Viimekertainen kaverikokeilu ei oikein kannustanut enää uusiin yrityksiin. Kuitenkin yhden kaverikokelaan päätin vielä kokeilla. Ehdot oli selvät: jos Rippe pelkää heti alkuasetelmissa, niin sitten se on byebye kaverille. Mutta kuinkas kävikään? Rippe paineli suorilta haistelemaan, karjui ja kiljui etusiaan huitoen ja Fasu hyväksyi tilanteen muitta mutkitta ja hiukkasen hämmästyneenä. Heh.
 |
| Rippe kiljuu ja heittää etujalkaa. :D |
 |
| Illalla pojat sitten söivät nenät vastakkain vailla huolia |
Olisiko se nyt tässä? Ripen uusi bestis. :) Ainakin vielä vaikuttaa tosi hyvälle. Jaoin itse poikien iltaheinät, jotta pystyin seuraamaan tilannetta. Ei mitään, Rippe meni heti syömään ja Fasu asettui perässä toiselle puolelle laatikkoa. Ja siinä ne söi, kun olisivat aina olleet ystäviä. Rippekin vaikutti levolliselta ja tyytyväiseltä.
Ehkä Rippe haluaa kaverin, joka on saman kokoinen, melkein samanvärinen ja puhuu samaa kieltä, onhan Fasukin Virosta. ;)
Fasun ja Jennan blogiin pääset tästä.
Muuten Ripellä on ollut melko kevyttä liikutusta viime aikoina. Olen nimittäin paininut jo viime viikosta verta pissaavan marsun kanssa. Eikä ole eka kerta. Pissanäyte paljasti kiteitä ja bakteereja. Tänään sitten käytiin ultrassa marsun kanssa. Heh. Onneksi ei ollut kiviä, joten ei tarvitse leikkausta. Bakteeri olikin resistenssi marsuille yleisesti käytetylle antibiootille ja nyt on sitten toinen kokeilussa. Katsellaan..
Ehkä Rippe haluaa kaverin, joka on saman kokoinen, melkein samanvärinen ja puhuu samaa kieltä, onhan Fasukin Virosta. ;)
Fasun ja Jennan blogiin pääset tästä.
Muuten Ripellä on ollut melko kevyttä liikutusta viime aikoina. Olen nimittäin paininut jo viime viikosta verta pissaavan marsun kanssa. Eikä ole eka kerta. Pissanäyte paljasti kiteitä ja bakteereja. Tänään sitten käytiin ultrassa marsun kanssa. Heh. Onneksi ei ollut kiviä, joten ei tarvitse leikkausta. Bakteeri olikin resistenssi marsuille yleisesti käytetylle antibiootille ja nyt on sitten toinen kokeilussa. Katsellaan..
On nää hevosten keskinäiset suhteet niin mystisiä. Mistä ne heti tietää ketä voi pomottaa, kenen takia pitää juosta pakoon? Toivottavasti Rippe nyt löysi kaverin. Meillä on samanlaisia ongelmia, Mandy on nyhverö/viisas, eikä edes yritä puolustautua laumassa, juoksee vaan heti pakoon. Ja kovaa vauhtia juokseekin!
VastaaPoistaOn ne välillä aika mutkikkaita, että kuka on kenenkin kaveri. Ja tosiaan - Rippe ei mitenkään aristellut Fasua. Kävi karsjumassa ja kiljumassa ja tuli sitten mun luokse kyselemään, että olinko hyvä. :D
PoistaVoi Mandy-parkaa. Onneksi sillä on tilaa. Josko sieltä vielä ajan kanssa ystävä löytyisi. Taavihan käytti laumassa soluttautumistaktiikkaa. Se juoksi aina alkuun kauemmas muista ja sitten pikkuhiljaa hivuttautui lähemmäs, kunnes lauma hyväksyi sen. :)
Toipumista marsulle! 😍 Hauska kun kirjoitat marsuista aina välillä! Marsut ovat aina olleet sydäntäni lähellä ja mieleni tekisi joskus ottaa pari marsua. Marsuille olisi sitä paitsi niin paljon helpompaa järjestää ulkoiluaitausta ja kaikkea hevosiin verrattuna 😀
VastaaPoistaJa Ripelle tsemppiä kaverikokeiluun!
Pitäisi useammin varmaan laittaa niidenkin kuulumisia. :) hauskoja lemmikkejä. Ja tosiaan - helpompia kokonsa puolesta. Vähän nopsempi pakata marsu kuljetuskoppaan ja hurauttaa ultraan, kun tehdä sama hevosen kanssa. ;)
PoistaVoi, toivottavasti nyt natsaisi kaverin kanssa! Ainakin Ripen toiminta vaikuttaisi lupaavalta. :) Jotkut vaan ovat vähän ronkelimpia kaverin suhteen.
VastaaPoistaToivotaan! Aamulla olivat olleet kylki kyljessä portilla ruokia odottamassa.
PoistaTänään tallilta jo raportoitiin iltapäivällä, että Fasu ei päästä Rippeä laatikolle ja hyökkii. Itse kun kerkesin paikalle takaisin, niin Rippe nuokkui laatikon vieressä fasun syödessä eli missään paniikissa se ei ainakaan enää ollut. Laitoin ruohoa verkkoon ja siellä ne taas söi samasta lootasta. :) toivotaan että välit on nyt selvitetty ja ovat taas kamuja.
Tarha näyttää kyllä kovin pieneltä kahdelle, varsinkin tuollaisessa totutteluvaiheessa. Ei oikein pääse pakoon :(
VastaaPoistaKuva vähän vääristää kokoa, mutta ei tarha turhan suuri ole kylläkään. Mutta vaihtoehtoja ei ole, joten tällä mennään.
PoistaEi noista tosiaan ikinä näköjään voi tietää. Hyvä jos nyt tulisivat juttuun. Skini vaikutti niin tyytyväiseltä pikkulaumassaan laitumella ja sitte se oli kuitenkin saanut yllättävän syvät puremajäljet lautasille molemmille puolille, oikein vähän turvottelivatkin. Pitäs olla vielä isompi laidun, vaikka nykyinen on hyvän kokoinen, että pääsis oikeen kunnolla karkuun eikä toinen sais ahdistettua nurkkaan. Marsu-kuulumisista tulee mieleen oma marsu joka minulla oli 10-vuotta ollessani lapsi ja myöhemmin sitten teini. On ne vaan ihania. Toivotaan, että marsu toipuu.
VastaaPoistaNo näinhän se on. Ikinä ei voi tietää näiden aivoituksista. Tulihan Taavillekin oikein kunnon ruhjeet kaulaan laumassa, vaikka oli ollut siellä jo pitkään. Ja tilaa oli PALJON.
PoistaTilanteet varmaam elää laumoissakin ja osumaa voi tulla.
Marsut on kyllä ihania. :-) nyt näyttäisi Sepin tilanne jo paremmalta.