Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta

Ripellä oli taas loppuviikosta vähän ongelmia takapään kanssa. Se oli syönyt isommalla annoksella (0,75) vajaan viikon kun maha meni sekaisin, seuraavana päivänä se oli jo poissaoleva ja takapäässä oli selkeää ataksiaoireilua, puurot jäi syömättä ja aamuheiniäkin oli vielä päiväheinien aikaan jäljellä.

"Mahdollisia haittavaikutuksia hevosilla ovat mm. hikoilu, ruokahaluttomuus, ohimenevä syömättömyys ja väsymys, lievät keskushermosto-oireet (esim. lievä apeus ja lievä ataksia), ripuli ja koliikki. Jos ongelmia annoksen siedettävyydessä ilmenee, hoito on keskeytettävä 2–3 päiväksi, ja sitten aloitettava uudelleen puolella aiemmasta annoksesta. Kokonaispäiväannos voidaan säätää takaisin ylös haluttuun kliiniseen vasteeseen lisäämällä annosta 0,5 mg 2–4 viikon välein."

Tälläkertaa kuitenkin päätettiin toimia vastoin aikaisempia ohjeita, koska ei ollut vaaraa, että kukaan satuttaa itseään. Poni sai kevyttä liikuntaa juoksuttelun ja jumppailun muodossa oman kuntonsa mukaan (koska liikunta tuntui parantavan takapään hallintaa) ja lääkitys jätettiin ennalleen. Nyt on mennyt kolme päivää ja tilanne näyttäisi tasoittuvan. Rippe puhkuu energiaa ja tallinpitäjä antoi vähän palautetta sen virtaisuudesta (kuulemma kaviot kävi aika lähellä, kun poni riehui heinänjaossa...). Maha on hiukan rauhoittunut ja silmissä näkyy muutakin, kun väsynyt tyhjyys.

Tämänpäiväisen lenkin perusteella takapääkin pysyy mukana menossa ihan tarpeeksi hyvin.. Sain pukkilaukkaa ja kiitolaukkaa vuorotellen.

 

Silti minua hiukan ihmetyttää, miten oireet ilmenevät aina vasta, kun poni on syönyt lääkettä jo useamman päivän. Ihmeellistä. Kuitenkin lukiessani lääkkeen puoliintumisajoista ja häviämisestä elimistöstä, tämä herätti kiinnostusta:

"Käytettäessä edellistä herkempää analyyttista menetelmää plasmapitoisuudet annoksella 2 µg pergolidia/kg olivat hyvin alhaiset ja huippupitoisuudet vaihtelivat välillä 138–551 pg/ml. Huippupitoisuudet (T_max) saavutettiin 1,25 ± 0,5 tunnissa. Plasmapitoisuudet useimmilla hevosilla olivat määritettävissä vain 6 tunnin ajan annoksen jälkeen. Yhdellä hevosella oli kuitenkin määritettäviä pitoisuuksia 24 tunnin ajan."

Eli voisiko pieni osa hevosista metaboloida lääkkeen hitaammin ja näinollen sitä voisi olla elimistössä jäljellä kun seuraava annos annetaan. Tällöinhän lääkkeen pitoisuus elimistössä tavallaan kasvaisi kokoajan.

Eläinlääkäri vieraili myös viikolla tallilla muissa asioissa (kerrankin.. heh) ja samalla vaihdettiin Ripen uusimmat kuulumiset (tällöin kaikki oli vielä hyvin). Lääkäri kehui, että Rippe on hoikistunut ja oikein kivassa kunnossa nyt. Karvaakin katseltiin ja sanoin, että siinä on ihan eri tavalla kiiltoa nyt. 

 

Katsotaan josko ensiviikolla päästäisiin taas normaalisti liikkumaan. Saisi sitten paremmalla omallatunnolla ponikin syödä vihreää.

Täytyy vielä sanoa, että yksi päivä ratsastin ilman satulaa lyhyen treenin kentällä. Keskityin siihen, että vasempaan kierrokseen mentäessä käännän ylävartalon menosuuntaan ja pidän vasemman käden alhaalla. Ei varmaan tarvi edes kertoa, ettei ponilla ollut sen vasemman suunnan kanssa sen kummempaa ongelmaa.. Heh. Se oli muutenkin ällistyttävän hyväntuntuinen.