sitten kuitenkin, että kokeillaan mitä tapahtuu... Hullua joo. Kipusin ensin kyytiin ja sitten Sanna vei tuolin Taavin viereen. Taavin ilme oli näkemisen arvoinen, se katsoi Sannaa aivan kun sanoen: Täällä on jo yksi, paikka varattu! :D Sanna kuitenkin pääsi kyytiin eikä Taavi näyttänyt mitään merkkejä ärsyyntymisestä ja tai epämukavuudesta, joten lähdettiin lenkille.

Käytiin lyhyt lenkki maastossa Taavin lempisuunnassa ja Taavi oli tosi reipas. Tallitiellä kotiinpäin halusi itse ottaa ravia ja pikkupätkä laukkaakin me mentiin. Ei tuntunut olevan moksiskaan isosta painolastista selässään. Tallilla se saikin oikein kunnolla leipäpalkkaa. :) Harmi, ettei tallilla ollut ketään ottamassa todistusaineistoa tästä kokeilusta.

Aloin sitten miettiä, että voisi siihen "pukkinappulaan" olla syynä vatsan huono kunto? Silloinhan Taavi oli myös kädellä kokeiltaessa kiukkuinen ristiselän päältä. Nyt se ei näyttänyt yhtään mitään merkkiä, että sen olisi paha olla. Ja se kyllä näyttää sen, se ei jää keneltäkään huomaamatta.

Tandemratsastusominaisuus: Läpäisty!

Tappaja-Taavi Sannan ikuistamana. Tätä puolta harvempi siitä näkee. :D Tässä on menossa kauralesevelli naaman eteen, tosin vasta kun ilme on pikkaisen aurinkoisempi..

Torstaina menin päivällä tallille, mutta sinne ei tullut vettä lainkaan. Joku osa oli hajonnut ja oli parhaillaan korjattavana. Taavi ei siis saanut lämminta kaurajuomaansa ollenkaan. Se tuli höristen portille vastaan ja ajattelin, että mennään kentälle harjoittelemaan hanskatemppua jne.
Taavi ei kuitenkaan ollut oikein sellaisella tuulella, vaan kyllästyi heti, kun namia ei alkanut kuulua (kun yritin siis päästä tempussa eteenpäin). Muita jo opittuja temppuja se teki mielellään ja väistöharjoitukset sujui myös hyvin, muuten se oli vähän mökö. Otti vain aurinkoa portilla pää nuokuksissa. Mittasin kuumeenkin, mutta ei sitä ollut.

Vein sitten Taavin takaisin ulos ja samalla tarkastin pihaton, niinkuin aina. Taavi tuli perässä pihattoon ja meni vesikupille ja alkoi tuijottaa minua. Menin katsomaan ja huomasin, että vesiastia oli jäätynyt! Se oli siis varmaan tässä samassa vesihässäkässä naksahtanut pois päältä. Taavi tuijotti minua sen näköisenä, että "tämä on jäässä, tee jotain".

Hain rautakangen ja toivoin, ettei saavi olisi vielä umpijäässä. Taavi seisoi edelleen astian vieressä korvat hörössä odottaen, missä vaiheessa vesi alkaa taas olla juomakelpoista. Kova sillä oli luotto, että minä siinä onnistun.. :D Onneksi vesi oli kerennyt jäätyä vain osittain ja alta paljastui paljon sulaa vettä. Taavi tulikin heti juomaan ja joi paljon. Sentakia se varmaan oli vähän vaisu, raukalla oli jano!
Kävin vielä napsauttamassa paljun takaisin päälle ja ongin suurimmat jäät kupista vettä jäähdyttämästä. Siivoilin muutenkin pihaton ja levittelin olkia vähän paremmin.

Tänään ajattelin vähän taas askarrella kaulanarun kanssa kentällä. Ehkä siitä vielä saisi jotain, kun jaksaisi vähän aktiivisemmin harjoitella. Liian kylmä on mihinkään muuhun, vaikka se lupasikin lämpenemistä. Täälläpäin oli kylmin yö varmasti koko tämän talven aikana; -24 astetta. Päivisin aurinko jo ihanasti lämmittää, hevosen karvasta sen huomaa hyvin, kun auringon puolella ollut kuve on mukavan lämmin.

Ainiin! Taaville on klinikka-aika taas varattuna kuukauden päähän, se on tosin vain hammaskontrolliin ja sitten otetaan se ACTH-koe uudelleen. Mielenkiintoista nähdä, onko uusi elämä vaikuttanut lukemiin. Ainakaan Taaville ei ole ollut mitään oireita nyt.

Ja uudet lukijat; kiitos ja tervetuloa! Jättäkää toki kommentteja!

Onnellinen ihminen kulkee usein vakaasti polkua, jota tuhat onnetonta väittää vääräksi.

 

Tässä teille paljonpaljon kuvia tältä päivältä. Taavi vain jaksoi harmillisen vähän pitää silmiään auki. Koetin kovasti rajata kuvien määrää, mutta näin siinä taas kävi.. Silti niitä on paljon. Toivottavasti jaksatte katsoa ja kommentoidakin. Ihana sää oli tänäänkin!
Marinakin pääsi muutamaan kuvaan, kun oli mukana lenkillä ja leikitytin sitä vähän pallon kanssa. On se hyvä, että edes joku leikkii tuolla heppojen pallolla. ;)

Kuvien lisäämisen kanssa sai taas taistella, joten jos kuvien välissä olevat tilat vähän heittelevät, niin koettakaa kestää. Niitä on tuskaa saada muokattua jälkikäteen. 

1. Taavi ja Mauno

2. Marina ja pallo

3.

4.

5.

5. (yksi suosikeista)

6.

7.

8.

9.

10. (yksi omista suosikeista)

11. (yksi omista suosikeita)

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18. (omia suosikkeja)

19. ystävykset maastolenkillä

20.

21.

22.

23.

24. (omia suosikkeja)

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32. Nautiskellen lenkin jälkeen

33. auringonpalvoja

Lopuksi vielä uusi rakennekuva! 

 

 

34.