perjantai 26. helmikuuta 2016

26.2.2016




Vuosi vierähti todella nopeasti. Paljon on ollut kaikenlaista. Siltikin voisin kliseisesti sanoa, että päivääkään en vaihtaisi. Niin monta päivää olen kaivannut, niin monta päivää olen etsinyt, että jokainen päivä yhdessä on onnea.

Vaikka Rippe on sairastellut, niin en ole hetkeäkään pelännyt. Jostain syystä mieli on ollut kokoajan tyyni. Luotan, että elämä kuljettaa. Ja olen sinut sen kanssa, että joku päivä kaikki päättyy. Siihen asti taistellaan ja nautitaan ihan kaikkien menetettyjen päivien edestä. Yhdessä.

Kaiken keskellä mielessä on kuitenkin ne vaaleanpunaiset päivät, pitkät laukkapätkät ja onnistumiset maailman parhaan ponin seurassa.

Jokaikinen päivä, kun saavun tallille ja näen Ripen tarhassa, niin tunnen valtavaa lämpöä sisälläni. Ja vieläkin mietin, että onko kaikki unta.

Vuosi sitten Ripestä tuli viimein minun. Senjälkeen on kaikki ollut täydellistä omassa elämässä.
Mitään ei puutu. Minä olen kokonainen.




Ootetaan, aina vaan, jotain
jonka jälkeen ei jää enää mitään puuttumaan


2.

3.

4.

5.

6. vauhtinakki!

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pieni tilannekatsaus



Pieni tilannepäivitys Ripen tilanteeseen; vielä on mennyt ihan hyvin! *kopkop* Poni on ehkä aavistuksen vaisu, mutta ratsastaessa vauhtia on löytynyt jopa enemmän kun ennen ja riemua on riittänyt. Ei ole horjunut tai ollut tasapaino-ongelmia. Ollaan Sisun ja Elinan kanssa kolme päivää maastoiltu oikein kunnolla, hevoset ovat saaneet juosta oikein sydämensä kyllyydestä. Hiki on tullut kaikille. On hypitty tielle kaatuineiden puiden yli, kahlattu hangessa kaikissa askellajeissa ja kiihdytelty ylämäkiin.

Toivottavasti kaikki jatkuu yhtä hyvin, keho tottuisi lääkkeeseen pikkuhiljaa ja päästäisiin palaamaan "normaaliin" arkeen. Itse olen nyt lomalla pari viikkoa, joten aikaa on ollut maastoilusta nauttia ja tallilla puuhata ilman kiirettä. Ilmat ovat ainakin suosineet.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Hengissä ollaan!



Rippe on ollut ihan kunnossa kaikki nämä neljä ja puoli päivää ilman lääkettä. Eilen ja tänään on käyty jo lenkilläkin, kun omat niskat vähän tömäyksestä tokeentuivat (ja sain sijaisauton, jolla kulkea). Sisu omistajineen on ollut meille seurana ja vahtimassa.

Eivät ole päästäneet meitä yksin maastoon ollenkaan. Ehkä ihan hyväkin, että on seuraa, kun pää on saanut tällin ja poni on ollut lääkkeestä sekaisin - ihan turvallinen ratsukko.




Rippe ei meinaa lenkeillä pysyä nahoissaan ja on nauttinut suunnattomasti laukkapätkistä ja lumihangesta. Huomasin harjatessa, että sillä on selkä kipeä sään molemmin puolin, niiaa oikein kunnolla, kun painelee. Hieroin lenkin jälkeen lihaksiin lämpölinimenttiä ja Rippe oli jonkin aikaa myös W-healing -loimen alla. En tiedä, että painaako satula(t) vai onko lääkekokeilu kipeyttänyt mahaa ja sitäkautta selkää. Seurataan siis tilannetta ja koetan mahollisuuksien mukaan mennä ilman satulaakin.

Ponissa vaan on virtaa, kun pienessä kylässä. Eilen se peljästyi lumilinkoa, pomppasi takajaloillaan 180-astetta ja sinkosi laukalla kotiinpäin. Onneksi Sisu nuorempana oli fiksumpi.. Heh. Ei ollut tietoakaan ataksia-oireista.

Tänään alkoi lääkekokeilussa taas uusi yritys. Huoh. Rippe on saanut tänään noin 16-osan siitää pienestä pilleristä. Pillerinpuolittajalla tein siitä todella pieniä osasia. Katsotaan, miten meidän nyt käy. 



Täällä on tupruttanut niiin valtavasti lunta viikonloppuna, että tallipitäjältä ostamani Polarpadit pääsivät oikein tulikokeeseen. Sain ne hyvin asennettua paikoilleen ja ihan saksillakin leikkaaminen onnistui jotenkuten, nopeampaa se olisi ollut jollain järeämmällä työkalulla. Eipä ole tullut otettua kuvaa niistä lärpäkkeistä. 

Ovat toimineet erittäin kiitettävästi ja voin suositella!

Ripen vesiastia oli muuttunut avannoksi. :D

torstai 18. helmikuuta 2016

Elämä potkii



Olin aamulla matkalla tallille, kun talliristeyksessä vasemmalle kääntyessä rysähti. Takaatuleva oli jostain syystä pättänyt lähteä vasemman kautta ohittamaan ja pamautti kupeeseen. Oma auto meni ojaan ja löin pään ikkunaan. Ambulanssilla sitten lähdettiin sairaalalle tarkistamaan tilannetta. Pää ja kaularanka kuvattiin viipalekuvauksella ja keuhkot röntgenillä, mutta onneksi kuvissa ei näkynyt mitään. Aivotärähdyksella ja niskan kiputilalla selvittiin. Auton mies hoiti hinauksella korjaamolle - sillä ei saa ajaa, koska turvatyynyt eivät lauenneet. Luultavasti se menee lunastukseen, koska koko kuve on kasassa.

Nyt olen jo kotona, mutta tallireissu jäi tältä päivältä. Siitä puheenollen - poni sai eilen aamulla lääkettä 1/4 ja illalla tallilta tuli viesti, että se oli taas meinannut mennä pyllylleen.. Kävin paikalla toteamassa, että se on taas aivan ulapalla koko poni. Lisäksi sen maha oli taas aivan sekaisin, kun se vielä aamulla oli alkanut normalisoitua.

Eläinlääkäriin en ole nyt kerennyt olla yhteyksissä ollenkaan, mutta jokatapauksessa olen päättänyt jättää lääkkeen tauolle ainakin 4-5 päiväksi. Haluan poissulkea mahdollisuuden, ettei horjunta sittenkään johtuisi lääkkeestä ja varmistaa, että lääkeaine on kokonaan poistunut elimistöstä ennen seuraavaa kokeilua. Sitten kokellaan vielä kerran..

Nyt aamulla poni oli ollut tallityntekijän mielestä taas pirteämpi ja huudellut ruokaa normaalisti. Eikä ollut horjunut.

Lääkkeellä olisi paljon hyviäkin vaikutuksia, mutta tässä tapauksessa haitat todellakin ovat hyötyjä suuremmat.


Jokohan kohta taas alkaisi onni kääntymään?

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Päivityksiä tilanteeseen

Vihdoinkin koneen ääressä päivittämässä Ripen kuulumisia. Näin heti alkuun täytyy sanoa, että pää on ihan pyörällä, alitajunta käy täysillä kokoajan ja prosessoi asiaa kokoajan. Siitä kertoo ehkä sekin, että näin toissayönää unta, että koetettiin K:n kanssa lopettaa Rippeä siinä kuitenkaan onnistumatta! :D Herranjestas!




Rippe voi tällähetkellä hyvin. Se ei ole saanut uusia kohtauksia. Eilen aamulla se kärsi vielä melko voimakkaista ataksia-oireista. Useamman kerran se alkoi kaatua suorin jaloin käytävällä ja kyljestä tönäisemällä se meinasi mennä nurin. Kavioidenpuhdistus oli liki mahdotonta, koska poni lähti kaatumaan samantien suorilta jaloilta taaksepäin. Ilme oli myös usvainen ja poni vaipui välillä omiin maailmoihinsa, josta se heräsi kuin sähköiskun turpaan saaneena.

Eläinlääkärin sain kiinni iltapäivällä ja hän oli oireet kuultuaan todella ihmeissään. Hän soitti lääkefirmaan, jossa olivat ykskantaan todenneet, että ei voi olla lääkkeestä johtuvaa. Se ei kuulemma aiheuta neurologisia oireita. Että josko on cushing niin pitkällä jo, että se aiheuttaa oireet.
Aika hassu sattuma, että tauti pahenee samaan aikaan lääkityksen aloituksen kanssa. Varsinkin, kun ponilla ei ole koskaan aiemmin ollut mitään vastaavaa oirehtimista. Lisäksi lääkkeen haittavaikutuksina mainitaan lievät neurologiset oireet, kuten lievä ataksia.



Taivaalla on pieniä vihreitä miehiä

Yksi mahdollisuus on se, että lääkitys laukaisee jo olemassaolevan oireistoin voimakkaampana. Yhtä kaikki, lyön pääni pantiksi, että lääkityksellä oli kuitenkin oireisiin jonkinlainen yhteys.

Lääkärin kanssa asiaa pohdittiin ja päädyttiin nyt kokeilemaan annoksen puolittamista. Annoshan on muutenkin ollut todella pieni. Joka päivä pitää ponin kuulumiset rapotoida lääkärille ja hän tulee ottamaan siitä verikokeet vielä kerran joko viikon lopussa tai ensiviikon alkupuolella.
Eilen poni jäi ilman lääkettä, kun odottelin lääkärin ohjeita asian suhteen.
Ja kappas. Varmaan sattumaa, mutta tänään tallissa seisoi ihan varmajalkainen ja selväpäinen hevonen. Kentälläkin perä lensi ja jalat pysyi alla hyvin. 








maanantai 15. helmikuuta 2016

Vähän rankemmat sivuvaikutukset...


Lääkitystä on takana neljä päivää puolikkaalla tabletilla. Tänään huomasin, että lanta on muuttunut löysäksi. Tämä tuntuu olevan lukemani perusteella melko yleinen (ja toivottavasti ohimenevä) haittavaikutus.

Sensijaan sain illalla tallilta puhelun, joka laittoi kädet tutisemaan. Lomittaja oli soittanut tallinomistajalle, että Rippe oli saanut jonkun kohtauksen. Kun pyyhälsin sitten paikalle, sain tarkemmin selonteon tapahtuneesta. Kutakuinkin se meni niin, että sisääntuotaessa Rippe oli yrittänyt työntää päänsä käytävällä olevaan ämpäriin, taluttaja oli kiskaissut sen pois ämpäriltä. Poni oli lähtenyt peruuttamaan taaksepäin vauhdilla silmät päässää seisoen, kaatunut pyllylleen, siitä mennyt nurin ja kouristellut maassa. Sitten se oli noussut ylös ja ollut ihan normaali, toki hiukan ihmeissään.

Tilanne oli kuulemma näyttänyt melko hurjalle ja siihen nähden silmäkulman pintahaava oli aika vähäistä. Säikähdys omistajan ja lomittajan mielessä sensijaan oli suuri.

Poni oli illalla kuitenkin melko normaali, ehkä vähän sellainen nuutunut, mutta se söi hyvin ja kävin ulkona kääntämässä sitä. Jalatkin tuntuivat toimivan ihan hyvin.

Soitan aamulla eläinlääkärille ja kysyn asiasta ja siitä, mitä lääkityksen kanssa nyt tehdään. Ratsastaa ei ainakaan nyt uskalla.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Tilsakumin korvikkeita



Viikonloppuna on maastoiltu kunnolla Sisun ja Emmin kanssa. Eilen käytiin pitkä ja reipas lenkki tarkoituksena saada hikeä pintaan. Rippe touhotti innoissaan menemään, eikä tuntunut vielä tallillakaan väsyneeltä. Tänään sitten otettiin vähän lyhyempi lenkki, jossa pari reippaampaa laukkapätkää.

Koska minä unohdin pyytää kengittäjältä tilsakumit viimeisessä kengityksessä, ollaan oltu nyt vähän pulassa lumien palattua. Eilen testattiin teippipantettia eli teipattiin koko kavionpohja umpeen. Toimii ihan hyvin, mutta puolessa välissä lenkkiä teippi kului puhki! Pitäisi siis laittaa enemmän kerroksia tai hankkia jotain superkestävää teippiä.



Tänään sitten testattiin sukkaa. :D Ajatuksena oli, ettei sukka kuluisi yhtä nopeasti, kun teippi. Pujotettiin siis sukka kavion yli ja teipattiin kiinni. Tämäkin toimi ihan hyvin, mutta viimeisen reippaan laukkapätkän jälkeen sukat alkoivat repsottaa ja hajosivat atomeiksi. Hokeille tehdyt reiät varmasti edesauttoivat asiaa. Kuitenkin lyhyen lenkin niillä olisi heittänyt ja näin hätäapuna ihan pelittävät. 

Tallinomistaja sitten muisti tänään sanoa, että hänellä on myynnissä niitä irroitettavia tilsakumeja, joten ensiviikolla päästään sitten kokeilemaan niitä.

Ennen lenkkiä

Lenkin jälkeen

Jokatapauksessa näistä kokeiluista oli sen verran apua, että päästiin lenkille. Eikä tarvinnut tulla jatkuvasti alas tilsoja irrottamaan, eikä tarvinnut pelätä liukastumista tai jalan nyrjähdystä. Rippekin tuntui liikkuvan varmemmin.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!



perjantai 12. helmikuuta 2016

Uusi vaaleanpunainen elämä


Siinä se nyt on! Monen mutkan, parin unettoman yön ja pitkälisen odottelun jälkeen. Hempeän vaaleanpunaista on elämä tästä lähin. ;)

Tyrkkäsin nappulan sellaisenaan ponin poskeen, ihan kirjaimellisesti. Ei ole varaa alkaa kokeilla, että kelpaako ruuan seassa vaiko eikö. Rippe aloitti puolikkaalla tabletilla ja neljän viikon päästä otetaan ensimmäinen kontrollikoe. Vähänä jännittää, mitä lääkitys tuo tullessaan.

Tänään lenkillä oli ainakin ihan riittävän virtaisa poniini kolmen vapaapäivän jälkeen. Käytiin lyhyellä lenkillä ja ratapohjalla annoin luvan ponille laukata. Sehän laukkasi pöristellen joka askeleella ja minä koetin tihrustaa eteenpäin lumisateen piiskatessa naamaa. Hidastuskäskyyn se vastasi vetämällä selkää köyryyn ja loikkimalla, mutta pysähtyi sitten kuitenkin. Että se on niin ihana! Ravissa sujui vielä hyvin, mutta käynti on tuolla suojasäässä ihan mahdoton askellaji, pysähdyin poistamaan tilsoja ainakin tuhat kertaa. Olisi vaan sulanut kaikki lumi pois.



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

392

Ripen ACTH-arvo. Korkeahan se on edelleen, mutta nyt se on sentään ihan järkevän kuuloinen. Jotakin jännää sille edelliselle näytteelle siis tapahtui. Luojan kiitos.

Ja pakko sanoa heti alkuun, että ihanaa, kun se sateenkaariblogikupla on nyt puhkaistu ja päästään itse asiaan; pohtimaan oireita, hoitoja ja kertomaan rehellisiä kuulumisia. ;) Nyt jatkossa tänne blogiin eksytään varmasti useammin myös hakusanoilla cushing, ppid, ACTH, kortisoli ja siksi aion puhua tästä taas ihan suoraan. Siitä voi saada apua ja tukea muutkin. Kommentit ovat myös erittäin tervetulleita!



Ponin ilme kirkastui, kun pääkarvatkin ohennettiin.

PPID (pituitary pars intermedia dysfunction, suomeksi aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriö) on vanhenevien hevosten sairaus, johon on onneksi lääkitys. Rippe aloittaa Prascend-lääkkeen vielä tälläviikolla. Lääke ei paranna sairautta, mutta lievittää oireita ja helpottaa hevosen oloa. Ripen tapauksessa tärkeintä on, että se pudottaa kaviokuumeriskiä huomattavasti alaspäin. Oikein lääkittynä cushing-hevonen voi elää vuosia hyvää elämää ja pysyä käyttökuntoisena pidempään.

Lääkkeen lisäksi cushing-hevosen kanssa olisi hyvä kiinnittää huomiota säännölliseen kavionhoitoon, hampaiden hoitoon ja madotukseen. Ruokinta hoidetaan sokereita ja tärkkelyksiä tarkkaillen ja laadukkaan valkuaisen määrä on hyvä pitää korkeana.
Nykyisellä tallilla Rippe ei ole tarvinnut valkuaislisää, eikä muutenkaan väkirehua. Tallin heinä on todella lehtevää, helposti syötävää ja arvoiltaan ilmeisesti hyvää. Ripsu syö nyt muutaman desin Greenlinea, desin pellavaa, suolaa, lorauksen öljyä ja kivennäiset reilulla kädellä annosteltuna.

Mikään uusi juttuhan tämä sairaus ei ole. Asiasta tuli luettua paljon, kun Taavilla vastaavaa epäiltiin. Ja tässä parin viikon aikana tietoa on tankattu monestakin paikasta.

Jos nyt hevosella on pakko olla jotain, niin tähän on sentään olemassa hoito. Tämä on lisäksi todella yleinen vanhoilla hevosilla. Monet oireet vaan laitetaan vanhuuden piikkiin.




Rippe on ollut nyt vapaalla, kun tallinomistaja käsitteli sen eilen toistamiseen kraniolla. Rippe oli nauttinut käsittelystä kovasti ja vaikutti todella pirteälle, kun menin talliin. Se oli sisällä odottamassa eläinlääkäriä. Sillä oli kuitenkin niin kiire ulos, ettei se malttanut syödä heiniään. Vein sen sitten ulos syömään, kun lääkäri oli käynyt. 

Samalla kysyin lauantaina meitä ihmetyttäneestä asiasta; maastolenkin jälkeen Ripen kaulalle oli ilmestynyt verta. Veri oli samassa kohdassa, josta verikoe oli otettu keskiviikkona!

Ei se kuulemma mitenkään normaalia ole, mutta eipä sille oikein mitään selitystäkään keksitty. 
 


 
Nythän Rippe on taas klipattu uudelleen. Yllättävän siisti siitä lopputuloksesta kuitenkin tuli, vaikka selkä on vedetty myötääkarvaan. Jännää nähdä, vaikuttaako lääke karvankasvuun. Toisilla se on auttanut ja toisilla taas ei. Olisihan se kiva, ettei kuukauden tai kahden välein tarvitsisi vedellä karvaa pois.. :) 
 

Myötäkarvaan vedetty selkä

Myötäkarvaan vedetty selkä ja nyt ajelematta jätetty maha. Takana näkyy miten paljn karva oli jo kasvanut.

Ostin Ripelle Agrimarketin alennusmyynnistä uuden tallitopan, jossa on sileä vuori ja taisin sitä esitellä täälläkin jo. Loimi on osoittautunut ihan käsittämättömän hyvin istuvaksi! Se ei valu eikä kinnaa yhtään. Ponikin tuntuu tykkäävän loimesta. Loimi on samassa asennossa, johon olen sen edellisenä päivänä jättänyt, lavoille ei tule ollenkaan painetta ja loimi liikkuu ponin pällä kitkattomasti. Älyttömän hyvä ostos! 



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Nuorennusleikkaus

Enhän minä muistanut millainen silkosääri ja siloposki mulla olikaan. ;)

Nyt, kun eläinlääkäri on nähnyt Ripen karvoissaan, niin uskalsin ajella sen siistimmäksi. 

Lisäksi se on reilussa kuukaudessa kasvattanut hurjasti uutta karvaa ajelluille alueille. Jätettiin kuitenkin maha ajelematta uudelleen jos pakkaset vaikka palaavat. Selässä ollut karvamatto ajeltiin myötäkarvaan eli lyhenneltiin suunnilleen samaan mittaan mahakarvan kanssa. Eihän tuo ehkä ihan siistein vaihtoehto ole, mutta tähän hetkeen käytännöllisin, sillä en haluaisi palelluttaa selkälihaksiakaan. 


Aika paljon on karva kasvanut.

Tämä on sellainen päivä, kun saan vapaaehtoista apua mukaan. ;)

Jalat ajeltiin vähän niinjanäin myötäkarvaan, suurimmat pois. Pään ajelin koirakoneella myötäkarvaan ja siitä tuli todella siisti, eikä mennyt ihan nahkaksi. Kaula vedeltiin ihan kunnolla, samoin reidet, jotta hikoilu vähentyisi taas.

Ja kyllähän tuo taas nuoreni vuosia pelkällä pään ajelulla! Miten sitä karvaa olikin taas päässyt kasvamaan niin valtavasti. Mahtoi olo keventyä.





perjantai 5. helmikuuta 2016

Ja koska mikään ei mene helpoimman kautta



 
Olisihan sitä taas ajatellut, että kun vihdoin saan tohtorin ottamaan verikokeet, saan tulokset ja sitten aloitetaan lääkitys. Kontrolli parin kuukauden päähän ja se on sillä selvä. Vaan eihän se nyt niin helposti taaskaan sujunut.

Ripen ACTH-arvo on labran tuloksen mukaan niin hurja, että eläinlääkärikin oli lentää persilleen. Onneksi itse istuin tukevasti autossa, kun sain testin tulokset. Kuulemma tollasella lukemalla hevosen pitäisi olla jo vahvasti kaviokuumeinen, mahahaavainen ja erittäin heikossa hapessa kaikenkaikkiaan. Tai sitten sillä on jotain muuta todella pielessä.

Nyt on sitten konsultoitu Yliopistollista eläinsairaalaa myöten asiasta ja päätetty ottaa uusi koe tiistaina, joka lähetetään Saksaan laboratorioon mittavirheen poissulkemiseksi. Että pitäkää nyt sitten peukut pystyssä, että kyseessä on mittavirhe, eikä todellinen tulos.

Lääkitys päästään siis aloittamaan, kun toisen labran tulos saapuu ja saadaan todellinen vertailuarvo myöhemmille kontrollinäytteille.

torstai 4. helmikuuta 2016

Sitähän se on



Lenkillä taas, kun pohjat sen sallivat!

Ripellä on cushing (tai siis PPID nykyiseltä nimeltään). Ell soitti tuloksista tänään. Sensijaan yllätyksenä tuli, että insuliini ei ollut koholla. Muutkin arvot olivat ihan ok, punasoluja oli vähän alakanttiin, mutta isojen punasolujen määrä taas koholla (kuulemma kertoo siitä, että keho korjaa tilannetta).

Siinä kortisolissa olikin sitten jotain outoa. Arvo oli aivan järjettömän suuri ja ell halusi konsultoida asiasta vielä viisaampia. Hän lupasi huomenna soitella uudelleen. Lääkitys aloitetaan jokatapauksessa, koska kliinisetkin oireet täsmäävät cushingiin ja saan reseptin varmaan huomenna.

Loppuviikosta olisi tarkoitus klipata karva uudelleen lyhyeksi, sillä se on kasvanut kuukaudessa hurjasti ja Rippe hikoilee taas itsensä märäksi lenkillä.
Tänään ostin sille uuden ohuen tallitopan Agrimarketin (tai Hankkijan) alennusmyynnistä. Vanhassa loimessa vuori ei ollut liukas, joten tämä toivottavasti on mukavampi päällä. Nythän Rippe on ollut ollut ilman loimea sisällä, mutta klippauksen jälkeen sille on taas laitettava loimi. Tälläkertaa en lyhennä mahanalusta uudelleen jos vakka pakkaset palaavat.