Kiirettä pidelly

On ollut aika viime päivinä vähän kortilla ja Taavikin on oikeastaan saanut tyytyä ihan vaan pikaisiin tervehtimisiin ja lääkitsemiseen. Ehkä se näin alkuun onkin ihan hyvä juttu, ettei sen kanssa enempää puuhaillakaan.
Se on kuitenkin päässyt takaisin kaverien luokse isoon laumaan, joten tekemistä riittää päivällä ihan omastakin takaa. Se saa nyt heinää neljä kertaa päivässä ja viimeiset yöheinät tiheästä verkosta.

Eilen kävin antamassa sille toisen tuubin mahalääkettä ja Taavi suhtautui tuubiin vähän epäilevästi. Olisin kovasti toivonut, että se olisi ottanut pastan ihan vapaaehtoisesti, sillä se tuoksuu minusta ihan vastustamattoman hyvälle, ihan kuin jollekin piparkakulle! :)
Taavi on asiasta selvästi eri mieltä, mutta kun ottaa riimusta kiinni ja survasee tuubin sisällön mahdollisimman syvälle nieluun, niin ei se vastustele sen kummemmin. Se tuubi vaan on tyhjänäkin erittäin epäilyttävä ja sitä ei tohdi lähestyä. Palkaksi tästä urhoollisesti lääkkenotosta saa sitten porkkanaa ja heti on mieli parempi.

Eilen lisäksi vähän harjasin pahimmat irtoroskat pois ja mahan alta tuntuu olevan vielä arkaa. Häntä huiskaa ja ilme on mutrullaan.. Harjasin silti itsepäisesti myös koko mahanalusen, että oppii ettei se kuitenkaan onnistu luimimalla lopettamaan ikävää harjausta. Lisäksi annoin sille Greenline-puuron, jonka turpoamista Taavi aina kieli pitkällä tuijottaa. :) 

Taavi ja K peltokävelyllä lokakuun lopulla

Tänään kävin illasta vielä pikaisemman tallireissun, Taavi oli jo sisällä syömässä. Se oli niin keskittynyt heiniinsä, että puuhasin jonkun aikaa siinä omiani. Huutelin sitten Taavia nimeltä ja moikkasin, niin Taavi tuli hämmentyneenä katsomaan ja tulihan sieltä sitten se hörinätervehdyskin.
Urhoollisesti meni koko tuubi lääkettä, tälläkertaa ihan ilman riimun laittoakin selvittiin. Harjasin taas ja Taavi oli rauhallisempi kuin eilen, vaikkakin kun väistätin sitä ryntäistä, niin se luimi. Komensin, koska se nyt ei ollut minusta mahaan liittyvää, väistää pitää kuitenkin.

Kävin täyttämässä verkkoja valmiiksi, niin riittää sitten varmasti, tällähetkellähän niitä ei kulu kun yksi päivässä. Greenline-puuron jälkeen hain kupin karsinasta ja koetin silitellä, mutta Taavi oli tosi äkäinen enkä olisi saanut edes selän päältä silitellä..? En sitten tiedä, että tuliko maha puurosta hetkellisesti kipeäksi, vai mitä ihmettä se oikein puuhasi, rauhoittui kyllä siitä sitten ja päästä sekä kaulasta sai kyllä rapsutella.
Seurailin vielä hetken siinä ja kun kaikki vaikutti olevan ok, niin heitin kuppiin palan porkkanaa ja sanoin heipat.

Kuinkahan kauan siinä menee, että lääkkeen vaikutus pitäisi näkyä? Kyseessä kuitenkin oli hyvinkin pienet haavaumat.. Käytös tuntuu minusta hiukkasen ylisuurelta siihen nähden. Vai olisiko kyse testailusta? Vaikea sanoa, enkä toisaalta haluaisi kipeää hevosta komentaakaan. Olen nyt ottanut kiukutteluun sen kannan, että niin saa tehdä, mutta kesken oleva tekeminen ei siitä kuitenkaan keskeenny. Jos oikein pahasti meinaa mieltään osoittaa niin sitten olen komentanut.

Viikonloppuna ajattelin käydä Taavin kanssa ainakin maasta käsin kävelemässä. Nyt kun tännekin viimein tänään tuiskutti vähän lunta! Jospa vaan tuuli hiukan laantuisi viikolopuksi, eihän tonne tuiverrukseen oikein kukaan viitsi lähteä, siellä on ihan pirun kylmäkin.

Viikon siistein maha

Kuten otsikosta voi päätellä, niin tänään sitten viimein odotus saatiin päätökseen ja päästiin klinikalle!

Eilenhän kävin aamulla hakemassa Taaville kuonokopan, jotta ei tarvitse pelätä sen syövän päivällä tarhasta mitään. Illalla sitä soviteltiin ja porkkanan kanssa totuteltiin.
Ennen paastoamisen alkua annoin vielä iltapuuron ja heinää viime hetkillä. ;)

Tämmönen koppa, kuva ja koppa Hevarilta

Tänään Taavi huuteli meille heti tervehdyksen ja seisoi koppansa kanssa portilla meitä vastassa. Huuteli myös perään, kun kävin laittamassa tallissa kaikki valmiiksi.
Haettiin Taavi sitten sisään ja suojitin sen jalat, pidettiin koppa vielä päässä ettei vaan pääse ottamaan heinää tallista lähtiessä. Kuulemma se oli aamulla ottanut heparit koppansa kanssa ulkona, kun ei ollut saanut heinää. Oli pukitellut ja riehunut hurjasti. :D

Taavi ei olisi halunnut mennä koppiin tänäänkään, kun ei siellä ollut edes ruokaa. Koitettiin narun kanssa takaa painostaa, mutta Taavi tuntui vaan hermostuvan siitä enemmän ja alkoi näyttää siltä että potkaisee. Jouduin laittamaan narun turvan ympärille, kun Taavi meinasi kävelyttää minua vähän väärään suuntaan välillä. Lopulta se otti sellaisen muuliasennon, että oksat pois ja mie pidin kopissa vastaan, sitten se taas perinteisesti antoi periksi ja käveli sisään.. :D Päästiin siis onneksi ajoissa lähtemään, kun olin päässyt töistä lähtemään vähän aikaisemmin.

Matkalla kopista kuului jossain välissä aikamoinen ryske ja vetoautokin heilui. Katselin, että pystyssä on, joten ei pysähdytty sen kummemmin asiaa tarkistamaan. Ilmeisesti ärsytti kun ei heiniä ollutkaan kopissa, niinkuin normaalisti.
Paikan päällä huomasin, että Taavi oli saanut korvahupun pois paikoiltaan ja se oli pudonnut sen naamalle, tollotkin oli korvista lentäneet. Ilmeisesti sitä se siellä oli teiskannut.

Päästiin heti pakkopilttuuseen ja oireiden selityksen jälkeen Taavi sai rauhoitteen. Tähystys meni ihan hyvin, vaikka Taavi alkuun vähän vastustelikin letkun laittoa. Maha oli siisti, mutta oikein kun kaiveltiin niin löytyi pari pikkuista, pistemäistä mahahaavaa ja lisäksi toisesta kohdasta löytyi jo parantunutta eroosiota. Kuulemma tällä viikolla on tähystetty paljon vatsoja ja Taavin vatsa on ollut viikon kaunein ja siistein.
Koska löydökset olivat oireisiin nähden aika pieniä, niin päätettiin ottaa vielä hiekkakuvakin. Hiekkaakaan ei ollut kovin paljon 15x2cm kokoinen alue, joka kuulemma pitäisi lähteä itsestään liikkeelle nyt, kun maa jäätyy.

Hieman ihmeteltiin oireiden suuruutta ja löydösten pienuutta, mutta päädyttiin kokeilemaan josko vatsahaavalääkitys kuitenkin tehoaisi. Jotkut hevoset voivat olla kovinkin herkkiä vatsahaavalle ja Taavilta löydetty pieni haava oli kuitenkin vuotava.
Jos lääkitys ei tehoa toivotulla tavalla kolmessa viikossa, niin sitten täytyy soitella klinikalle ja miettiä jatkotutkimuksia. Seuraavaksi olisi sitten Cushing ja metabolinen oireyhtymä (tosin Taavi ei oikein vastaa metabolista hevosta) epäilyssä ja tutkimuksessa, lisäksi ontumatutkimus olisi hyvä tehdä jos oireet eivät helpotu .
Mainitsin mys oudosta hikoilusta lenkin jälkeen juuri nälkäkuoppien kohdalta ja kainalosta ja sain varmistuksen siihen, että se totta tosiaan ei ole normaalia.

Eli nyt täytyy vaan toivoa, että Taavi on sangen kipuherkkä ja oireet katoavat lääkityksellä. Se saa ensin viikon GastroGardia ja sitten kaksi viikkoa Ranixalia, tarvittaessa sitten voidaan jatkaa vielä kuuria.

Kotimatka sujui hyvin, vaikka Taavi hetken miettikin koppiin menoa. Kotona sillä oli kova kiire karsinaan, kai arvasi että taitaa viimein olla ruoka-aika. Se oli kuitenkin melkein 20 tuntia syömättä!
Annettiin klinikan ohjeen mukaan vähän aluksi heinää ja lisäksi tein sille Greenlinesta puuron. Käydään vielä illalla antamassa sille eka satsi lääkettä ja se saa verkon yöksi.

Lääkityksen lisäksi saatiin ohjeeksi antaa heinää useita kertoja päivässä tai vapaasti (tosin tässä on suuri lihomisvaara) ja yöheinät tiheäsilmäisestä verkosta. Lääkekuurin ajan lepoa tai kävelyä ja heinää ennen kävelytystä.
Muuten lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi meitä opastaa, kun ruokinta tuntui olevan kunnossa ja homma muutenkin ok. Nyt vain peukut pystyyn ja seuraillaan tilannetta! Lusern-haketta käyn vielä hakemassa, kun tuo Greenline säkki loppuu.

Tässä vielä ne löydökset lääkärikielellä:
"Gastroskopia:

- margo plicatus siisti
- curvatura minorissa muutama vuotava pistemäinen haavauma
- pylorus suuaukko siisti, hieman kauempana muutama paranemassa oleva eroosioalue
- duodenumin alkuosa siisti

RTG hiekan varalta:
- todettiin hiekkaa 15x2cm aluea sekä muutamia erillisiä hiekkahippuja"


Kamerakin oli, mutta en muistanut sitä käyttää.. :)

Voihan kipeys

Tänään oli tarkoitus mennä aamusta kävelylle Taavin kaa, mut sänky vei voiton. Olen TAAS kipeä...:( 

Eilen kuitenkin pääsin Taavia moikkaamaan. Menin tallille uoli viiden maissa ja hepat olikin jo sisällä. Tein Taavin sapuskat valmiiksi ja sinä aikana kun greenline turposi täytin heinäverkot valmiiksi. 

Sapuskan turvottua annoin sen Taaville syötäväksi. Taavin syödessä hain heijastimet ja harjat valmiiksi karsinan luo. Otin Taavin vaihteeksi käytävälle harjattavaksi. Jätkä ei ollut niin herkkä kyljistä ja mahasta kuin aiemmin, mutt kyllä se luimi ja näytti että ei tunnu kivalta. Heijastimet laitettuani laitoin vielä otsalampun päähäni ja lähdettiin ulos.

Käytiin kävelyllä kylällä päin. Taavi oli melko pörhäkkä. Se tuijotteli kaikkia valoja ja tienviuhkat oli jännittäviä. Jätkä käveli tosi reippaasti ja tarjosi välillä raviakin. Käytiin reilu puolentunnin lenkki, itsekin siis kävelin. 

Tallissa harjailin Taavin ja hoidin varusteet paikoilleen. Lopuksi viritin sille heinäverkon paikoilleen. Tuli kyllä sellanen patentti viritys, että saa nähä kestikö se yön yli vai ei. ;)

Huomenna onkin sitten Taavin klinikkareissu. Harmi kun en ihe pääse mukaan...

- Sanni

Aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy

Taavi elokuussa, aurinkoa ja kenttää on ollut ikävä..

Tylsän harmaata ja sateista aina vaan.. Alkaa todenteolla olemaan mitta täynnä. Toisaalta taas Taavin lepokausi mahan takia sattui oikeinkin hyvään saumaan, ei nimittäin huvita tippaakaan lähteä ratsastamaan. Olen aika totaalisen kyllästynyt jo maastoiluun (jota sitäkin rajoittaa tämä märkyys) ja ainaiseen vesisateeseen ja koleaan kylmään ilmaan.
Onneksi se kaiketi on ensi viikolle luvannut lumisadetta ja sitä myöten myös pakkaskeliä. Josko ne lumet nyt sitten jäisivät maahan ainakin pidemmäksi aikaa.
Taavi siis vietteli tänään taas lomapäivää ja käytiin sitä iltasella moikkaamassa ja katsomassa miten se jakselee. Se olikin ahkerana syönyt kaikki kolme heinäverkkoa tyhjäksi. :) Saatiin taas tervehdys heti ovelta, Taavi höristeli oikein pitkään ja tuli heti katsomaan.

Laitoin Greenlinet turpoamaan, Taavi seurusteli sillä aikaa K:n kanssa. Seuraavaksi sitten heinäverkkojen täyttöä..
Karsinassa ollutta heinäverkkoa irrottaessa Taavi livisti käytävälle, kun mie luulin että K seisoo siinä edessä enkä siten kiinnittänyt huomiota. K pysäytti Taavin heti oven ulkopuolelle, mutta se ei mahtunut peruuttamaan ovenraosta takaisin, joten se koetti sitten lähtä kävelemään heinäpuolelle. K taas pysäytti ja Taavi kääntyi sitten ympäri ja oli matkalla vesipisteelle.. :D 
Sillä aikaa olin saanut oven avattua ja nappasin karkulaista päästä kiinni ja rauhoittelin, ettei ole hätää. Se hipsikin sitten oma-aloitteisesti karsinaansa takaisin ja näytti vähän nololta, kävin kiittelemästä oikeasta ratkaisusta palata omaan karsinaan.

Sain heinäverkot täytettyä ja vein yhden heti syötäväksi. Samalla koetin vähän kuvetta ja sain tiukan vastalauseen, joten en kiusannut sitten enempää. Taaville ei heinä maistunut, vaan se kuikuili ovelta, kun sekoittelin Greenlinea. Jouduin sitten lisäämään niin paljon kylmää vettä sekaan, että puurosta tulikin velliä.
Taavi söi sen silti hyvällä ruokahalulla ja palasi sitten heti heinien kimppuun.

Kuppiin jäi vähän vielä tähteitä, joten annoin Reiskan maistaa vähän. Se kun niin kovasti koetti kiinnittää meidän huomion, kun annettiin Taaville puuroa. Taavi tuli sitten ihmeissään ovelle katsomaan, kun Reiska sai syödä puuron jämät hänen kupistaan. Tarkasti vielä karsinan lattialta, ettei kippo enää ole siellä ja tuli takaisin ovelle järkyttynyt ilme kasvoillaan. :D 
Tarjosin sitten uudelleen herralle puuron jämiä, mutta ei kelvannut. Heikillekin annoin nuoltavaksi kupin reunat ja taas Taavi oli varma, että siellä kupissa on varmasti jotain muutakin. Ei kelvannut tähteet edelleenkään, kun uudelleen tarjosin. ;)

Seurusteltiin vielä hetki Taavin kanssa ja K antoi sille pari porkkananpalaa. Sitten lähdettiin kotia kohti taas.

Taavi elokuussa

Taavi-tonttu Kouvolassa

Tänään meillä olikin sitten se joulunavaus-kulkueeseen osallistuminen. Kaikki meni tosi hyvin, kunhan päästiin matkaan.

Mentiin aamusta tallille ja Taavi olikin nauttimassa heinäateriaansa verkosta parhaillaan. Se oli onnistunut nukkumaan pissalätäkössä ja toinen kankku sekä kuve olivat ihan märät.. Kävin äkkiä huuhtomassa ne vedellä ja sitten letitettiin harja. Letitin sekaan vielä pätkän hopea-sinistä joulunauhaa. :)

Annettiin Taaville Antepsinia, kun oli jännä päivä tiedossa, se otti lääkkeen ihan hyvin. Annostelin vähän reilusti jotta edes vähimmäismäärä menisi mahaan asti.
Käärin pintelit ja vietiin tavarat autoon sekä täytettiin kuljetukseen isompisilmäinen verkko. Kello alkoikin jo olla aika paljon, joten meinasi tulla vähän kiirus. Paketoin Taavin jalat vielä putseilla ja neoprenisuojilla ja sitten eikun matkaan.
Taavi käveli kyllä hyvin sisään koppiin, mutta sillä aikaa kun menin etupuomin ali, niin sen kärsiväliisyys loppui porkkanoiden odotteluun ja se meinasi lähteä ulos. Sain sen houkuteltua takaisin kipon avulla, mutta puolet porkkanoista vieri pitkin lattiaa.. K ei kerennyt laittaa puomia, kun Taavi sitten peruutti tyynesti ulos kopista kun porkkanat loppuivat.

Sen jälkeen Taavi olikin sitä mieltä, että eihän nyt enää uudestaan tonne mene kun kerran tuli jo pois.. Mulla alko samantien verenpaineet nousemaan, vaikka tietenkin pitäisi pysyä rauhallisena. Taavi ei houkuttelusta huolimatta tullut, vaan jäkitti lastausillan edessä tai lastaussillalla. Välillä se käveli sivuun lastaussillastakin.
Kiepautin narun sen turvan ympärille, kun se meinasi pari kertaa kävelyttää minua hiukkasen väärään suuntaan. Kun naru oli turvan ympärillä, niin talutin sen koppia kohti ja se jumitti taas, kiskasin kerran narusta ja vedin vastaan eikä Taavi kovin kauaa viitsinyt naama kurtussa seisoa, joten se katsoi paremmaksi tulla sisälle.. :D
Se tosin koetti vielä uudelleen, että pääsisikö tällä kertaa myös lähtemään ulos, mutta kiskaisin taas narun turvan ympärillä tiukaksi ja lisäksi K takaa ärähti, niin saatiin puomi kiinni. Se koetti tietenkin vielä kokeilla muutaman kerran, että pääsiskö kuitenkin ulos ja mekasti vähän kun luukut suljettiin (jätettiin takaluukun yläosa auki), mutta rauhoittui liikkeelle lähtiessä.

Matka meni hyvin, Taavi otti heinää verkosta ja katseli maisemia. :) Oltiin paikalla kaikesta huolimatta ihan hyvään aikaan, vaikka olin jo ihan varma ettei päästä ollenkaan lähtemään.
Perillä purettiin se kopista ja laittelin sen kuntoon siinä parkkiksella. Taavi suhtautui kaikkeen tosi tyynesti ja rauhallisesti, katseli vaan vähän ihmeissään. Jätettiin sille pumpulit korviin, kun ei niistä haittaakaan siellä melussa ole.
Sitten vain ystävän tyttö kyytiin ja eikun kohti kulkueen alkamispaikkaa. Siellä jouduttiinkin sitten odottelemaan hetken aikaa. Taavi jaksoi aika hyvin seisoskella, mutta sitten se alkoi napsia minua tylsistyksissään.

Vihdoin päästiin liikkeelle ja Taavi käyttäytyi todella asiallisesti koko kulkueen ajan. Se haukottelikin jossain vaiheessa kulkuetta makeasti.. Joku kommentoi jossain kohtaa, että "Toi näyttää kaikkein eniten porolta", meinasi vähän naurattaa.. :D
Muutenkin Taavi keräsi katseita ja moni kehui sitä, mitä nyt kerkesin kuulemaan ohi kävellessä. Kulkueen päätepisteessa kaupungintalolla myö jatkettiin hevosten kanssa sitten takaisin parkkipaikalle jossa kopit olivat.
Yhdessä kohtaa linja-auto ajoi vastaan autotiellä, kun käveltiin kävelytietä ja sitä Taavi vähän katsoi. Ystäväni käveli tien puolella ja Taavi laittoi pään hänen syliinsä, kun bussi meni ohi, eikä sitten pelännyt ollenkaan. :)

 Otettiin vielä parkkiksella kuvia tontturatsukoista ja tietenkin Heli oli meitä taas kuvaamassa. Otettiin vielä muutama yhteiskuva Taavista ja hoitokoira Teposta. Teppoa vaan vähän pelotti olla Taavin lähellä, mutta kun olin välissä "sovittelijana", niin sitten uskallettiin haistaa puolin ja toisin. 

 

Teppokin kävi meitä moikkaamassa..

.. mutta taavi oli vähäsen pelottava

Takaisinpäin Taavi lastautui taas kuten ennenkin, suoraan sisään ja odotteli rauhassa että puomit saatiin kiinni. Taisi taas olla jännittävä päivä, kun kopissa sitten tuli heti kakka ja pissatkin oli kotimatkan aikana tulleet sekä pieni hiki pinnassa.
 

Ei muuta kun kotiin!

Tallissa laitoin Taaville hetkeksi loimen ja heitin vähän heinää karsinaan siksi aikaa, kun siivottiin tavarat paikoilleen ja tyhjennettiin koppi. Tein vielä Greenline-puuron ja annettiin toinen satsi Antepsinia varmuudeksi. Taisi K antaa sille muutaman porkkanan sillä aikaa, kun puuhailin heinien ja tavaroiden kanssa.
Taavi meni hyvin tarhaan (se on kuulemma ollut aamuisin vastahankainen menemään sinne) ja piehtaroi heti molemmat kyljet, kävi napsimassa vähän heinää ja tuli sitten taas ihmettelemään ja keräämään sääliä yksinolollaan meidän luokse.
Siliteltiin ja rapsuteltiin vielä ja sitten lähdettiin itsekin syömään.

Tonttujoukko

Vähän vielä videotunnelmia:

Tonttulakin ulkoilutusta

Menin taas aamusta tallille. Taavi vaikutti hyväntuuliselta ja pirteältä, verrattuna siihin mitä se oli kun viimeksi kävin. Se oli syönyt yön aikana heinäverkonkin tyhjäksi. Annoinkin Taaville vähän lisää heinää syötäväksi ja täytin sitten heinäverkon ja tein pöperöt valmiiksi.

Harjailin Taavin. Kyljistä ja mahan alta harjatessa se hieman protestoi, mutta muuten oli leppoisan oloinen. Viritin sille myös heijastin loimen, koska ulkona oli sumuisen hämärää. Lisäksi laitoin tonttulakin jätkän päähän, jotta se tottuisi siihin. En kiivennyt tänäänkään Taavin selkään, vaan lähdetty aamukävelylle. Lähdettiin vaihteeksi tallin risteyksestä oikealle. Lenkillä mentiin taas Taavin tahtiin, tahti oli reippaampi tänään kuin viimeksi. :) Vanhassa keltaisessa hirsitalossa asustava vanha herra oli juuri hakemassa postia ja pysähtyikin juttelemaan hetkeksi. Kyseli miksi en rastastanutkaan ja kerroin Taavilla olevan mahavaivoja ja sen tähden en raaski selkään kiivetä. Setä siinä kyseli mielenkiinnolla, että syökö hevonen ja onko äkäinen. Mietti myös, että kunhan ei vakavampaa olisi. Huolehti vielä, että onhan lääkäriin päässyt. :D Kerroin sitten, että ensiviikolla on tähystys ja sitten tiedetään enemmän. Setä toivotti meillä vielä onnea matkaan ja lähti sisälle. Aika herttanen tapaus. :)

Kotiinpäin Taavilla oli suorastaan kiire, pihatiellä se otti jopa pari raviaskelta. Tallissa vein Taavin harjat yms paikoilleen. Heitin loimen selkään (tullessamme pihaan alkoi sataa : / ) ja vein ulos. Portilla se löi taas jarrut päälle, mutta huomatessaan miulla olevan porkkanan se seurasi kiltisti perässä. Rapsuttelin Taavia vielä hetken ja sitten lähdin kotiin.

- Sanni

Lomailua, verkkojen täyttöä, tonttulakin sovittelua..

Kävin eilenkin vielä illalla tarkistamassa tallilla tilanteen ja täyttämässä verkkoja. Taavi taas hörisi tervehdykset ja otti iloisesti vastaan, se oli parhaillaankin askartelemassa heinäverkon kanssa. Hyvin näyttää jo homma sujuvan, selvästi on ahkerasti harjoiteltu. :)
Sama verkko oli riittänyt ilmeisesti koko päivän ja täytin sen vielä täyteen käydessäni, että riittää sitten mahdollisimman pitkään yöksikin. Muuten en kiusannut Taavia, silittelin ja juttelin vaan.

Tänäänkin mentiin illasta K:n kanssa tallille ja tarkoituksena oli kuvata Taavin reaktioita kipeistä kohdista. Mutta kuten arvata saattaa, niin kamera unohtui kotiin. Otettiin kyllä videota K:n kännykän kameralla joka on vahingoittunut, joten laatu on tosi heikko. Näkyyhän siitä kuitenkin, miten kovasti se protestoi. Mukana myös vähän muutakin puuhailua.

Taavi oli muuten hyväntuulinen, kunhan kipeisiin kohtiin ei koskenut. Hiki sillä tuntui sisällä olevan, mutta Hupukin samanlaisella karvalla varustettuna näytti olevan vähän hikinen.. Kohta on pakko klipata vauhtiraita, jossei ala ilmat viilenemään.

Annoin vielä Greenlinen ja täytin verkot. Tänään oli mennyt ulkona kokonainen verkko ja iltaverkostakin oli jo syöty hyvin, joten täytin sen vielä uudelleen. Taavi vaan ei olisi halunnut luopua verkostaan edes siksi aikaa. Saatika, että olisin saanut laittaa sen rauhassa takaisin seinälle.. :D

Vähän rapsuteltiin ja pidettiin seuraa, muuten ei puuhattu kummempia. Soviteltiin vähän tonttulakkia, kun Taavi on kaikesta huolimatta lähdössä lauantaina Kouvolan keskustaan joulukadun avajaiskulkueeseen. Ajattelin hakea sille huomenna apteekista Antepsinia pullon sille päivälle, kun kuljetuksesta ja hälinästä tulee kuitenkin vähän turhaa stressiä, muutenhan tehtävä on kevyt; kävelyä vain.

Eilen kävin etsimässä myös punaisia pinteleitä kaupasta ja löysinkin yhdestä liikkeestä onneksi! Samalla kierroksella tarttui Agrimarketista mukaan heijastinsuojat ja -putsit (sekä itselle kypärämyssy). 

Kuvat Horzelta

Aamulenkki jalkasin.

Menin aamulla tallille ja heti ensimmäisenä menin Taavin luo tutkiskelemaan sen oloa. Se oli satulavyön kohdalta todella herkkis. Aiemmin se ei ole miulle noin selvästi mieltään näyttänyt. Luimisti ja nosti takajalkaa. Rapsutella tosin se antoi itseään ja näytti nauttivankin siitä. Annoin Taaville sitten heinää syötäväksi ja laittelin ruokia valmiiksi. Päätin myös, että tänään en jätkän selkään kiipeä. Hainkin sitten heijastinloimen Taaville ja ihelleni liivin ja lähdettiin rauhalliselle aamukävelyllä katselemaan maisemia ja nuuhkuttelemaan sadeaamua.

Taavi lähti lenkille mielellään. Lähdettiin tallin pihasta vasemmalle ja seuraavasta risteyksestä oikealle. Alkuun se tuntui olevan ihmeissään siitä kun miekin olin jalan. Käveltiin ihan Taavin tahtiin ja ihmeteltiin töihin lähteviä ihmisiä. Myös teiden penkkoja Taavi nuuhkutteli mielenkiinnolla.

Keltaisen mökin kohdalla Taavi pysähtyi ja pörisi. Ihmettelin, että mitä se oikein näki, kunnes tajusin postilaatikon puuttuvan risteyksestä. :D Jatkettiin matkaa mäen päälle ja siellä sitten käännyttiin takaisin tallille päin. Takaisin päin Taavi käveli reippaammin kuten aina.

Tallissa annoin Taaville greenlinen (tuskin toinen satsi pahitteeksikaan on) ja harjailin sitä hetken siinä samalla. Sitten laitoin sille sadeloimen ja vein ulos.

Mököttäjä

Ulkona Taavi oli ihan ihmeissään kun kurvattiinkin tallin nurkalta heti oikealla olevaan tarhaan. Se löi aluksi jarrut kiinni portilla, mutta tuli kuitenkin nätisti perässä tarhaan. Sitten se menikin suoraan pettyneen näköisenä tarhan nurkkaan, kun tajusi että tänne on oikeasti jäätävä yksin. 

Näytin sille heinäverkon ja vähän se siitä söikin, mutta sitten meni taas mököttämään. Seurailtiin siinä tallin omistajan kanssa sitä hetki ja todettiin, että eiköhän se heinä ala maistumaan sitten kun nälkä iskee.

Otin vielä muutamia kuvia Taavista ja sen aikana se lopulta alkoi vähän tutkailla ympäristöä ja tuntui tyytyvän kohtaloonsa.

- Sanni

Verkkojen ihmettelyä

Kävi tosi hyvä tuuri töissä ja sain järjestetty ensi keskiviikoksi mahdollisuuden päästä klinikalle. Soitinkin klinikalle eilen ja juttelin hetken lääkärin kanssa asiasta. Hän oli sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa tähystää ja katsoa missä mennään.
Sovittiin sitten, että tullaan keskiviikkona näyttäytymään ja tähystetään se vatsa.

Siihen asti Taavi on vapaalla heinällä, ilman väkirehuja levossa tai rauhallisella kävelyllä. Kehoitettiin antamaan heinää aina ennen kävelytystä, niinhän me ollaan tehtykin. Greenlinea se saa silti syödä. Suurin haaste on ennen tähystystä 17 tunnin paasto ja 2 tuntia juomatta.. Ell varoitteli, että voi tulla kovinkin äkäiseksi ja ahneelta kannattaa varmuudeksi ottaa alusetkin pois.

Tilasinkin viikonloppuna Taaville Galoppin verkkokaupasta kolme isoa tiheäsilmäistä heinäverkkoa, ne tuli tänään ja hain ne heti postista. Tosi nopea toimitus ja palvelu tuossa kaupassa, voin vaan suositella!

Saatiin tallilla sovittua, että Taavi siirtyy nyt väliaikaisesti tarhailemaan yksin pienempään tarhaan tallin viereen ja saa syödä verkoista heinää vapaasti. Täytetään itse verkot ja tallin puolesta laittavat uutta eteen kun vanha loppuu. Ihanaa, kun on niin mukava tallipaikka, että asiat hoituu ilman taistelua.

Valmiina aamuksi...

Kävin illasta Taavia moikkaamassa samalla, kun vein verkot ja täyttelin ne. Se taas hörisi mulle tervehdykseksi kun menin, mutta ei tykännyt erityisesti rapsutuksista. Kokeilin vielä kipeistä kohdista ja se reagoi voimakkaasti luimimalla, eikä oikein tykännyt yleensäkään koskemisesta ryntäisiin, sään päälle, mahan alle tmv. paitsi kaulasta ja päästä sai rapsuttaa.
Turvotin Greenline-puuron sille ja Taavi odotteli sitä kovin kärsimättömänä, se jopa rymysi karsinassa, mitä se ei ole kyllä aiemmin tehnyt. Heinääkin oli kokoajan tarjolla, mutta puuro oli ilmeisesti paljon parempaa.

Taavi ei ensin oikein hoksannut, että minkä ihmeen pussukan laitoin sen karsinaan, joten katsottiin sitä hetken yhdessä. Kun otin sen maahan, niin Taavia alkoi heti kiinnostaa ja se alkoi nyplätä sitä innoissaan. Se ei vaan oikein hoksannut, että heinää saa niistä aukoista, se koitti repiä niitä solmuja ja haukkasipa se pari kertaa oikein isolla haukulla osan verkosta suuhun. :D Harmi ettei ollut kameraa!

 Pari kuvaa otin aataminaikaisen kännykän kameralla:

Miten tää toimii?

Sitkeää harjoittelua

Kun Taavi pääsi verkon kanssa vauhtiin, niin ripustin sen takaisin seinälle. Se jäi taas hölmistyneenä katsomaan, mutta siirtyi sitten riehumaan verkon kanssa. Kirjaimellisesti riehumaan; verkko sai niin kovaa kyytiä että sen paikkaa oli pakko muuttaa (se kolisi ruokaämpäreihin yms.). Se edelleen nyppi niitä solmuja ja jos se otti vahingossa narun kohdasta kiinni, niin se veti ihan raivolla sitä verkkoa.. Kauankohan se verkko kestää tollasta menoa?? Ehkä se vielä oppii syömään siitä.. :)
Hetken vielä seuralin ja naureskelin, kun Taavi askarteli verkon kanssa ja sitten lähdin kotia kohti. Heitin vielä kuppiin porkkanan ja rapsutin vähäsen. :)

Kuutamoköpöttely

Tänään menin tallille iltapäivällä töistä päästyäni. Heti ekana laitoin Taaville greenlinet turpoamaan ja hain karsinaan heinää. Sitten menin hakemaan Taavia laitumelta. Ilokseni hetken huudeltuani Taavi tulikin luokseni ja tuntui lähtevän mielellään matkaan mukaan.

Tallissa laitoin Taavin karsinaan ja ekana kävin sen kyljet läpi Ellun laittamien videoiden tavoin. Taavi vain luimisti hieman nälkäkuoppien kohdalla, mutta ei tarjonnut kaviota tai näyttänyt lohikäärmeeltä. Siispä päätin lähteä ihan vaan kevyelle köpöttelylenkille, kun ulkona oli kaunis alkava kuutamokin. Ennen lenkillelähtöä tosin annoin Taavin syödä rauhassa heiniään sekä Greenlinet. Siinä samalla harjailin Taavia ja seurailin tiiviisti sen reagointia kun jouduin rapsuttamaan savea napakammin satulavyön alueelta, mutta jätkä vain söi heiniään tyytyväisenä. Menin ilman satulaa taas, jotta satula ja satulavyö ei ahistaisi Taavin oloa.

Pihalla kiipesin selkään ja lähdettiin kylillepäin vaihtelun vuoksi. Kyläreissulla tosin olikin ruuhkaisaa. Lenkillä ollut pariskunta oli Taavista jännittävä juttu, varsinkin kun he vain seurasivat hiljaa takana. Taavi pälyili kokoajan taakseen ja oli huvittavan näköinen. Vastaan tuli myös pieni traktori, josta Taavi ei välittänyt, mutta sen jälkeen vastaan tullut isompi traktori ison peräkärryn kera (Tallin oma) olikin jo jännittävämpi. Taavi pyörähti paikoillaan ympäri ja...pysähtyi kuin seinään. Takana tullut pariskunta oli "hajaantunut" toinen oli ojassa ja toinen tien toisella puolella. Mies sitten sanoi olleensa ihan varma, että hevonen lähtisi vauhdilla ja siksi loikkasi ojaan. Kehuin heille Taavin rauhallisuutta ja fiksuutta ja sanoin vielä, että harvemmin Taavi mitään pelkää. Pyytelin myös anteeksi häiriötä. Köpöteltiin sitten Taavin kanssa pellon kautta takaisin tallille.

Tallissa hoidin Taavin ja vein varusteet paikoilleen. Putsasin myös suojat pellolta tulleesta savesta. Sitten annoin Taaville vielä lisää heinää ennen kun lähdin kotiin.

- Sanni

Huoli ei olekaan ehkä ihan turhaa..

Epäilykseni Taavin mahaongelmista vahvistuivat tänä aamuna niinkin paljon, että epäilen vahvasti sillä olevan vatsahaava..

Menin taas aikatauluongelmien takia aamusta tallille ja Taavi sai juuri aamupuuronsa. Laittelin siinä muut puurot likoamaan ja Taavi sai vähän heinää karsinaan.
Menin harjailemaan sitä ja se oli piehtaroinut mudassa edellisenä päivänä. Raaputtelin sitten kumisualla kuivunutta mutaa irti ja oikean nälkäkuopan kohdalla hetken aikaa hinkattuani meinasin saada kenkää.. Kokeilin uudelleen samasta kohdasta ja tällä kertaa reaktio oli vielä raivokkaampi, niin suuri että jouduin komentamaan..
Siirryin sitten harjaamaan toista puolta ja kainaloita ja satulavyön kohtaa harjatessa ilme alkoi taas mennä mutruun. Painelin vähän ja sivelin satulavyön kohtaa ja sain murhaavia katseita.

Otin Taavin käytävälle, kun se oli syönyt heinänsä (se on yleensä käytävällä lauhkeampi). Kokeilin samoja paikkoja kädellä ja sain taas hyvin kipakan palautteen, näytin tallityöntekijällekin ja hänkin katsoi ihmeissään.
Päätin olla ratsastamatta tänään, sillä en tarkoituksella halua kipeää kiusata.

Kyllähän noi oireet aika selkeät on, ei siitä mihinkään pääse. Taavihan on laihtunut myös ja on ruuan perään kovin ahne ja puolustaa sitä kovasti. Se myös ahmii heinät kiireesti kuola suusta lentäen..
Vaikkakin usein ruokahalu on vatsahaavahevosilla huono, niin oireet voivat olla moninaisia ja netistä kokemuksia lukiessa myös tämä "pakkomielle" ruokaan voi olla merkki vatsahaavasta.

Täytyisi kuvata videolle Taavin oireilut, mutta tähän hätään en niitä saanut.
Esim. tässä videossa mies käpäilee juuri samoja kohtia, joista Taavi kiukkuaa. Siis mahan alta satulavyön kohdalta ja siitä ylöspäin kättä hivuttamalla saa Taavin hermostumaan. 

 Ja tässä taas näkyy se toinen kohta, joka oireillut jo pidempään: 

Suunniteltiin tässä Sannin kanssa, että mitä tehdään ja meillä on nyt seuraavanlainen toimintasuunnitelma:
Taavi siirretään mahdollisuuksien mukaan yksin tarhailemaan ja se saa syödä tiheäsilmäisestä heinäverkosta vapaasti heinää kokoajan, lisäksi Greenline+Chia+kalkki aamulla ja ennen liikutusta (kävelyä kunnon mukaan), tässä vähän tietoa Greenlinen käytöstä vatsahaavaisella.
Täytyy vielä jutella tallilla, että onnistuuko tällainen järjestely jos itse laitetaan heinät valmiiksi, senkun kiikuttaa eteen.
Yksin tarhaaminen on tosin ikävää, mutta neljän hevosen laumassa on vähän vaikeaa muuten taata, että verkosta syövä on juuri Taavi.. Myöhemmin sitten katsotaan miten jatketaan.

Lisäksi soitan huomenna klinikalle ja kysyn mitä tehdään. Mulla ei ole mahdollisuutta saada vapaita töistä, joten klinikalle kuskaaminen on hankalaa. Seuraavan kerran kunnolla mahdollista ehkä joulun tienoolla, hätätapauksessa sitten aikaisemmin saan sumplittua..
Eli voisiko mahdollisesti saada jotain lääkitystä siihen asti ja tulla sitten katsomaan että missä mennään. Näkisi, että vastaako Taavi lääkitykseen.

Todella masentavaa, mutta tottakai me halutaan, että Taavi paranee. Onhan tuo vatsa oireillut jo pidempään (oikeastaan tulostaan asti), mutta olen luullut ongelman olevan enemmän suolistossa ja ruokinnassa, kuin varsinaisesti vatsassa. Enkä ole aiemmin saanut vatsavyön kohdalta reaktiota. Joko en ole osunut oikeaan paikkaan tai sitten se on tullut vasta nyt lisänä oirelistaan.
Mutta nyt en enää suostu kuuntelemaan muiden puheita siitä, että vika on mun päässä. Ei kiltistä Taavista ilman syytä tule lohikäärmettä, se on varma. Ja aikanaan Elmon kanssakin uskoin muita, vaikka minusta kaikki ei ollut ok jalan kanssa, eikä todellakaan ollutkaan.

Kyllä tästä taas eteenpäin mennään!

Aikainen lintu madon nappaa vai miten se nyt meni..

Menin tallille tänään jo ennen kahdeksaa, kun meille oli tulossa hoitokoira aamupäivästä. En tohdi jättää Stellaa yksin vieraaseen paikkaan K:n ollessa hirvimetsällä, joten kävin Taavilla ennenkun "Teppo" tuli meille.
Vaikka inhoan aamulla mennä ratsastamaan, niin nyt se oli vähän helpompaa, koska tiedän että saan loppupäivän viettää kotona. ;)

Tyttö nimeltä Teppo

Taavi oli tietenkin vielä sisällä ja rapsuttelin sitä hetken aikaa tervehdykseksi. Sitten annoin sille heinää purtavaksi ja tein puurot valmiiksi. Menin harjaamaan ja sain vastaani taas kovin happaman naaman, ihmekös tuo kun aamutuimaan tungetaan harjailemaan kesken aamiaisen..

Laitoin lampaankarvan, heijastinsuojat ja heijastinloimen, itselle vielä heijastinliivi, kun aamu oli vielä hämärä. Pihalla oli traileri, mutta Taavi ei ollut siitä moksiskaan, se on hieno juttu ettei se stressaannu kopin läsnäolosta (Elmo olisi jo kerennyt alkaa jännittämään).
Nousin aitan reunalta kyytiin ja lähdettiin tälläkertaa pihalta oikealle, ettei aina tarvitse mennä samaa reittiä. Tulee vähän itsellekin vaihtelua samalla. Alkaa vähän jo kyllästyttää ainainen maastoilu, mutta ehkä sieltä vielä tulee pakkaset ja lumikin joskus, niin pelto ja kenttä on taas ratsastuskunnossa.

Taavi oli alusta asti kohtuullisen reipas, vaikka jouduttiin käymään pikkuinen keskustelu siitä, voiko tien reunassa kävellä. Käytiin laukkaamassa yksi mäki ylös ja katsomassa mihin se vie, sitten otettiin laukkaa takaisinpäinkin. Mennessä oli vähän tahmeaa ja jouduin kannustamaan, mutta "kotiinpäin" laukka pyöri heti paremmin.
Sitten käytiin kävelemässä toisella puolella tietä latupohjalla. Siellä tosin oli vähän turhan märkää, mut eipä Taavia vesilätäköt haittaa.
Taavi alkoi kiemurrella ja koitti vaivihkaa kääntyillä kotiin, monta kertaa korjasin sen oikeaan suuntaan, mutta asia ei oikein tuntunut menevän jakeluun. Lopulta komensin raipan kanssa ja sitten Taavi uskoi, että nyt mennään eteen eikä mutkitella.
Käännyttiin ympäri jonkin aikaa mentyämme ja käveltiin samaa reittiä kotiin. Yllättäen siihen suuntaan ei ollut ongelmia ja tahtikin oli reipas. :)

"jaksaisko laukata, vaiko eikö"...

Tallissa riisuin varusteet ja annoin Taavin syödä Greenline-puuronsa. Mietiskelin hetken, että laitanko loimea vai en.. Päädyin laittamaan Taavin ulos loimetta, kun se ei ole luvannut harmaudesta huolimatta sadetta. Kivempi olla ilman edes joskus, vaikka se vähän nihkeä olikin lenkin päätteeksi (tallissa hikoili vähän lisää kainaloista, kun siellä on niin lämmin). Äkkiä se ilman loimea syödessä kuivuu ja kun kuitenkin suurimmaksi osaksi se oli kuiva.

Sinne se meni kavereiden kanssa syömään lisää heinää. Taavi oli ainut joka uskalsi luimistelusta huolimatta mennä Clasun kanssa samalle heinähäkille. Tallissa oli puhetta, että vain Taavi ja Hupu uskaltavat mennä Clasun kanssa samalle häkille. Toisaalta Taavi myös ainoana päästää nuorimmaisen Reiskan häkille syömään kanssaan. :)

Taavi rohkeasti Clasun kanssa samalla häkillä ja ihanaa mutaa joka puolella..
Tosin Taavi seisoo pahiten upottavassa kohdassa, joten ei ollenkaan niin huonosti, kun voisi olla.

PS; Näköjään tänään on ilmestynyt kaksi lukijaa lisää ja nyt teitä on jo neljä, vau! ;) Tiedän kyllä, että meitä seurataan jonkin verran anonyymisti, esim. sukulaiset joille blogi alunperin onkin perustettu itseni lisäksi.

Iltahämärissä

Eilen Taavi sai viettää vappaata, koska allekirjoittanut ei töiden takia päässytkään tallille. No onneksi Ellun kanssa asiat järjestyy aina niin hyvin, että menin siiten tänään tallille. :)

Tallille mennessäni tallin omistaja olikin laittelemassa heiniä ja muita sapuskoja hevosille valmiiksi. Laitoinkin siinä samalla Taavin sapuskat valmiiksi ja laitoin myös greenlinen turpoamaan, käytin nyt Ellun vinkin mukaan vedenkeittimellä kiehautettua vettä. :) Hain myös varusteet valmiiksi karsinan luo, ennen kun lähin hakemaan Taavia sisälle.

Aitaukseen mennessäni kaikki muut hevoset paitsi Taavi olisi kyllä lähteneet sisälle. Taavi vain tuijotti taka-alalla kuin oisin ollu joku vieraampikin ihminen. Se ei tullu luokse vaikka kuinka huutelin. Lopulta hain sen ja johan Taavi oli tuttavallisempi ja nuuhki taskuja herkkujen toivossa. Ehkä sitä ei vaan kiinnostanu töihin lähtö tänään?

Tallissa annoin sen ensin syödä jäähtyneet pöperöt karsinassa ja sen jälkeen otin sen jalkapesulle pesupisteeseen. Se oli muutenkin melko savinen, koska hepat oli ollu hienon kelin kunniaksi ilman loimia ulkona. Tosin, onneks savi oli kuivunu ja sen vuoksi helposti piikkisualla rapsuteltavissa pois. Kun sain Taavin puhtaaksi laitoin sille kasan heijastimia. Tänäänkin menin ilman satulaa, joten laitoin sille vain lampaankarvan selkään ja lopuksi vielä suitset ja eikun menoksi.

Ulkona selkään kipuaminen onnistui taas hyvin ja Taavi lähti mielellään lenkille. Tarhan nihkeä fiilis oli tipotiessään...ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun ilta alko hämärtää. ;) Mentiin peruslenkille. Eli ekasta risteyksestä vasemmalle ja tokasta oikealle. Köpöteltiin aina peltosuoralle asti ja takaisin. Matkalla vähän ravailtiin ja peltosuoralla otettiin pieni pätkä laukkaakin.

Taavi oli koko lenkin oikein mukava ja pirteä. Vaikka lenkillä oli traktori kyntämässä ja pari autoakin yllätti. Melkein ruuhka oli. :D Rekkakin nähtiin, mutta onneks se meni erisuuntaan kuin myö. ;)

Tallissa päästin Taavin karsinaan syömään heiniä ja hoitelin varusteet paikoilleen. Lopuksi harjailin Taavin ja annoin porkkanan kiitokseksi.

Mie ja Taavi lokakuussa

- Sanni

Keskiviikkoköpöttely

Kyllä tietää kenen päivä on ratsastaa, kun kurkkaa ikkunasta ulos.. :) 

Mistä tota vettä aina vaan riittääkin? Lumi toisi edes vähän valoisuutta. Ei voi kyllä puhua mistään nautinnollisesta ratsastelusta näissä olosuhteissa. Vaan en viitsinyt jättää seisomaankaan, koska luultavasti en lauantaina kerkeä taaskaan ratsastamaan.

Kävin illalla töiden jälkeen liikuttamassa Taavin. Pesin jalat ihan ensimmäiseksi ja sitten laittelin Taavin kuntoon käytsillä. Se kovasti odotteli Greenline-puuroaan ja katseli minua monta kertaa kovinkin vaativa ilme naamallaan. Lopulta se sai puuronsa, kun se oli tarpeeksi jäähtynyt (kiehuvaan veteen se turpoaa nopeiten).

Laittelin niin paljon heijastimia, kun vaan onnistuin virittämään ja sitten eikun matkaan. Ulkona ei nähnyt yhtään mitään. Otsalamppu onneksi valaisi tietä sen verran, että edes näkee missä tie menee. Käytiin "kylillä päin", kun ajattelin sen olevan kaikkein valoisin reitti tien varressa olevien talojen ansiosta.
Otettiin tien pehmeillä reunoilla raviakin, poispäin kotoa ei olisi millään jalat nousseet. Hirveä laahausääni kuului, vaikka kuinka koetin patistaa ja saada Taavi nostamaan jalkojaan. :D
Takaisinpäin tullessa sitten jalka nousikin jo paremmin ja vauhti oli mukavan reipas. Taavi tuijotteli yllättävän vähän mitään. Tultiin takaisin pellon kautta, joka oli kyllä virhe. Se oli ihan pehmeä ja vetinen.. Lenkki oli varmaan pituudeltaan jotakuinkin 6km.

Tallissa sitten riisuin varusteet ja päästin Taavin karsinaan. Suojat oli kaikki ihanan savisia, kun tyhmä päätin sen pellon kautta kiertää. Annoin Taaville vähän heinää pureskeltavaksi ja pesin suojat + heijastimet, laitoin tavarat paikoilleen ja siistin vähän jälkiä. Vetelin Taavin vielä piikkisualla läpi (se hikoaa kovasti liikutuksen jälkeen, kun tallissa on nyt niin lämmin) ja annoin kuppiin pari palaa porkkanaa.

Taavi silloin, kun oli hetken luntakin...

Aurinko armas meitä hellii jälleen...

Eilen en ehtiny kirjottelemaan, joten kirjottelen taas kahesta päivästä kerralla. Aamutalleilua on taas tullu harrastettua, koska päivät on ollu täynnä käikenlaista menoa kun on vapaat.

Eilen tallille mennessä heitin taas Taaville heti ensimmäisenä heinää ja sitten laittelin sapuskat valmiiksi ja hain varusteet. Heiniä antaessa Taavi taas tarjosi luimukorvia, mutta luovutti lopulta kun huomasi ettei sapuskaa moisella keinolla heru. Laittelin Taavin kuntoon samalla kun se söi heiniään.

Pihalla se ei olisi millään malttanu pysyä paikallaan kun kiipesin selkään, se olis mieluummin menny kavereiden kaa tarhaan. Lähdettiin risteyksessä taas perinteisesti vasemmalle ja seuraavasta risteyksestä oikealle. Alkuun Taavi tuntui nihkeältä ja siksipä pyysinkin heti reippaan käynnin eteen. Hetken käveltyämme lisäsin vielä pysäytyksiä ja peruutuksia ja johan alko jätkä heräämään. Tehtiin myös väistöjä tien yli puolelta toiselle ja aina väistöjen välissä pidin huolen, että käynti ei lässähtäny. 

Peltosuoralle tullessa otin ensin ravisiirtymiä ja pysäytys peruutus raviin siirtymiä. Taavi oli hyvin hereillä ja herkkä suusta. Laukkaa se ei olisi alkuun millään nostanu, tosin tajusin ajatuksissani pyytäneeni heti ekana siltä vasenta laukkaa, joten siinä varmasti osa syy, koska avut vaihettuani laukka nousi oikein hyvin. Kotiinpäin laukka oli taas pyörivämpää ja tehokkaampaa ja Taavi tarjosi laukkaa jopa oma-aloitteisesti. 

Kotiinpäin mennessä otin ympyröitä ja kaaria tienpoikki, ennen kun vain sitten käveltiin pitkin ohjin takaisin tallille.

Tallissa hoitelin Taavin ja varusteet ja vein jätkän sitten ulos.

Tänään keli oli aivan mahtava kun lähdin tallille. Päätinkin sitten lähteä nautiskelemaan säästä ilman satulaa maastoon/pellolle. 

Laitoin Taavin kuntoon sen syödessä heiniään, jotka oli sille antanut. Se oli eilen varmaan ottanu jonkin sortin savihoitoja ulkona ollessaan, niin savinen pää sillä oli. :D

Ulkona kiipesin selkään aitan verannalta ja lähdettiin pellolle. Nappasin muutamia kuviakin, kun kerrankin taas muistin ottaa kameran mukaan. Kuvaamiseen toi oman vaikeusasteen se, että Taavi ei ois millään malttanu pysyä paikallaan. Sittenpä harjoteltiinkin hetki paikaallaan seisomista. :D


Pellolla otin muutamia pysäytyksiä ja peruutuksia, sekä väistöjä. Mentiin pellon kautta tielle ja lähdettiinkin vaihteeksi "kylälle" päin. Alkuun Taavi mulkoili tienvarsia, mutta sitten se rentoutui. Takaisin päin tullessa käynti oli taas reippaampi. Mentiin saman pellon kautta takaisinkin päin ja pellolla otettiin vielä vähän voltti harjotuksia. Harjoteltiin myös epäsuoraaohjasotetta. Ratsastin aina voltin jonka päätteeksi pysäytin ja tein takaosakäännöksen. Hahuiltiin pellolla suuntaan jos toiseen kyseisellä harjotuksella ja Taavi oli suusta tosi rento ja miellyttävä. Loppumatka käveltiin pitkin ohjin .
    

Kotimatkalla käytiin vielä pyörähtämässä kentällä ja tehtiin sielä muutama väistö. On se vaan sen verran märkä, ettei sielä viiti mennä.

Tallissa hoitelin Taavin ja venyteltiinkin vähän. Sitten vein sen ulos syömään kavereiden kaa.

- Sanni

Muistatko miltä tuntuu, juopua kesäyönä, hölmöstä rakkaudesta?

Eilen en kerennyt ratsastamaan ollenkaan, kun oli koko päiväksi taas pakollisia menoja. Käytiin kuitenkin K:n kanssa puoli kuuden aikaan katsomassa Taavia.

Annettiin Greenline-puuro ja tarkastin jalat läpi, muutenkin silittelin ja rapsuttelin, Karri antoi pari palaa leipää. Taavi oli alkuun vähän hapan, mutta heltyi sitten kun huomasi, ettei leipää tule lisää ja silittelen siitä huolimatta vaikka ilme on mutru.
Heitin vielä lähtiessä vähän heinääkin ajan kuluksi ennenkun saavat iltaheinät. Aika kauan sai odotella heinien edessä, kun Taavi koitti komentaa korvat niskaa myöten minua. Väisti kyllä hyvin, kun pyysin ja lopulta ilmekin muuttui paremmaksi ja päästin sen kasalle.
Ilmeisesti laumassa se on oppinut pitämään puolensa luimimalla ja soveltaa samaa meihin ihmisiinkin, vaikkakin huonolla menestyksellä.

Tänään jopa kerkesin iltapäivästä tallille, kun iskä oli ensin moikattu. Hain Taavin ulkoa ja pesin tallissa jalat, vaihteeksi oli taas kuraa tarhassa.
Laitoin sen käytävällä kuntoon ja Taavi sai sillä aikaa syödä Greenline-puuronsa. Laittelin varmuudeksi heijastimetkin, kun päivä oli niin pilvinen, pimeys tulee yllättävän aikaisin. Taavi oli hyväntuulinen kokoajan, Greenline-kippoa tuodessa se vähän mutruili, mutta lopetti heti, kun huomasi ettei ruokaa sillä ilmeellä tipu.

Lähdettiin pihasta vasemmalle ja siitä oikealle. Pysähdyttiin melkein heti vakkaripaikalle syömään. Tosin kun ruoho on nyt niin epäterveellistä, annoin Taavin syödä vain ihan vähän. Syömisen jälkeen jouduin hiukan komentamaan, kun alkoi hurja kiemurteli ja hidastelu.
Alkuun vaan käveltiin reippaasti käynnissä vapain ohjin, Taavi oli aika reippaan oloinen ja liikkui mielellään. 
Jossain vaiheessa keräsin ohjat käteen ja pidin huolta, ettei käynti siitä huolimatta pääse hidastumaan. Jätin ohjat vielä aika pitkiksi ja annoin kaulan olla matalassa muodossa. Tehtiin ensin muutama pysähdys ja liikkeellelähtö, sen jälkeen hidastin istunnalla käyntiä ja sen jälkeen pyysin oikeen reippaasti eteen. Tehtävä sujui tosi hyvin, ohjilla ei tarvinnut ottaa juurikaan ja Taavi myös pidensi askelta hyvin. Myös pysähdykset sujuivat melkein pelkällä istunnalla.

Päästiinkin peltosuoralle ja siinä pohja oli pehmeä (muuten oli aika pitkälti jäätynyt). Otin ravissa ensin pysähdys-ravi-pysähdys-harjoitusta. Tämä ei sujunut ihan niin hyvin viimeksi, mutta ihan ok ja Taavi pysyi hereillä. Sitten jatkettiin harjoitusravissa ja istunnalla pyysin hidastamaan ravia ja sitten taas pidentämään askelta, tämä sujui tosi hyvin ja Taavi vastasi pyyntöihin nopeasti ja tarkasti. Omassa istunnassa sen sijaan olisi ollut paljon huomauttamista, jostain syystä ei meinannut jalustinkaan pysyä yhtään vasemmassa jalassa. Koetin kuitenkin keskittyä pitämään vasemman olkapään alhaalla ja takana, kun normaalisti nostan sitä eteen ja ylös. Annoin Taaville kiitokseksi pitkät ohjat.

"Silmiesi sininen, kirkkaampi kuin eilen, niiden vierellä, taivas on lyijyä"

Käytiin kävelemässä jonkun aikaa pienemmällä tiellä ja tultiin samaa reittiä takaisin. Keräsin taas ohjat ja tehtiin takaisin tullessa samalla peltosuoralla tuota ravitehtävää vielä uudelleen, nyt hidastaminen oli jopa hankalaa, kun Taavilla oli kiire kotiin. ;)
Nostin oikean laukan, mutta se oli taas niin huonoa ja rytmitöntä, ettei sitä pystynyt yhtään säätämään, nostin muutamaan kertaan, mutta en saanut sitä oikein pyörimään kunnolla. Käänsin peltotien päässä ympäri ja mentiin vielä toiseen suuntaan ravia ja laukkaa (vaikka Taavi koettikin alkuun taas mutkittaa).
Takaisin tullessa tehtiin vähän väistöjä, ne sujuivat aikasen hyvin, Taavi oli sopivasti lämmennyt laukoista ja suostui tekemään vasemmallekin aika jyrkkää väistöä! Koetin nostaa vasenta laukkaa ensin niin, että tein väistöä oikealle ja siitä suoraan nosto. Ei oikein ottanut tuulta alleen, joten käänsin Taavin ympyrälle ja siitä nosto sujui käynnistäkin tosi mallikkaasti! 
Vasen laukka pyöri tosi paljon paremmin kuin oikea ja annoin Taavi laukata jonkin matkaa. Koetin itse olla kevyessä istunnassa, jotten turhaan jarruttaisi. On muuten kamalan vaikea välillä erottaa, että kumpaa laukkaa se oikein menee! :D
Vasemman laukan jälkeen kiitokseksi pitkät ohjat, hetken aikaa kevyttä ravia kotiinpäin ja kun jäätikkö taas alkoi, niin siirsin käyntiin. Loppumatka käveltiin ja vakiopaikassa taas haukattiin vähän evästä.

Tallissa purkasin varusteet ja Taaville teki hiukkasen tiukkaa seisoa käytävällä, kun karsinassa oli ruuat, mutta malttoi se kuitenkin. Pyörittelin sen vielä kumisualla läpi, jotta karva kuivaisi, tarjosin melassivettä, pesin suojat ja laitoin tavarat paikalleen. Lopuksi vetelin vielä Taavi piikkisualla ja heitin kuppiin lähtiessä pari porkkanaa.

Ota kiinni ja pussaa! Taavia vähän ärsyttää ilmeestä päätellen.. ;)

Taavi oli tosi hyvän tuntuinen ratsastaa, se oli herkkä ja kevyt ja liikkui helposti pohkeesta eteen. Se käveli koko lenkin todella reippaasti ja tuntui itsekin nauttivan ulkoilusta paljon. Tämän lenkin voimalla jaksaa taas monta vähän laiskempaa päivää, joten tällaisia päiviä (auringolla) lisää kiitos! 

Ilmeisesti myös kamala murheeni ja huoleni siitä, miten Taavin jalat kestävät hokkikenkiä oli turha. Se tuntuu minusta liikkuvan niillä jopa paremmin, kun ilman. Ja jalatkin ovat olleet rutikuivat!